Puutarhavisioni ihan samanmoiset kuin Pikkukäenrieskalla. Pensaita ja perennoja, osaamiseni huomioon ottaen helpompihoitoisia. Minäkin vierastan kivireunuksia, mutta toisaalta nurmikko tahtoo niin helposti vallata tilaa kukkamaasta. Minulla on pihassa ongelma-alueita roppakaupalla; on parikin jyrkähköä rinnettä, toinen metsikköön nouseva ja toinen parinmetrin pudotus pottu-ja vihannesmaalle. Molemmat oli viime kesän heinien ja rikkaruohojen vallassa. Hyötyviljelysten osalta kuulisin mieluusti kokemuksia potager- systeemistä (kuten että mitä etuja suhteessa että istuttaa siemenet perinteiseen tapaan vakoihinsa ilman ympäryksiä).
Mutta loppujen lopuksi olen sitä mieltä että kaunein piha on omistajansa mieleen: Ei kai omaa puutarhaa tehdä vain sitä silmällä pitäen mikä on “sopivaa”?
Kivireunukset voivat olla hyvin kauniita (olen nähnyt täällä p-netissä kuvia) ja oikealla asenteella saa ongelmapaikoista nähtävyyksiä.
Potagerista: Se on kasvimaa joka on rakennettu ja viritetty. Käytännöllinenkin se on koska perkaaminen vähenee oleellisesti ja hoito helpottuu, sekä kohollaan olevat penkit sulavat ja lämpiävät keväällä paljon nopeammin verrattuna tasamaahan. Ja potager on verraton leikkipaikka aikuiselle ihmiselle…
Etenkin tuota viimeistä 
Aivan totta, jokainen kai omien mieltymysten mukaan pitkälle omaa pihaa suunnittelee. Kaunein piha on omistajansa mieleen… hyvin sanottu Temskukka!
Mutta vielä sen verran, että meillä aikas jykevä omakotitalo… hivenen modernikin. Myös todella iso takapiha. On sitten kukkapenkkikin sen mukainen. Olisi kai naurettavalta näyttänyt kukkapenkki maantasalla ja keskellä pihaa. Kukkapenkin reunat saivat korkeutta 60cm ja pinta-alaa sillon reilut 10 neliöö. Vielä kun sen sais täytettyä kukilla
Lehdestä selvisi, että Toinin Villa Mussalon pihakin on suunnittelijan alkuun saattama, vaikka se jotenkin on niin Toinin piha ja hän sanoikin, että onneksi oli suunnittelija. Eli monella tapaa voi saada itselle mieluisen pihan alkuun…
Ja sitä en ole koskaan salannut. Suosittelen ammattiapua sellaiselle, joka on yhtä tietämätön kaupunkilainen kuin minä sillon 18v takaperin. Puutarhainnostus iski sitten kunnolla vuosien varrella, ja puutarhasta alkoi tulla omannäköinen. 1999 eksyin Puutarhanettiin, ja se oli menoa ;-)
Nyt vasta rullasin keskustelun alkuun, kyse on ollut ennen muuta tyyleistä ja väreistä.Se on aihe jota kannattaa toki pohtia. Tavoitteena oma eikä ammattilaisen tyyli.
Itse kaipasin apua ennen muuta istutusalueiden perustamiseen ja sijoitteluun.Vahva visio tunnelmasta, väreistä ja tyylistä oli päässä, mutta keinot puuttuivat.
Toini, juuri tuota tarkoitinkin. Minulta asia oli jäänyt huomaamatta, kun on olen tullut penttiin paljon myöhemmin ja se ilahdutti minua, sillä kovin moni sanoo lehdissäkin, että olihan alussa se suunnittelija, mutta ei tässä ole mitään siitä jäljellä. Eli suunnittelijakin voi auttaa sinua alkuun tekemään ja kuitenkin oman näköistäsi - halusin siis tuoda sen hyvänä esimerkkinä suunnitteljan käytöstä, jos itse on kovin epävarma.
En millään muotoa tarkoittanut että olisit asiaa jotenkin salaillut ja ethän sitä silloin olisi valtakunnan lehteenkään laittanut:)
Vanhempieni piha on suunniteltu, silloin aikoinaan sai suunnitelman "kaupan päälle" kun keskitti taimiostokset johonkin tiettyyn paikkaan joka silloin oli Pirttikylän Taimisto.
Onkohan semmoinen vielä käytäntönä? Uuden omakotitontin kanssa voisi olla ehdoton juttu.
…aivan alan haaveiluun. Voisi kysyä Vaasan messuilla (jos siellä olisi ketään semmoista) vähän tarjouksia kahden ongelmakohdan kanssa joihin en saa mitään kuningasajatusta ja ne ovat kuin kivi kengässä kaiken aikaa. Tuo tienpää on ongelma kun haluaisin sen olevan "tervetuloa" enkä "pilipalimitäsattuu" ja sitten vesiaihe, joka on syvältä. Hmm.
Äskettäin tuli joku Multasormen mainos, jossa oli tiettyinä päivinä puutarhasuunnittelija paikalla, sai teettää pihastaan/ tai osasta suunnitelman.
Toinin pihalla ei muuten ollut kuka tahansa suunnittelija, vaan Suuri Heikki Laaksonen I.
Minun tämänhetkinen päänvaiva on tässä. Etuterassi näki tänhään päivänvalon ja niin ko näkkyy, sen talhoon rajottuva seinä on - hmmm — valtava ja hallimainen. Terassi on meän talon keskiosan kohala. Vasemalle tuosta tullee pääsishäänkäynti.
MITÄ pirua met tuohon keksimä? Ilmansuunta on kaakko ja aurinko räköttää aamusta ilthaan. Pistänkö isänän tekheen pergolan vai pistämäkö jonku köynösritilän seinäle vai…?
Jos joku innostuis vaikka kuvankäsittelyä harrastamhaan, en pistäis pahakseni 
Puolipergola tuohon terassin ulkoreunaan ja pöydän kohdalle kaksi pystytolppaa, joista pari ruodetta (?) tänne reunalle. Ruukussako sitten kasvaisi seinäritilän köynnökset? Minä näen tän ihan selkeästi, mut hiivatti kun ei tuo kuvankäsittely ole oikein edustavasti hallussa 
Tällä ketjulla on muuten hassu otsikko, mitä tuo niinkun tarkoittaa, missäs muualla taloja olisi? :o
Jaa no nyt luin aloituksen Väritystä pohditaan muun muassa.
Kukkaistätsylle ISO kiitos!
Terassia ei voi (=ei haluta 
aidata, koska oikealle tulevan katoksen altakin on sisäänkäynti. Ja isäntä haluaa ehottomasti, että aurongon HÄÄTYY paistaa tooleile asti. (Kalusteet on tilapäiset tässä). Siksi nuot kuvankäsittelykuvat olis ihanat, ko vois näyttää sille, miltä mikäki näyttäs. Mie toki ossaan itteki jotaki käsitellä, mutta ko minun pää lyöpii aivan tyhjää tällä kohin. Aivan yhtä tyhjää ko tuo seinäki
Heksu, mikä on puolipergola? Semmonen, mikä on auki jostaki? Mutta mistä? Ylhäältä? Alhaalta? Joltaki sivulta?
Semmonen, jossa on vaan puolet Vähän tähän tyyliin, mutta kevyempirakenteinen ehkä vielä.