Ostin syksyllä kokeeksi Germidour valkkarin - tekee itusilmut hassuun paikkaan (tulipa iso kuva, kun en pienentänyt).
Mulla on myös Germidouria ja osassa on ihan samalla tavalla isoja itusilmuja varren alaosassa. Tämä on tyypillistä joillekin normaalisti kukkavarrettomille lajikkeille, jos niitä kasvatetaan kylmän talven alueella. Englanniksi tällaisiä lajikkeita nimitetään semi-bolting lajikkeiksi.
Tänään syötiin ensimmäistä kertaa tämän kauden valkosipulia ja onhan se paljon parempaa kuin kuivat viimevuotiset, Puristimesta valui ihan mehua pihvin päälle. Meillä syödään paljon valkosipulia raakana puristettuna ruuan päälle, sillä silloin se on voimakkaimman makuista ja myös terveellisintä.
Tässä tulee pieni tiedepläjäys aiheeseen liittyen. Tiesittekö, että raaka kokonainen valkosipuli ei sisällä sitä voimakkainta rikkiyhdistettä allisiinia ennekuin sen murskaa, jolloin valkosipulissa oleva allinaasi entsyymi reagoi rikkiyhdiste alliinin kanssa ja muodostaa allisiinia?
Allisiini hajoaa kuumennetaessa, joten valkosipuli kannattaa lisätä ruokaan vasta lopussa. Murskaaminen on paras tapa saada reaktio aikaan, joten siksi veitsellä pilkottu valkospuli ei ole yhtä väkevää paitsi, jos palat pureskelee raakana, jolloin reaktio tapahtuu vasta suussa ja makuelämys saattaa tottumattomalle olla liian voimakas 
. Allisiini hajoaa noin vuorokauden aikana muiksi yhdisteiksi, joten valkosipulia ei kannata murskata kovin paljoa etukäteen.
Hapot ja lämpö tuhoavat allinaasi entsyymin, eli jos valkosipulia käytetään salaattikastikkeessa, se kannattaa murskata ennen etikan tai muun happaman lisäämistä, niin reaktio alliinin kanssa ehtii tapahtua ja allisiinia muodostua. Kokonaisena paistetuissa tai keitetyissä valkosipulin kynsissäkään ei siis reaktiota tapahdu, joten valkosipulin makukin jää miedoksi.
Vaikka paistetut ja etikkaan säilötyt valkosipulit ovatkin hyviä, niistä puuttuu se valkosipulin terapeuttisin rikkiyhdiste eli jos valkosipulia syö sen terveysvaikutusten vuoksi, kannattaa ne syödä raakana murskattuina ja antaa kanssaihmisten kärsiä hajusta 
.
Kaiken tämän ja paljon muuta tietoa valkosipulista luin viimetalven aikana Ted Jordan Meredithin kirjoittamasta The Complete Book of Garlic kirjasta. Suosittelen tuota kirjaa kaikille, jotka haluavat tietää valkosipuleista hieman enemmän.
Minä menen aina vähän sekaisin ja ehkä liiallisuuksiin näissä puutarhahommissa. Parikymmentä vuotta sitten innostuin chileistä ja kasvatin kaikenlaisia lajikkeita, ostelin chilikirjoja, lueskelin chilien tiedettä ja kokkailin vähän liiankin tulisia ruokia. Sen jälkeen kuvioon tuli tomaatit ja varsinkin ne perinnelajikkeet ja perunoistakin meinasi tulla pakkomielle. Viimeisin innostus on nyt sitten valkosipulit. Meissä kaikissa asuu pieni insinööri, mutta minä kun olen ihan iso sellainen, niin en osaa ottaa näitä puutarhajuttujakaan rennosti vaan tulee pakottava tarve tietää asioista enemmän ja kasvattaa kaikenmaailman lajikkeita siitä kasvilajista, joka on sillä hetkellä se pakkomielteen kohde.
