Avasin ketjun pohdiskellakseni talon soinnuttamista yhteen pihan tai puutarhan kanssa.
Omassa tapauksessani talo oli jo valmiina muuttaessamme. Talomme on tummanruskeaa tiiltä. Aluksi ajattelin, että onhan mausoleumi, punatiili olisi ollut pirteämpi. Nyt aikani asuttuani ja kasveja pihaan viriteltyäni olen todella tyytyväinen talon väriin. Tumma ruskea on minun silmissäni täydellisyyttä hipova väri kasvien taustaksi. Vain ihan tumma sininen olisi haasteellinen mutta sitä on kukissa aika harvoin.
Pieniä haasteita aiheuttaa naapurin komea (ei moitteen sijaa) punatiilinen aita. Pitemmälti asiaa pähkäiltyäni olen päätynyt siihen, että sitä vasten kannattanee istuttaa valkoisen eri sävyissä olevia kukkia. Olin haaveillut vaaleanpunaisista ruusupensaista mutta ne saattaisivat riitaantua punatiilen kanssa. Onko antaa vinkkejä?
Älkää lukeko viestiäni väärin, en ole sotajalalla punatiltä vasten kasvavien vaaleanpunaisten kukkien suhteen. Sensijaan lähes hummallun yllättävistä, yhteensopivista väreistä. Yksi vaihtoehto punatiilen kanssa voisi olla kerätä eteen punaisen eri sävyissä kukkiva penkki. Tällöin punatiili olisi vain yksi joukossa.
Toinen kysymys on talon tyyli vastaan pihan tai puutarhan tyyli. Talomme on rationaalisen suoraviivainen ja ympärillä on alunperin kuivaa kangasmetsää ja kalliota. Piha ympärillä on nyt tekeillä (aikaisemmat omistajat eivät olleet puutarhaihmisiä) ja siitä tulee totaalisen epärationaalinen. Rakastan kasveja yksilöinä mistä johtuen pihaan ei tule laajoja alueita yhtä kasvia vaan kallionkoloissa kukkivat pienet lampareet, joissa on sekaisin erilaisia kokeiluja. Syvämultaisimmassa kohdassa kuohuu pihan runsaudensarvi, jossa hedelmäpuut ja perennat ovat ainakin toistaiseksi sulassa sovussa. Ahkera suhailu syksyn alennusmyynneissä kruunaa suunnittelemattomuuden.
Miettimisen arvoisia asioita, jännää ettei kukaan ole tarttunut syöttiin. Omaa pihaa suunnitellessa tajusin vasta nyt miettiä että minkä värisiä kukkia ylipäätään sopii keltaisen talon välittömään läheisyyteen. Meidän talo on aika korkea ja jotenkin muutenkin liian hallitsevan näköinen, pitäisikö siihen istuttaa vain valkoista vihreän seuraksi?
Jotenkin visuaalisena perfektionistina värien pitäsi sointua keskenään. Mitä mieltä olisitte keltainen talo yhdistettynä punaiseen/oranssiin penkkiin?
Meillä myös keltainen talo. Pohjoispuolella taloa on havuja, rodoja, kotkansiipiä, kuunliljaa. Muut penkit tulevat muutaman metrin päähän talosta, enkä halua antaa talon värin vaikuttaa siihen Riippuu tietysti paljolti siitä millaisessa ympäristössä talo ja piha/puutarha on ja mihin pyritään. Itse en pyri mihinkään täysin tarkoin rajattuun ja ankarassa kurissa kasvavaan. Pientä hallintaa täytyy joskus yrittää tehdä, ettei ole liian sekavaa. Meille sopii sellainen puolihuolimaton Talomme ympärillä on runsaasti isoja puita kuten kuusia, mäntyjä, koivuja, raitoja + kaikenlaisia muita pajuja ja pihlajia. Ne tuovat yhdessä luonnontilaisen metsänpohjan kanssa paljon vihreää väriä eri sävyisenä ympäri vuoden.
