Näkymä terassilta pihan perälle. Luumupuiden takana on marjapensaita, komposti ja vasemmalla, kuva-alan ulkopuolella pikkuruinen kasvimaakin.
Meidän isompi pikkuapulainen on aloittanut jo puiden halaamisen. :)
Marlene, itseasiassa nyt, kun katson näitä omia kuviani uusin silmin, huomaan heti monta kohtaa pihassa, johon lankeaa kivasti varjoja. Juuri tällaisten oivallusten vuoksi näköjään kannattaa perustaa sivut omille pihakuville!
Ihana pikkuinen puutarha-apulainen. Tosi kaunista ja selkeälinjaista on pihallasi, nuo pensaat etupihalla olivat erityisen hienoja, takana isompaa ja edessä pienempää ja hienot muodot.
Luumupuun taakse tekaisin yksi kesä tällaisen laiskan puutarhurin kivikkopenkin. Nyt jo edesmennyt appiukkoni otti meille talteen mökkimme järven rannalta tällaisen onton puun rungon, joka sai kivistä arvoisensa patjan. 
Tätä "penkkiä" tekisi kovasti mieleni laajentaa myös. Kivet ovat kivoja (myös lasten mielestä), joten ne saisivat jäädä, mutta jos tuonne taakse laittaisi joitain perennoja kasvamaan. Joskus mietin kivikkokasveja, mutta ei ehkä ole tarpeeksi karu paikka niille, kun kuusi ja koivu varjostavat aika paljon. Olisikohan tässä paikka niille kuunliljoille? Toisaalta, tätä katsellaan niin kaukaa, että vaatisi jotain korkeampaa? Pannaanpa mietintämyssyn alle... 
Mukavan näköstä teillä! Sekä piha että talo näyttää mukavalta. Ja on mukava lukea sinun ‘ääneen ajattelua’. 
Hei ja tervetuloa minunkin puolestani.
Sullahan on aivan ihastuttava piha
Niin vehmästä ja runsasta joka puolella ja siistiä. Mutta sanopas mikä toteemipaalu se tuolla keskellä pihaa tököttää? Hauska.
Onko sulla sisutuksessakin noin selkeä linja, mitä kasvivalinnoissa, noin niinku värien suhteen?
Ja vielä sen lisäisin, että mulla on osa kuunliljoista melkein koko päivän auringossa ja silti kukoistavat, että tohtii niitä laittaa aurinkoisempaan paikkaankin.
Hei, Maksaruoho! Ja kiitos sinullekin kehuista. Olinkin juuri kertomassa tuon "toteemipaalun" taustaa samaan aikaan, kun siitä kysyit!
Esikoinen kutsuu sitä pihan vahtipossuksi.
Voisihan se olla vahtipöllökin...
Vai onko se sittenkin Edvard Munchiä...?!
Kivipenkistä löysi paikan myös häälahjaksi aikoinaan saatu aurinkokello. (Vähän huonosti tosin toimii noin varjossa, mutta haittaakos tuo...)
Toteemipaalusi on yliveto !
Voi että hivelee mun silmää tuo toteemi, ihana ja hyvin sijotettu! Myös aurinkokello on kaunis kuin mikäkin.
Oon kuullu että jotku kuunliljat ( muistelisin että vaaleat/valkoraita-lehtiset ) kestää kohtuu hyvin aurinkoa ja kai monet muutki mutta tarvii kastella useammin poutasäällä. Ja Maksaruohollahan oli omakohtasiakin kokemuksia hyvällä menestyksellä 
Ihanan näköistä pihallasi. Kadehdittavan siistiä
. Meilläkin osa kuunliljoista - suurin osa valkoraidallisia - on täydessä auringossa ja hyvin pärjäävät kun muistaa kastella pitkinä poutajaksoina ( eli aika harvoin).
Kuunliljoista Golden Tiara kai myös pärjää auringossa. Näin anopin naapurissa Marlenen mainitsemaa valkoraitaista kuunliljaa aurinkoisella seinustalla komean ja tuuhean rivistön, kieli pitkällä olen ihaillut vierestä…
Arvatkaas, pelastin tänään ojan pientareelta naapurin hylkäämän kuunliljan, jaoin sen peräti neljään osaan ja nyt ne ovat kasvamassa meidän perennapenkissä!!
Kyseinen kuunlilja oli juuri sellainen, jota olen ajatellut seuraavaksi hosta-hankinnaksi: valkoraitainen, hieman kippuralehtinen. Jostain muistan myös minä lukeneeni, että pärjää hieman aurinkoisemmassakin, ja että ei olisi niin myöhäinen nousija kuin moni muu lajikumppaninsa. Olisiko se ollut Hosta Undulata "mediovariegata" tai "unvittata"?
Vähän jäi epäselväksi, miksi moinen kaunotar oli hylätty, mutta naapurin mukaan ei pitäisi olla mikään tautinen yksilö (olen pelotellut itseäni vanhan Pentin puolen virus-jutuilla...). Näin kauniilta se näytti:
Hosta undulata eli kirjokuunlilja näyttää minulla tuollaiselta.
Oliko naapuri hylännyt tuollaisen kaunottaren ojanpenkalle? Minullakin on tulossa ojanpenkkaan kukkia, ei hylättynä, vaan ihan tarkoituksella yritän ojaani kukittaa, mutta en minä tuollaista ikinä raaskisi hylätä.
Varovasti sahasin juuripaakun neljään osaan (sahaaminen toimi! Lehdet eivät runnoutuneet samalla tavalla kuin lapiolla survaistaessa) ja istutin taimet terassin viereiseen perennapenkkiin paikkoihin. jotka sai helpoimmin ja parhain perusteluin raivattua tyhjäksi.
Neljäs alku sai täyttää aukon punahattujen toiselta puolelta. Katsotaan sitten ensi kesänä, minne heidät lopullisesti sijoitan. Tämä penkki on hyvin aurinkoisella paikalla, mutta tuijat ja pensaat toki varjostavat jonkun verran. Perennapenkki siis "katsoo" suurin piirtein itään.
Tosiaan hosta oli vain jätetty, ei edes istutettu, ojan penkalle, ns. ei-kenenkään-maalle. Kysyin sitten vartavasten ko. naapurilta, että saako sen sieltä ottaa.
Maksaruoho, hyvin selkeä linja minulla taitaa olla myös sisustuksessa, niin värien suhteen kuin muutenkin. Se on sellainen asia, joka tulee ihan itsestään. Välillä jopa ihan tietoisesti yritän vastustaa sitä. Etenkin pihalla olisi hauskaa saada jonnekin aikaiseksi myös "iloisesti sinne sun tänne roiskitun" eli luonnollisemman näköistä ilmettä. :)
Värejä kyllä on pihalla muitakin kuin valkoista ja vihreää, vaikka eipä noissa tähänastisissa kuvissa vielä oikein niitä näkynytkään... Jatketaan siis kuvien kanssa. Vaikkapa tuon perennapenkin tarkastelulla:
Ensin kukkivat tulppaanit:
Sitten sammalleimu.
