Purin kivet pois, meni hermot kun sinne jäi maatuvaa ainetta ja rikkaruohot tykkäsi. Meillä kivet myös pyöri pitkin pihaa, kun lapset tietenkin tykkäsi kävellä niiden päällä. Katuharjalla yritin siivota, ei siitäkään oikein mitään tullut. Viimeinen niitti oli se kun kiviä kolisi jatkuvasti ruohonleikkuriin kun niitä oli milloin missäkin… kärräsin siis kaikki kivet suunnilleen yhdelle alueelle, tuonne mun "fengshui"alueelle ja pyörittelen niitä siellä lasten kans:D
Meillä on kans samankokoisia kiviä tuola yhdellä seinustalla, johon ollaan ehditty uusia nurmikko. Sinne kerääntyy kyllä hirveesti lehtiä, mutta mielestäni ei oo kova homma lakaista niitä keväällä haravan/harjan kans pois, eipä se homma tarvi tehdä kuin kerran vuodes… Laitettiin kivien alle myös suodatinkangas, eikä oo rikkiksiä näkyny.
Vautsi vau mikä piha!!! Tosi tyylikästä ja rehevää
! Sellaset rungolliset pallotuijat vois olla aikas hienot tossa koivuangervojen lomassa, ja angervojen takanahan näytti olevan tilaa perennoille vaikka kuinka... Ei muuta ku juurimatolla rajaat angervojen taustan ja laajennat penkkiä reilulla kädellä! Eipähän tarvi isännänkään ajella nurmea puskien alta.. 
Kiva kuulla kokemuksistanne noista seulanpääkivistä, NooraNokkonen ja Meirami. Tosiaan nähtäväksi jää, miten noiden kanssa pärjää. Mietimme noita vaihtoehtoja ja tulimme siihen tulokseen, ettei mikään ratkaisu ole ongelmaton. Se sepeli oli ainakin meillä ihan kamalassa kunnossa aina... Mennään nyt siis tällä eteenpäin. 
Siiri, kiitos ideoista perennapenkkiin! Koivuangervojen takana on todellakin tilaa vaikka mille. Koivuangervo on siitä mukava pensas, ettei se leviä juuriversoista, eli juurimattojakaan ei tarvitsisi laittaa. Istutusalue vain on reunustettu vanhalla puhelinpylväällä, jota ei ole kuin 2m lisää, eli kovin kummoista laajennusta niillä ei saisi. Vaikka eihän sitä kukaan huomaisi, vaikka takaosa alueesta olisikin vain kantattu, jos kunnolla kasvit rehottavat. Muhitellaan ajatusta.
Tämä jokseenkin epämääräinen istutusalue on toiminut minulla kasvien väliaikaisena sijoituspaikkana, jonkinlaisena varastona. Sellaiselle tuntuu olevan jakuvasti kovaa tarvetta... Viimeksi viime viikolla sinne siirtyivät kääpiökurjenmiekat perennapenkistä kuunliljan alkujen tieltä.
Tähän kohtaan kaipaisin oikeasti näkösuojaa eli korkeampaa pensasta, kun näkymä on kiusallisesti suoraan naapurin oleskelupihalle ja terassille. (Meidän oleskelualueet jäävät onneksi eri puolille.) Viime kesänä löysimme lumipalloheiseistämme uusia alkuja, jotka siirsimme tuohon (pikkukuusen molemmilla puolilla). Tiesin jo silloin, että ajatus on huono, sillä paikka on erittäin paahteinen ja ympäröivät koivut vielä ottavat oman osuutensa kosteudesta. Nurmikkokin tuossa aikoinaan aina kellersi.
Eli lumipalloheiseistä olisin luopumassa kokonaan, mutta mitä korkeaa tilalle? Mikä tuossa menestyisi? Mietin myös, että loppualue voisi sitten olla peitettynä jollakin matalalla maanpeiteperennalla, esim. kirjovuohenputkella tai maahumalalla, mutta sen verran olen niistäkin lukenut, etten tiedä, uskallanko kumpaakaan ottaa omalle pihalleni... Aitaa pitäisi päästä hoitamaan jatkossakin (nyt maalaus kesken, kuten näkyy, ja aidan tämänhetkisestä kunnosta päätellen se tullaan uusimaan varsin pian...) eli varsinainen perennapenkin paikka tuo ei taida oikein olla.
Ja samaa aluetta hieman lähempää. Peurankelloja, kääpiökurjenmiekkoja, lumipalloheisi ja kuusen alku, joka saisi myös väistyä näkösuojan tieltä.
Kävisköhän siihen joku tatar? Ja joitain pensaita, jotka kestää paahdetta ja kuivuutta.
Purppuraheisi vois olla upea valkoista aitaa vasten... Ja röyhytatar nätti siinä vieressä. Ehkä pari katajaa jotenkin lomittain ja ja ja... Miks ei näitä ideoita tule kun omaa pihaa kattoo sillä silmällä?!?
Heti eka kuvasta voi hoksata, millaisesta pihasta on kysymys. Upeaa. Tuo orvokki ajattaressakin on liikuttavan kaunis.