Talo/piha/puutarha on tekijänsä ja katselijansa näköinen. Toisten kammoamat väriyhdistelmät ovat toisille se must -juttu Hyvä aihe tämä, jatketaan keskustelua
Niin ja Hanttu, mielestäni nuo värit sopivat hyvin, siis varsinkin ihana oranssi, keltaisen talon kanssa. Sanoit, että talo on hyvin hallitsevan oloinen niin siitä tuli mieleen tasoittava vihreä, korkea ja tummasävyinen sellainen. Korkeat pääosin vihreät köynnökset, isot havupuut?
Mainio otsikko! Minun värisuunnitteluani häiritsee vankasti hätäinen luonteeni. Siinä vaiheessa, kun jonkun plantun käteeni saan, suuressa hurmoksessa kaivan sen ensimmäiseen vapaalta vaikuttavaan kohtaan. Ei siinä väriopit paljoa ole mielessä, hyvä jo muistan vähän kasvupaikkavaatimuksia miettiä
Enemmän olenkin yrittänyt miettiä talon kokonaissopivuutta puutarhaan. Vaikka olemmekin muokanneet pihaa melkoisesti, olemme yrittäneet säilyttää siinä jotain elementtejä alkuperäisajoilta. Korkeuseroja (kyse siis rinnetontista) täällä on alunperin pengerretty kiviaidoilla, joten olemme jatkaneet samaan malliin ja jättäneet betonimuurikivet kauppaan. Samoin kukkapenkit on rajattu, niillä monen inhoamilla pyöreillä kivillä. Vanhat omenapuut saavat olla sijoillaan, samoin muut vanhat puut. Muutenkin ollaan pyritty välttämään liian “tehdyn” oloisia ratkaisuja, jotka riitelisivät rintamamiestalon tyylin kanssa. Enemmän sellaista kotikutoisen näköistä.
Minä pyrin siihen, etten antaisi minkään rajoittaa “luovuuttani”, eli onnellinen sekamelska joka puolella. On mulla silti sini-valkoinen kukkamaa ja sitten imeläpenkki, jonne roudaan ainakin kaikki vaaleanpunaiset, punaisten ja valkoisten sekaan.
Talo on kumminkin keltainen ja ulkorakennukset punaiset.
Talomme värin muuttuminen kylmänsinisestä lämpimämmäksi aiheutti minulla ainakin muutamia kukkivien muutoksia, muttei kovin paljon. Ihan vaan seinustan lähellä lähinnä. Eniten talon väri vaikuttaa köynnösten valintaan - jos ovat seinustalla.
Kyllä minulla istutukset ovat turhan hajallaan edelleen ja tuijotussuunnitelmissani jätän yleensä talon huomaamatta.
Ainoastaan ja erikseen okakuusen istutuspaikkaa miettiessäni halusin tasapainottaa talon pohjoista päätyä.
Mun on tunnustettava, etten ole edes ajatellut talon väriä suunnitellessani istutuksia. Puolustaudun sillä, ettei taloa vastaan ole yhtään penkkiä, vaan kaikki penkit ovat aitoja vasten (koko tontti on aidattu). Siinä se tietysti hiukan rajoittaa, kun aita on valkoinen, ei siihen voi laittaa valkoisia kukkia eikä köynnöksiä, mutta onneksi on vielä orapihlaja-aita, jota vasten saa niitäkin. Muuten penkkien yleisilme on aikaslailla hempeä: pääosin vaaleanpunaista, vaaleansinistä ja valkoista, joukossa vähän liilaa. Ja sitten yksi keltainen penkki. Ja ihan vahingossa kukat jopa vielä sointuu talonkin väriin, joka on vaaleansininen
Ihmettelen, miten tälläinen avaus on jäänyt huomaamatta!
Minä taas olen koko ajan tehnyt puutarhaani sopimaan taloon ja miljööseen, muutamasta töppäyksestä nyt ei kannata mainita vai...?
Minun ajatusmaailmassani tämä asuinpaikaksi kutsuttava kokonaisuus käsittää talon sisustuksineen ja puutarhan ympäristöineen, kuin saman pallon eri puolet.
Tämä pohjalaistyylin talonrakennustyyli on varsin, hmm...vaikea jättää huomiotta vai kuinka sen sanoisi. Punaista, valkoista ja mustaa. Varsinkin etupihassa olen pitänyt kovin tärkeänä näkymiä ja sopivuutta johonkin sellaiseen (mielestäni) nykypäivän pohjalaisasumismuotoon. Kartan kovasti museoimista ja liian hienoa ja varottavaa, kodin pitää olla elämistä varten.
Mielestäni kokoan palapeliä jossa ei ole reunapaloja. Joskus yritän ihan väkisin epäsopivaa palaa tähän pihaan mutta loppujen lopuksi ne pitää poistaa jossain vaiheessa. Tonttia kolmelta suunnalta ympäröivät pellot antavat mahdollisuuden katsella pihaa kauempaa, jolloin katson isojen puiden rytmitystä ja silloin sainkin päähäni että jotain pitää olla pilarimaistakin kaikkien pyöreiden vastapainoksi toiseen päähän, toisessa päässä on havupuita paljon enemmän. Pihassa on kokonainen alue joka vihloo hampaitani - tuo vesiaihe - mutta elän toivossa että joskus keksin siihenkin jotain joka sovittaa homman kokonaisuuteen. Alppiruusut eivät sovi tänne, joten luulen etten saa niitä siksi elämäänkään, mistä tietää...sen sijaan olen vieläkin kestoiloinen siitä että valkoiset ja punaiset lupiinit sopivat tähän miljöön tönkkömäisyyteen niin hyvin. Koko, väri ja tyyli.
Eli pelkästään ei se väri, vaan se mittasuhde, tyyli yms. ovat niitä jotka loppujen lopuksi ratkaisevat, sopiiko pala tähän peliin vai ei. Ja erehdyksien huomaamiseen voi mennä joskus jopa vuosia, mutta sitähän puutarhan rakentaminen on - jatkuvaa muutosta. Ja sitten vielä se, että mikä sopii minun mielestäni hienosti voi toisen mielestä olla tyylirikko!
Psst, Temskukka - Jotain hyvää siivoilustakin Tämäkin yksinäinen viestinavaus roikkui pitkään "häntänä" varsinaisten kansioiden ulkopuolella...Nyt vihdoin huomattiin kun oli siivottu kohdilleen
Eipä ole itselläkään kovin ollut mielessä talon väri kun kukkia ja istutuksia olen laitellut. Mutta taitaa olla silleen, että kun meillä talon väri kermanvalkoinen, ehkä aavistusta keltaista niin talon väritykseen passaa kaikki värit. Kuistit ja rimoitukset ovat tummaa puuta.
Etupihan terassia (pohjoipääty) komistaa valkoinen hiano tertturuusu… etupihan kukkapenkissä olevat kuvat ovat sävyltään keltaista, oranssia ja punaista sekä valkoista. Sivupihalla kasvaa pensashanhikkia.
Takapiha, se etelänpuoli onkin sitten istutusten sävyltään vaaleanpunaista (monessa erisävyssä), lilaa ja valkoista. Sen verran toki olen miettinyt tuota kukkien väriä, etten takapihalle vie ollenkaan oranssia tai keltaista kukkaa No takapihalle naapurin ja meidän tontin väliin hain viimekesänä 9 sellaista reilu kaksimetrisiä pihlajoita… nehän toki oranssin värejä vilauttaa, mutta ne nyt onkin puita ja ovat pihan perällä symmetrisessä rivissä kolmen metrin välein.
