Täällä iitissä on helmikuu nimetty KulttuuriQ:ksi. Siihen liittyy kansalaisopiston järkkäämä valokuvanäyttely “Luonto lähellämme Iitissä” .
Näyttelyn tarkoituksena on antaa tilaa paikallisille valokuvausharrastajille sekä tuoda esille luonnon kauneutta eri näkökulmista.
Hieno ajatus, kannatan ihan kympillä. Ja tottakai annan oman panokseni ja osallistun omilla kuvillani Ja siihen liittyen, arvatkaa mikä on yksi mun kuvistani mitä vien sinne katsottavaksi ? No tottakai Supikoiran sukuhuussi . Kuva joka on otettu jos ei ihan ihan kotipihasta niin kotimetsiköstä joka tapauksessa, noin 100 metrin päästä talosta.
Joku pentissä sen muistaa, ja suurin osa ei tiedä yhtään mistä on puhe. Ei ole mestariotos teknisesti, mutta siellä sitä on, kakkia kerroksittain. Jos se ei kuvaa luontoa lähellämme Iitissä niin sitten olemme vieraantuneet luonnosta
Ja no joo, vien sinne myös kauniita luontokuvia, en ole ihan friikki
Minua hämmästyttää nyt jo useasti uutisoitu nuorten naisten halu jäädä kotirouvaksi.
Mitä sitten jos jää yksin tai jäädessään eläkkeelle, ei eläkettä ole kertynytkään.
Ennen aina opetettiin, että joka naisella täytyi olla ammatillinen koulutus.
Tämä löytyi joulun jälkeen hävitettäviin laitettuna. Silloin siinä oli yksi kukkavana, jonka päässä kuihtunut nuppu. Mutta sipulista oli tulossa uusi nuppu ja nyt ovat kaikki neljä kukkaa auki.
Ja arvaa miten käy kun mies sairastuu ja joutuu hoitolaitokseen. Sinne menee eläke ja rouva jää kotia pienen eläkkeen kanssa mutta kulut ennallaan. Hyvä että rahat riittää edes ruokaan. Kusessa ovat. Mulla kaksi tällaista tuttavaa jotka pitävät miestä kotona viimeiseen asti tämän takia, vaikka eivät jaksa kunnolla edes pitää huolta hänestä. Kauhulla seuraan tilannetta.
Pentissä tuota läjää ihmettelin lokakuussa ja kyselin että mistä vois olla kyse kun läjässä on vanhoja ja tuoreempia kakkoja. Valtsuhan sen heti tunnisti ja kertoi että supikoirilla on paikka johon ne kaikki käy kakkimassa.
Ei taida kovinkaan moni olla jäämässä kotirouviksi. Sehän tarkoittaisi myös isoa lapsilukua, kun eihän siellä kotona olisi mitään tekemistä, ja tulisi aika pitkäksi.
Taitaa olla samanlainen juttu kuin tuo maallemuutosta haaveilu. Sitten kun on sinne maalle muuttaneet, niin kipinkapin takaisin asutuksen pariin, kun on huomanneet todellisuuden.
Myös jos ei ole töitä tarjolla, niin halutaan nähdä kotirouvuus omana valintana.
Lisäksi se, että asia on mediassa esillä paljon, ei ole tae yhtään mistään. Mediaan kun ei voi luottaa. Porukat riitelee 24/7 sos.mediassa ja myös toimittajat mukana ja heidän uutisensa on tuon päättymättömän riidan jatke. Myös eduskunnassa kansanedustaja puheensa päätteeksi lukee kännystään, että millaisen vaikutuksen sai aikaan sos. mediassa.
Kotirouvia on kieltä osaamattomat tulokkaat jotka saa kumminkin ylläpidon jonkinmoisen kun lapsikatras on ulkona. Sitten on kuten tukilapsemme teki espoossa hän kyseli tulokkailta miten onnistuu tavoitteessaan, ohjeena oli lapsi kahden vuoden välein ja siihen opettelet miten ahdistus ja masennus ilmenee, näin saa viettää aikaa kotona. Näin hän myös teki ja otti reppanan poikaystäväksi, sinne meni meitin kasvatukset itsenäiseen elämään ko kankkulan kaivoon.
Kokoamamme lista paljastaa, oletko tipahtanut tyystin nykynuorison kyydistä. Tässä tulee 11 asiaa, jotka ovat nykynuorille arkipäivää, mutta joista vanhemmilla sukupolvilla ei ole kenties hajuakaan.
Jo ennenkuin alan käymään listaa läpi oon varma että olen Muori
Ilves oli kuulemma syönyt fasaanin jonkun pihalla, tällä kylällä. Petotutkijat käyneet paikalla. Miun pihalla pyörii kuusi fasaania, saas nähdä koska pyörii ilves
Jossain oli ilves syönyt kissoja, iso määrä oli mutta en muista missä tämä tapahtu. Jospa kissat on vähentynyt tai pidetään sisällä niin nyt sitten pitänyt siirtyä fasaaniin.
Muutama vuosi sitten ilves oli haudannut palan rusakon takajalkaa lumihankeen meidän pihassa. Luulin rusakon kaivaneen talventörröttäjiä lumihangesta, mutta siellä kuopassa olikin lihan pala, jonka karvojen perusteella tunnistin rusakoksi. Lumessa oli selkeät ilveksen tassunjäljet. Ilves ei pysty puremaan jäistä lihaa, joten se voi talvella haudata osan saaliista, jos ei saa kaikkea syötyä kerralla.
En tehnyt testiä koska en haluakkaan olla mikää teini tai teinin tasolla henkisesti. Heidän kielenkäyttö on sekametelisoppaa sekoitettuna Englantiin ja veivaamalla niikuttelua väliin.
Ilveksellä on nälkä ja syö mitä kiinni saa, lihava kotikissa on helppo saalis ja fasaani se vasta herkkua on, syö se myyriäkin jos pöllöt ei oo kaikkee vieneet.
Bensalle poikkesin ja sen jälkeen ruokakauppaan. Hämmästyin kun olin pysähtynyt niin taksi pysähtyi eteeni ja kuljettaja katsoi tarkkaan autoani, tuli sitten pois autostaan ja otti omastaan irronneen pölykapselin. Laittoi sen sitten paikoilleen, oli nähnyt kun se putosi. Oli kyllä huomaavainen kun lähti minut etsimään. Muistin kiittää mutta en viitsinyt halata kiitokseksi kun olen jo vanha.
Kävin passikuvassa maanantaina ja passi tuli perjantaina ja henkilökortti nyt maanantaina. Seuraavalla kerralla sitten ne sormenjälje, kovasti kuluvat harrastuksissa ja uusia arpia tulee viiltohaavoista, paperihaavoista isoimpiin.
Ja siihen liittyen, arvatkaa mikä on yksi mun kuvistani mitä vien sinne katsottavaksi ? No tottakai Supikoiran sukuhuussi 
. Kuva joka on otettu jos ei ihan ihan kotipihasta niin kotimetsiköstä joka tapauksessa, noin 100 metrin päästä talosta.
no jo on 
