Kellokukka se on tämäkin! Pyörötähkämunkki, Phyteuma orbiculare. Se on sievä kasvutavaltaan, kukkansakin ovat sievät, mutta kukkineet kukat eivät enää olekaan niin sievät :
Tässä vielä täydessä iskussa. Seuraavassa hiukan ylikukkineena:
Ovatko nämä eri kasveja? Vasen on ostettu sarvitähkämunkkina ja oikeanpuoleinen saatu taimenvaihdosta pyörötähkämunkkina. Kukinnot ovat hieman eri muotoiset, vai onko toiveajattelua!
Muutin tuon otsakkeen laajemmaksi (ent. Pyörötähkämunkki, Phyteuma orbiculare), mahtuu samaan paikkaan nyt kaikki tähkämunkit (alppi-, tumma-, pyörö-, sarvi- ja vaalea).
Vasemmalla on myös jokin munkki, valkotähkämunkki??, tosin vähän ylikukkinut. Veikeä tapaus, mutta kukinta on ohi ennen kuin ehtii kunnolla sanoa kissaakaan.
on kasvisuku, joka kuuluu kellokasvien heimoon. Suvussa on noin 20 lajia, joita esiintyy Euroopassa. Monia suvun lajeja viljellään perennana. Tummatähkämunkkia ja vaaleatähkämunkkia on tavattu Suomessa paikoitellen luonnonkasviksi villiintyneinä.
Tähkämunkin kukat ovat ahtautuneet mykerön tai tähkän kaltaisiksi kukinnoiksi. Teriökään ei juuri kelloa muistuta edes nuorena, myöhemmin sen liuskat vielä erkanevat tyvestä alkaen. Teriönliuskat ja niiden keskeltä esiin pistävät emiön luotit antavat kukinnolle hauskan ja luonteenomaisen pörröisen olemuksen. Meille tähkämunkki on tuotu koristekasviksi, muualla Euroopassa lajin mehevää juurakkoa on myös syöty vihanneksena.