Hei kaikille! Täältä taustalta olen jo parin vuoden ajan kurkkinut teidän muiden upeita puutarhojanne (myönnettäköön; koukussa ollaan...) ja nyt varovasti raotan porttia meidänkin pihallemme. Jospa vaikka näin "ääneen ajatellessa" nämä omat ideat ja ajatukset hahmottuisivat itsellekin paremmin. Kovin on pelkistettyä ja vaatimatonta meillä vielä, mutta oma piha on silti rakas ja valtavan tärkeä hengähdyspaikka itselleni. Lapiointi- ja kykkimisintoa kyllä piisaa! (Aikaa vain ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi...)
Pihan laittaminen on aloitettu täysin nollasta, monessakin mielessä. Tontti oli uusi, eli tyhjää täynnä, paria koivun ja kuusen alkua lukuun ottamatta. Omaa kokemusta ja tietoa aiheesta ei itselläni kolmannen polven kerrostaloasukkina ollut laisinkaan. Puutarhanhoito ei alun perin ollut myöskään toiveharrastuslistalla, joten alkuun laitoimme pihallemme nurmikon lisäksi lähinnä vain pensaita ja hedelmäpuita. Nyt sitten pikkuhiljaa olen istutellut muutamia perennojakin, samalla saanut pihakärpäsen puremaan itseäni, ja pyrkimys on kokoajan vähentää nurmikon osuutta pihasta...
Etupihaa
Sinisointu, tervetuloa laittamaan kuvia puutarhatasi, alku on oikein lupaava eikä ollenkaan näytä niin vaatimattomalta kuin sinusta itsestäsi vaikuttaa.
Mutta tunnen tunteen - itsellähän on mielessä ne visiot siitä mitä tulee olemaan sitten joskus ja siksi se mitä on tuntuu niin pieneltä ja vähäpätöiseltä itsestä:D
Tervetuloa Sinisointu! Aina kiva kun tulee uusia pihakuvia galleriaan 
Mielenkiinnolla tuun näitä kuvia katseleen koska itekkin vasta viime kesänä alotin pihan laiton. Alussa mullakin siis tuo puutarhan ja puutarhurin elämänkaari! Tykkäsin tuosta ekasta kuvasta, näyttää kivan rehevältä
Inki ja Marlene, kiitos tervetulotoivotuksista ja kannustavista kommenteista! 
Jäi tuo kuvien laitto päivällä ihan puolitiehen, kun kuopus heräsi päiväuniltaan ja selvästi juuri sillä väärällä jalalla... Näin nämä minun pihahommatkin aina etenevät, pikku palanen kerrallaan. 
Totta, Inki, pitäisi ehkä olla itselleen hieman armollisempi ja olla rinta rottingilla niistä tähän astisista aikaansaannoksistaan, eikä vain ajatella, miten rehevää ja monimuotoista kaikki voisi tai pitäisi jo olla. Niin, talohan valmistui (sisäänmuuttokuntoon) jo vuonna 2000, eli jokunen vuosi tässä on pihaa jo laitettu, mutta se varsinainen innostus, tai pikemminkin hulluus on iskenyt vasta myöhemmin. Olen tällaista hitaasti lämpiävää sorttia muutenkin.
Ja sitten niihin kuviin:
Sisäänkäyntiä ympäröivät koivu-, keiju- ja norjanangervot. 
Sisäänkäynti portin toiselta puolelta kuvattuna. Tämä muuripenkki oli viime kesän suurin projekti. Muurin reunalla aloittavat kasvuansa muualta pihalta otetut sammalleimun ja vuorenkilven alut. Takapihalta siirretyt kääpiövuorimännyt eivät selvinneet siirrosta, ja nyttemmin tilalle onkin istutettu jo uudet, pienen pienet vuorimäntytupsut... Tämä kuva on otettu toukokuussa. Palaan tähän projektiin tarkemmin myöhemmin.
Näin komeasti toivotti lumipalloheisi taas tänäkin vuonna tervetulleeksi portin pielessä. Ei ollut pensas moksiskaan, vaikka viime elokuussa se väännettiin juurineen ilmaan piiitkän rautaputken avulla, lisättiin multaa alle noin 30 cm ja rakennettiin muuri ympärille. Taisi vain tykätä mullan lisäyksestä, kun näyttäisi tänä vuonna pärjänneen paljon paremmin ötököitä vastaan kuin yleensä. 
Todella kauniilta näyttää pihasi Sinisointu 
Hienoa !
Lumipalloheisiä on myös saunaterassin suojana komekuunlilja Franceen kaverina.
L-kirjaimen (tai pikemminkin epäsäännöllisen T-kirjaimen) mallinen talo jakaa pihamme kolmeen osaan: etupihaan (sisäänkäynti), takapihaan (oleskelupiha) ja tähän kolmanteen, "pohjoispäätyyn" (=sivupiha?), jossa on mm. saunaterassi, pyykinkuivaus- ja mattotelineet.
Juuri tälle alueelle on mielessäni muhimassa muutoksia: kaarevia muotoja, polkua ja istutusalueiden laajennuksia... Jahka kerkiän. 
Kiitos, Mammales! Mukava kuulla, että omat aikaansaannokset miellyttävät jonkun toisen(kin) silmää.
Tässä saunaterassi eli vilpola viime kesänä, jolloin kuunliljoja oli siinä vielä tuplamäärä. Osan siirsin etupihan puolelle, kun näytti jo kovin ahtaalta, ja tänä vuonna ovatkin ruvenneet kasvamaan aivan hurjasti. Lisääntyneestä elintilasta innostuivat kenties?
Kuunliljoihin olen aivan erityisen tykästynyt nykyään, ja olisi ihana hankkia niitä lisää, erilaisia. Harmittaa, kun en keksi niille tarpeeksi varjoisia paikkoja pihaltamme. Ehkäpä tässä vielä ajan mittaan tulee hyviä ideoita jollakulla siitäkin asiasta...?
Ruukkujen kanssa olen aika onneton. En nimittäin tahdo muistaa kastella niitä... Siksi en niitä kovin runsaasti ole tavannut laittaa, ja ilme on sitten tällainen hieman askeettinen...
Ja vielä näkymä vilpolalle kylpyhuoneen ikkunasta.
Sitten tulemmekin takaisin varsinaiselle oleskelupihalle ja terassille, jolta kuvasarjan ensimmäinenkin kuva on otettu. Viime kesänä hommattu paviljonki (josta tosin näkyy kuvassa vain pari tolppaa) on ollut kenties yksi parhaita hankintoja pihallemme; Terassimme on nimittäin niin paahteinen, että emme siellä ole aiemmin pahemmin viihtyneet. Kaikenmaailman auringonvarjot on kokeiltu ja markiisiakin mietitty. Liioittelenkohan paljon, jos väitän, että paviljongin varjossa olemme syöneet ulkona tänä kesänä varmaan enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä...? Ja mikäs sen mukavampaa kesällä kuin syöminen ulkosalla? 
Kiva, kun aloitit “päiväkirjasi”! Kauniita istutuksia ja aivan ihana portti.
Kertakaikkisen kauniin pihan olet rakennellut.
Tykästyin Sinisoinnun pihaan kertakaikkiaan ! Rehevän vihreää valkoisella lisättynä, tyyliä ja taitoa. Ruokapöydän ääressä viihtyy taatusti pidemmänkin tovin, ihana.
Onhan joitakin kuunliljoja jotka ei välttämättä tarvi kaikista synkintä varjoa vaan pärjäävät puolivarjossakin. Minäki tykkään kuunliljoista valtavasti
Sinisointu sinulla on aivan ihana piha ja koti
. Oi tuo sisääntulokuvakin on niin kaunis. Lumipalloheisi on yhtä komea kuin lapsuudessa muistan sen meidän mamman kasvattamana. Ihaillen ihailen ja jatko kuvia odottelen.
Voi, kiitos teille kaikille! Ette arvaakaan, miten sydäntä lämmittää kauniit sananne.
Varpusvispilä, on niitä kirvoja meidänkin lumipalloheiseissä, ei pidä vain liian läheltä kuvata kameralla. Mutta kirvat ovat se pienempi ötökkäongelma noissa kuitenkin. Heisinälviäisen toukat ja myöhemmin ko. koppakuoriaiset tekevät pahempaa tuhoa. Tänä vuonna olenkin ihmetellyt, selvittiinkö näin helpolla, kun muutamat toukkaiset lehdet nyppäisin käsin pois ja hävitin toukkineen, eikä em. tihulaisia ole sen koommin näkynyt. Vai ovatko jossain muuntautumassa koppakuoriaisiksi ja palaavat kohta joukolla kostoiskulle...?
Marlene, kun sitä puolivarjoakaan en meinaa kunnolla keksiä pihaltamme... Vai täyttyykö puolivarjon kriteerit jos vaikka on tuommoinen metrin korkea pensas siinä auringon puolella varjostamassa, kun muuten alue on koko päivän täydessä paahteessa? Nyt nuo meidän kuunliljat ovat osan päivästä täydessä auringossa ja osan talon varjossa. Niin että mitä se puolivarjo nyt tarkalleen ottaen tarkoittaakaan...?
