Tässäpä ensin tätä esittelyä ja taustatietoa ja alan sitten kaivella niitä kuvia tähän pikkuhiljaa. Olen kolmekymppinen pian kolmevuotiaan tytön ja puolivuotiaan pojan äiti. Olen ollut hoitovapailla vakityöstäni tyttäreni syntymästä asti. Perheeseen kuuluvat myös mies ja koira sekä kaksi pupua.
Ostettiin viime syksynä vanha maatilan pihapiiri rakennuksineen. Talo on hirsirunkoinen ja rakennettu 1918. ulkovuoraus kaipaa uusimista sekä katto uusia peltejä ja onpahan muutamassa paikassa alahirressäkin hieman pehmeyttä, joten paljon on remonttia tiedossa, mutta itse pystytään tekemään eikä työtä pelätä, joten uskallettiin tähän tähän projektiin lähteä. Talossa rakastuin sen suunnattomaan tupaan välittömästi. Tuvassa on nimittäin neliöitä 56 ihan kuin vanhan ajan kunnon tuvassa on kuulunutkin olla. Ja huonekorkeuskin on kolmisen metriä.
Pihapiirissä on myös kaksi kerroksinen punainen hirsiaitta, navetta sekä pari muuta varasto/liiteri rakennusta ja kaksi kellaria (toinen suuri perunakellari, koska tilalla on aikanaan ollut perunan viljelyä myyntiin).
Talon piha koostuu suojaisesta puiden ympäröimästä pikku puutarhasta, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Navetan ja liitereiden pihapiiri on puiden takana erillään ja sivupihalta on käynti vanhaan hedelmätarhaan. Lisäksi meillä on myös peltoa ja pihapiiri onkin kolmelta suunnalta pellon ympäröimä. Ja onpahan ollutkin ihanaa nyt kevät seurailla pellolla olevia joutsenia, kurkia, kettuja sekä kauriita (tässä on kauriiden syöttöpaikka aika lähellä).
Muutettiin tähän vain muutama viikko ennen kuin poikamme syntyi, joten vasta nyt lumien sulettua olen ehtinyt alkaa kunnolla tutustua pihapiiriin ja kaikkiin aarteisiin mitä sieltä mahtaakaan löytyä. Aikaa tuntuu olevan tällähetkellä kovin rajallisesti, kun on kaksi pientä koko ajan hoidettavana, mutta rakkaus pihahommiin laittaa silti yrittämään ja puutarhaa ja pihamaata on tarkoitus alkaa pikkuhiljaa kunnostaa, siistiä ja entisöidä. Minulle on tärkeää säilyttää pihapiirin vanha tunnelma ja tarkoitus onkin kaivella villiintyneestä pihasta esiin kaikkia vanhoja kasviaarteita sekä säilyttää piha istutusalueineen lähes sellaisena, kuin se nyt onkin. Toki kasveja tulee varmasti omien mieltymyksieni mukaan lisää ja jotain saattaa joutua hävittämäänkin. Tällähetkellä pihasta on kaadettu kolme isoa koivua, kun olivat aivan rakennusten seinustoilla, muuten pihaan ei ole puututtu.
Tila oli ollut myyjän suvun omistuksessa 1940 luvulta lähtien ja myyjä kertoikin paljon kiehtovia tarinoita sen menneisyydestä ja historiasta ajan kuluessa. Lisäksi olemme kuulleet paljon naapuri tilan isännältä joka on koko 84 vuotisen elämänsä ajan asunut tuossa naapurissa. Hän esimerkiksi nuorena poikana on sitonut hevosensa kiinni pihassa olevaan koivuun, josta sitten hevosen säikähdettyä katkesikin latva. Nyt koivu on valtavan kokoinen ja upeasti haarautunut tämän vahingossa tapahtuneen latvomisen takia ja yksi lempi puistani tässä pihapiirissä.
Kaikki on vanhaa ja hieman rähjäytynyttä, mutta minun silmilläni näkee täällä vain kauneuden mitä täällä on joskus ollut ja sen minkälaista täällä vielä tulee olemaan. :D