Ja niinkuin temskukka sanoi tossa ylemmässä niin kaikki ei ole kaikkien makuun. Istutus ja kukka-asiat taitaa olla myös näitä mieltymys/makuasioita
Minä olen tuota talo/piha-asiaa miettinyt; minusta talon ja pihan pitäisi sopia yhteen. Perinteisenoloiseen taloon luonnonmukainen piha; joku edellä totesi että kotikutoisenoloinen - hyvä kuvaus. Itse tykkään vaaleanpunaisista kukista,mutta sopivatko ne keltaiseen torppaan. Ei oikein…? Eivätkä sinisetkään…?
Eikös sininen ja keltainen ole vastavärit eli vahvistavat toinen toisiaan? Ei välttämättä siis lainkaan huono. Ja valkoista joukkoon. Näin jossain upean kuvan limenvihreiden (lähes keltaisten) ja siniviolettien kukkien yhdistämisestä. Aivan upea penkki oli!
Minunkin mielestäni siniset kukat sopivat keltaisen talon kanssa. Ja riippuuhan se myös siitä, miten voimakas keltainen väri on. Jos se on kirkkaan keltainen, voisi siihen mielestäni yhdistää justiinsa voimakkaita sinisiä ja liloja, jos taas talo on vaalean keltainen, voisi kukkapenkkikin olla pastellinsävyinen.
Väri on joskus jopa toisarvoinen juttu jos kukinta ei kestä kauaa. Mielestäni kaiken vihreän keskellä voi olla vaikka mitä, jopa vaaleanpunaista keltaisen talon puutarhassa. Seinää vasten olevat istutusalueet ehkä voi valita seinämaaliin sopiviksi. Minun mielestäni tärkeämpiä asioita on istutusalueiden koko, mittasuhteet ja muotokieli, reunojen materiaalit ja jykevyys verrattuna taloon jne.
Kuvitelkaa mielessänne jykevää uutta taloa kaikkine parvekkeineen, terasseineen ja pylväineen, ja sitten pihassa muutama pikkuinen ripoteltu kukkapenkki. Sen sijaan jos ko. talon pihaan laittaa yhtä meheviä kukkapenkkejä kuin on talokin näyttää kokonaisuus kivalta. Vaikka kukkien värit nyt ei niin aina sointuisikkaan. Tai sitten pieni, siro ja hennonvärinen tupa jonka ympärillä hirveästi massiivista mukulakivistä valettua reunaa, polkua ja patsasta…jollei sitten vastakohdat täydennä toisiaan.
Mutta kuten sanottua, makuasioista ei oikein kannata kiistellä. : )
Ja pihan kokohan vaikuttaa ihan hirveästi. Jos on iso piha, sinne mahtii vaikka mitä värejä. Jos taas pieni, pitää ne väritkin miettiä tarkemmin.
Muuten olen kyllä aivan samaa mieltä Temskukan kanssa. Siinä on niin monta asiaa, mitkä pitää ottaa huomioon. Meidän pikkuruiseen pihaan ei voisi kuvitellakaan laittavansa isoja nauhuksia, kun sitten taas vanhan taloon isoon pihapiiriin ne sopivat loistavasti.
Sininen ja keltainen sopii kyllä hyvin yhteen, ovat kuitenkin päävärejä. Keltaisen vastaväri on liila ja sinisen oranssi. Päävärit on aika kovia keskenään, vastavärit hiukan pehmentävät toisiaan. Eivät kilpaile niin keskenään. Molempien värien hyvyys pääse hienosti esille.
Värijutut on kuitenkin aika pitkälle ihan mieltymysjuttu. Toiset tykkää toiset ei. Itse tykkään kaikista syysväreistä ja koko puutarhan suunnittelu perustuu aika pitkälle siihen, että syksyllä on oikeen värikästä. Keskikesä ollaan kuitenkin aina reissussa.