Siiri ja Miikos, kiitos mahtavista ideoista! Piti ihan selvittää, mikä on tatar, ja netistä löysin tuolla nimellä sekä matalan maanpeiteperennan että valtavan pensasmaisesti kasvavan kasvin, joista jälkimmäisestä sai ainakin sen kuvan, että on ihan mahdoton leviämään...
Tuo purppuraheisiangervo voisikin olla oiva valinta meidän pihalle, olen nimittäin tänä kesänä havahtunut kaipaamaan myös muunvärisiä lehtiä kuin tuota yhtä ja samaa vihreää. Pihajasmike on myös sellainen, jota olen ihaillut muiden pihoilla, etenkin nyt, kun kukkii. Pienen nettisurffailun perusteella sain tuolle valtavan kauniille pensaalle juuri nimenkin!
Entäpä jos laittaisi tuohon pihajasmiketta ja purppuraheisiangervoa? Molempien pitäisi viihtyä aurinkoisella paikalla, mutta mitenhän pärjäävät noinkin lähellä koivuja? Hmm, taas mietitään.
Fiia, kaunis kiitos kehuista! Minuakin kosketti tuo orvokki aikoinaan, kun sen kuvasin. Ihailtavaa sinnikkyyttä. (Vaikka sittemmin olen huomannut, ettei ole mitään ainutkertaista, mutta liikuttava näky silti.)
Ai niin, etsiessäni tietoa pensaista päädyin Taimistoviljelijät ry:n sivuille, missä kerrottiin, että koivuangervo leviää juuriversoista, ja se voidaan alasleikata keväällä menettämättä kukintaa, sillä kukkii saman vuoden versoihin. Minulla on vajaan 10 vuoden perusteella ihan päinvastainen käsitys molemmista asioista. En nyt ymmärrä... Voiko olla lajikekohtaista? Millaisia kokemuksia muilla on?
Mä oon leikannut koivuangervon monena keväänä ja aina on kukkinut samana kesänä. Mulla koivuangervo on noin 60-70-senttinen. Luulen, että sitä on hiukan kookkaampaakin sorttia, ja jonka oksat ovat tavallaan sirommat.
Mielenkiintoista. Alasleikkaamista olen kyllä kokeillut vain yhtenä keväänä, ja sinä vuonna ei tullut kukan kukkaa koivuangervoihin. Uudestaan en ole viitsinyt leikata tuolla tavalla, koska se ei juuri auta leveysongelmaankaan. Ja mitä juuriversoihin tulee, olen tiiraillut nyt ihan vartavasten pensaiden alustoja, ja mikäli mistään mitään ymmärrän, eivät nuo meidän pensaat juuriversoja kyllä tee.
Korkeuttakin näillä on ihan kiitettävästi. Mittailin, että itseäni kainaloon asti. (Tietysti jos joka kevät leikkaa, ei pääse kasvamaankaan tähän tyyliin, eikös?) Tässä kuva, jossa tavallinen pistolapio mittatikkuna:
Tässä viimekesäisestä muuriprojektista muutama kuvapari ennen-jälkeen-idealla. Ennen-kuvat on otettu viime vuoden heinäkuussa, jälkeen-kuvat ovat uunituoreita.
Tältä näytti kadulta katsottuna vuosi sitten:
Lumipalloheisejä ja keijuangervomattoa kivetyksen kanssa samalla tasolla.
Ja tältä näyttää nyt:
Kaikki keijuangervot muuttivat hetkeksi evakkoon, lumipalloheisejä siirrettiin ja/tai nostettiin ja muuri rakennettiin niiden ympärille. Takapihalta siirsin muuripenkkiin muutaman komean kokoisen kääpiövuorimännyn (jotka sitten menehtyivät keväällä...) ja niiden kaveriksi pääsivät samat keijuangervot takaisin kotiin (muutama jäi ylikin). Muurin reunoille lisäsin sammal- ja mätäsleimua sekä vuorenkilpeä omista kasvustoista.
Nyt kesällä vaihdoin kääpiövuorimännyt uusiin, näitä pikkuruisia onkin nyt sitten alkuperäistä enemmän. Tyhjiin väleihin tuppasin punahattuja, kun niitä oli ylimääräisiä. Niille saan etsiä taas uuden paikan, kunhan havut kasvavat. Siihen voi mennä tovi...
Sama istutusalue pihan puolelta.
Ennen:
Ja jälkeen:
Ja vielä yksi kuvakulma.
Ennen:
Ja melkein samasta kuvakulmasta...
Jälkeen:
Sammalleimut ovat suorastaan riehaantuneet tuossa. Vuorenkilvet eivät taas näytä viihtyvän kunnolla; Kitukasvuisia ja kirvojen kiusaamia ovat. Kääpiövuorimännyt ovat todella pieniä, mutta mikäs kiire tässä on? Punahatut kurkottelevat pilviin, ja keijuangervot aloittivat juuri kukintansa.
Vai olisiko tämä kuvakulma vähän lähempänä...?
Jälkeen:
