Tämä Mammillaria zeilmanniana (kaktus Meksikosta) on ollut minulla runsaan vuoden. Ostin sen pienempänä ja kukkivana. Se talvehti minulla tavallisessa huoneenlämmössä ja miltei kuivana koko talven. Vein piikkikaverin ulos jo toukokuussa ja on saanut länsiparvekkeellani suoraa aurinkoa, nyt jo paahdettakin. Ja mitäpäs sieltä vasemman haaran yläosasta alkaa pilkistää muuta kuin nuppuja. Kuvan oton jälkeen nuput ovat kasvaneet jo jonkin verran eikä enää hirveän kauan kestä kukkimiseen. Tämähän on sellainen peruskaktus - helppo ja mukavan piikikäs uusine punaisine piikkineen. Vettä se on saanut kerran viikossa reippaasti ja kaktuslannoitettakin ja sitten sitä AURINKOA. Yläosaanhan tulee sellainen kivannäköinen punainen "kukkaseppele".
Kiitos linkistä nuu. Tosiaankin mammilariat ovat kivoja pienia kaktuksia ja kukkivat melko helposti. Niiden kukat sijaitsevat kivasti ikäänkuin seppeleenä varren ympärillä. Mielestäni ne muistuttavat olkikukkia. Joskus kaupoissa näkee sellaisia rujoja viritelmiä, joissa on neulalla pistelty värjättyjä tekokukkia myytäviin kaktuksiin . Mammilarian kukat ovat yleensä linjalla valkoinen -punainen. Nuo tekokukat saattavat olla sinisiä, violettejä tai jopa vihreitä. Näitä värejä ei kaktuksilla ole tavattu oikeasti.
Mammillaria-kaktus on nyt kukkimassa parvekkeella. Sama vanha tuttu kimalainen kävi tänään joka kukassa maistelemassa mettä. Tämä upea hellekausi on saanut kaktuksen innostumaan kasvamaan ja kukkimaan.
minulla tuommoinen kukkii kuistilla helmiäisvalkoisin kukin. pääverson latvakiehkura on ollut auki jo yli kuukauden, sivuversojen seppeleet (kymmenkunnan) avautuivat toinen toisensa jälkeen vähän myöhemmin. luulen, että se jaksaa taaskin kukkia ihan siihen asti, että on aika siirtää se pakkasia pakoon mökkiin.
Viime syksynä löysin suloisen "mätäskaktuksen," suurella todennäköisyydellä tämä voisi olla Mammillaria elongata. Onko jollakulla tämmöinen? Onko näiden hoidossa erikoista? Ovatkohan kalkin ystäviä?
Piti ihan tätä varten tänne rekisteröityä. Eli aikoinaan ihan ruokakaupasta ostettu mammilaria eleli luonani ensimmäiset vuotensa turhan pimeässä ja lämpimässä (ikkuna pohjoiseen jne.), eikä sitä alkuperäistä pikkuruukkua/multaakaan tullut vaihdettua muutamaan ensimmäiseen vuoteen. Siinä se kuitenkin venähti parikymmensenttiseksi. Tuossa vaiheessa se oli aikalailla tasapaksu luikku. Mullan ja ruukun vaihdon jälkeen tuo sitten oikein innostui ja onkin nykyään melkoinen roikale n. 45 sentin pituudellaan. Valitettavasti tuohon kaktuksen alapäähän jäi muuta kaktusta ohuempi kohta, joten se ei oikein pysy pystyssä ilman tukikeppien armadaa. Mitäpä raati tuumailee, kannattaisiko leikata vai jatkaa nykyisellä tiellä ja laittaa isompia tukikeppejä kehiin. Itse mietiskelin, jos leikkaisi tuon poikki punaisen nuolen kohdalta (jos vaikka tuosta alaosasta lähtisi vielä jotain kasvamaan) ja sitten toinen leikkaus tuosta vaaleansinisen nuolen kohdasta, josta yrittäisi tuon yläosan juurruttaa. Vähän toisaalta arveluttaa mennä leikkelemään, kun ei sitä ole ennen tullut tehtyä.
Mielenkiintoinen kysymys, joten tuli rekisteröidyttyä itsekkin.
En ole tuota itse tehnyt, mutta mitä olen lukenut, homman pitäisi onnistua.
Kaktus poikki terävällä veitsellä.
Haavan tulisi antaa kuivua , kuivumisen ajan kaktus tulisi tukea normaaliin asentoonsa, niin että haavakohta on ilmassa. Kuivumiseen menee muutamasta päivästä kuukauteen, kaktuksen koosta riippuen.
Istutus todella hyvin läpäisevään kasvualustaan, jotta kaktus ei mätäne. Kaktusta ei mitenkään upoteta siihen, muuten kuin aivan siitä kuivuneesta haava-alueesta. Valoa ja lämpöä, mutta ei suoraa aurinkoa. Kastellaan, ja annetaan kuivua, ja taas kastelua. Arvioisin että tämä juurrutus kannattanee tehdä melko pienessä ruukussa. Kunnolla juurruttuaan sitten istutus isompaan.
Kaippa tuossa omat riskinsä on, mutta se pitää sitten itse arvioida lähteekö operaatioon.
Kiitoksia Jalienille vastauksesta. Jonkin verran on tullut etsiskeltyä tietoa tuosta leikkaamisesta ja juurruttamisesta, vaan tuo oli uusi tieto, että se leikkaushaavan kuivatus tulisi suorittaa kaktuksen normaalissa asennossa. Pitää tuota leikkaamista harkita. Yksi toinen vaihtoehto mikä tuli mieleen on se, että siirtäisi tuon kaktuksen isompaan ja tukevampaan ruukkuun, johon saisi laitettua oikein kunnon tukikepin ja siihen kiinni joku rinkula, joka estää kaktusta kaatumasta. Katsellaan...
Päädyin nyt sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja siirsin tuon mammilarini isompaan ruukkuun isommilla tukikepeillä. Siirretään mahdollinen leikkaus tulevaisuuteen.
Rautakauppa mainosti pimeässä loistavia kaktuksia. Pitihän se kokeilla. Mammillaria gracilis nimi löytyi jostain verkosta. Ja kyllä loistaa, alempi kuva on valotettu kaktusvalolla:)
. Mammilarian kukat ovat yleensä linjalla valkoinen -punainen. Nuo tekokukat saattavat olla sinisiä, violettejä tai jopa vihreitä. Näitä värejä ei kaktuksilla ole tavattu oikeasti.