Minusta talon tyyli vaikuttaa eniten puutarhan tyyliin, ei ehkä niinkään yksittäisten kasvien valintaan. Vanhan puutalon puutarhaksi ei ihan helposti solahda geometrinen muotopuutarha viivasuorine käytävineen ja tiukasti muotoon leikattuine aitoineen joka taas olisi isomman kartanon puutarhaksi ihan passeli.
Romuromantiikkaa taas on vähän vaikeampi sovitella suuren kivikartanon tai funkistalon pihaan.
Yksittäiset kasvit sen sijaan mielestäni hyvin monet sopivat hyvin moneen paikkaan. Värit voi valita maun mukaan ja siinä on toki taustan värillä väliä - sininen häviää taustaansa sinisen talon seinää vasten.
Itseasiassa Temsku näyttää tuossa ylempänä puhuvan ihan samasta asiasta, mutta paljon hauskemmin:)
Me asutaan maalla, ympärillä on useammassa suuntaa luonnontilaista pöheikköä, joten kovin tarkkareunaisesti ja kulmikkaasti toteutettu piha näyttäisi täällä miusta ympäristöön sopimattomalta. Lisäksi rajoittaa inhimilliset voimavarat ja raha.. Ainahan sitä voi hienoja suunnitelmia tehdä, mutta jos ne yksin lapiolla kaivat, niin se rajoittaa aikalailla toteutusta... Meillä siis useimmat kukkapenkit on pihan nurmipinta-alaan nähden miun makuun tosi pieniä, mutta niissäkin on ollut ihan valtavasti työtä.. Pikkuhiljaa aion niitä laajennella joka vuosi. Meillä ei siis edes pyritä kerralla kuntoon tyyliin, vaan nurmikko saa väistyä jokavuosi hiljaa nakertamalla.. Kukista pidän yksilöinä ja monilajinen ja monivärinen on paljon enempi miun mieleen kuin yhden lajin massaistutukset. Ja kun niitä yksiä kappaleita haalii toinen sieltä toinen täältä, niin mitään kunnollista suunnitelmaa ja tarkkoja väri- ja muotoehtoja ei siis tosiaankaan ole. Pihasta muodostuu sellainen kuin muodostuu. On miulla jotain suurempia linjoja mielessä, mutta miten ne sitten toteutuu on toinen juttu..
Erinomaisen hyvänkuuloisia näkemyksiä. Eli olennaista olisi kokonaisuuden huomioiminen. Ja tietty omat mieltymykset. Luulenpa että lähden yrittämään ruusutarhaunelmaani. Pensasaidassa ainakin voisi olla ruusuja mutta myös muuta. Perennapenkeissä ei tiukkoja rajoja, punaisia unikkojakin koska niistä tykkään kovasti. Ei modernia muttei myöskään romuromantiikkaa. Toteutus on vuosien rojekti; itse tehden ja suht.pienin sijoituksin. Nurmikon rajaussysteemi on vielä auki; jos siihen jollakula on hyvää vinkkiä niin mieluusti kuulen niistäkin.
Ruusutarha, miulla on kanssa jonkinlainen ruusutarha haaveissa.. Mie pidän vanhoista pensasruusuista ja olenkin jo alkanut pikkuhiljaa haalia niitä pihalle perennojen lisäksi. Juurivesoista kasvattamalla suurempia puskia saa odotella vielä vuosia, mutta siis hiljaa hyvä tulee.. Niin ja ihan lapiolla kanttaus on miusta perinteisempiin ympyröihin hyvin sopiva penkinrajaus (savimaasta löytää huonosti kiviä ja jotkut neliskulmaiset laatat ei miusta siis sopisi oikein meidän pihaan), eli sitä kanttausta suosittelen, ei ole miusta mitenkään ylivoimainen homma ja samalla voi siis aina vähän laajentaa... Ja mie siis aion kasvattaa pensasruusuja ja perennoja samoissa vapaamuotoisissa penkeissä, silleen että ruusut ovat keskellä ja matalampia kukkia laidoilla, samalla tulee siis se ruusujen juuristoaluekin pidettyä heinättömänä.