Mites tuo kurjekaulapesto - englanninkielisessä ohjeessa sanotaan, että “10 to 12 large garlic scapes, with the bulb removed”, niin onko tässä tuo bulb se kurjenkaulassa oleva möhkylä, vai se varsinainen sipuli siellä maassa? Eli siis, käytänkö kurjenkaulan kokonaisena, vai otanko möhkylän pois?
Se bulb on se kukkavarren (kurjenkaulan) päässä oleva suippopäinen nuppu (möhkylä kuten ilmaisit). Se mihin ne itusilmut sitten kehittyvät jos ne jättää kasvamaan. Kurjenkaulasta käytät sen varren ja otat möhkylän pois.
Valitse kurjenkauloista kaikkein nuorimmat, sellaiset jotka vielä tuntuvat notkeilta. Kun ne ovat kovia (vanhemmiten tulevat koviksi) niin ne ovat niin kuituisia että minusta niiden käyttö alkaa olla jo siinä rajoilla että tuleeko hyvää vai ei. Huomaat kyllä veitsellä vartta pilkkoessa mikä on jo turhan kovaksi mennyt. Eilen hain muutamia kurjenkauloja kasvimaalta ja keittiössä kun veitsen kanssa niitä aloin pilkkomaan niin huomasin heti etteivät ole joustavia enää.
Siitä Bulpistako saa uusia ajan kanssa.Taisin hurahtaa talvivalkkariin,vaikka tavallinen on ollut tuttua jo kauan.Söin eilen yhen ison kokonaan,aamulla mies tuumasi,kylläpä sinä haiset,vaikka itekin söi hiukan.Muutama oli nyt kasvussa,mihin aikaan ne kannattaa ottaa maasta?
Monien ohjeiden mukaan valkosipulit kannattaa nostaa sitten kun yli puolet lehdistä on kellastuneet. Eli jos sipulissa on normaalisti 10-12 lehteä, kannattaa harkita nostoa kun enää 5 on vihreitä. Muutamanhan voi koe nostaa ja päättää sitten jättäkö loput vielä maahan.
Minä kylvin viimesyksynä n .25 cm halkaisijaltaan olevaan ruukkuun niitä pikkuisia itusilmuja ja hautasin purkin puolittain maahan talveksi. Keväällä siihen kasvoi hentoja heinämäisiä valkosipulin varsia ja eilen kippasin ruukun ja sieltä löytyi tälläisiä pienniä yksikyntisiä. Nämä siis pitäisi syksyllä istuttaa uudelleen ja sitten niistä ehkä tulisi jo vähän suurempia yksikyntisiä tai hyvissä oloissa jopa jakaantuneita sipuleita.
Aika pitkän sitkeää touhua tuo itusilmuista kasvatus, joten taidan kuitenkin edelleen pääsadon istuttaa normaalisti kynsistä.
Mun suomalaisilla talvivalkkareilla on suurimmassa osassa vaan neljä kynttä per sipuli, joten niistä joutuu istuttamaan 25% kynsistä, että saa seuraavalle kaudelle saman määrän kuin nyt on kasvattanut, joten noilla itusilmuilla pystyy tietenkin lisäämään valkkareiden määrää vähentämättä syötäväksi varattuja.
Meillä ei kissa viihtynyt viimeyönä tavoistaan poiketen sängyssä nukkumassa. Ehkä me haistiin liikaa valkosipulille.
Kiitos Genesee noista tiedoista.Pitää ostaa uusia siemen sipuleita,en henno panna kaikkia nyt kasvaneita maahan,kun ovat niin hyviä.Samalla voi kokeilla erilaisia,miten onnistuu.Nythän tarjontaa alkaa olla.
Aikoinaan -80 luvulla oli tavallista kotimaista,ostin muistaakseni Tikkanen nimiseltä.Oli pitkään ja satoa tuli,sitten kai jossain kiireen välissä pääsi häviämään,mutta se oli keväällä istutettavaa.Mutta sekin oli aivan mahtavaa sipulia.
Löysin laatikosta joitain vuosia vanhoja itusilmuja 
Onkohan niiden suhteen enää toivoa? Ei toki isoa alaa vie jos multiin laittaa kokeeksi 
Miten muuten kun nostin pari päivää sitten valkkarit, parissa oli sellaista valkoista rihmastoa? Laitoin ne eri paikkaan kuivumaan, mutta ei vissiin tohdi käyttää enää kasvatuksessa? Ei mene enää samaan penkkiin luultavasti koskaan, vaan uusi kasvimaa valmistuu syksyn aikana (jos multa on saastunut, ei tarvii murehtia sitä).
Olen nostanut muutaman talvivalkosipulin ja olen vähän huolissani niiden kunnosta.Molemmat sipulit selvästi kärsinyt runsaasta vesisateesta. Yksittäisen kynnen päällä oleva kuori on vielä liian paksu..sipulien pitäisi antaa vielä olla maassa ainakin pari viikkoa, mutta pelottaa, miten niiden käy jos sadetta riittää.
Talvivalkosipulin elämästä kaipaisin neuvoja. Kasvilavassa kasvaa Germidour ja Morado lajikkeet. Huomasin ne pallukat Germidour varsissa, melkein kaikissa. Mitä näille teen? Kaulat olen jo viikko sitten poistanut. Ajattelin koenostaa viikonloppuna pari sipulia ja katsoa mitä paljastuu, mutta mitä teen noille pallukoille? Kuivaanko ensin ja sitten pallukat maahan ja ensi vuonna on uusia pieniä sipuleita? Help!
Ensi kertaa koskaan kasvatan talvivalkosipulia, ja en ole vielä ihan samalla sivulla näiden sielunelämästä, eli miten kasvavat, koska kasvavat ja mitä satoa ja mitä sadon kanssa (kuivatus?) Huhhuhh, oikein tulee hiki, paljon kysymyksiä 
.
Chali, Ootellaan ensin josko joku joka on noita lajikkeita kasvattanut vastaisi ja kertoisi miten on menetellyt. Jos ei kuulu sellaisiltab mitään ohjeita niin sit voin antaa neuvot miten itse teen tavallisten talvivalkosipuleiden (esim. Alexandra, Tartto) kanssa. Nuo sinun kai on "eteläneläjiä".
Anneirmeli, kun ne sinun valkosipulit on selvästi vielä keskeneräisiä niin antaisin olla maassa vaan kehittymässä. Vaihtoehtona on että nostat ne nyt mutta eihän niistä ole syötäväksi vielä, joten...
Minulla on vielä valkosipuleilta kurjenkaulat katkaisematta. Jotenkin on ollut niin paljon muuta tekemistä että olen unohtanut ne. Huomenna täytyy se homma hoitaa töiden jälkeen. Muutaman aion kyllä jättää kasvamaan niin saa lisää itusipuleita
En ole mikään kokenut expertti, kun mulla on takana vasta yksi onnistunut kausi, mutta lukemani perusteella olen poistanut Moradoista kurjenkaulat ja jättänyt Germidoureihin itusilmupallerot varteen. Germidourin itusilmut voi sitten istuttaa syksyllä tai vaikka syödä, jos ovat hyvän kokoisia.
Noston kanssa pitäisi kaikilla valkkareilla päteä samat ohjeet, eli sitten pitäisi alkaa nostamaan kun puolet lehdistä on kuihtunut. Eri lajikkeilla tämä saattaa tapahtua eri aikaan. Mulla on noi kummatkin lajikkeet vielä enemmän vihreitä lehdiltään, joten en ole vielä niitä nostanut.
^ kiitos Genesee!
En minäkään vielä aio nostaa valkosipuleita ylös koska ovat ihan kauniin vihreitä vielä. Kun vaan saan ne kaulat katkaistua tänään niin sitten saavat vielä muutaman viikon ainakin olla maassa. Jos elokuu tulee nyt sitten olemaan kuivempi ja lämpöisempi niin mikäs sen parempi valkkarille
Valkosipuleista seuraava kysymys, syksyllä kun varret on miltei kokonaan lakaistuneet, jatkaako se sipuli kasvamista kunnes "kylmä ja talvi" tulee jos sitä ei heti nosteta? Tuli mieleen isoäitini, nosti vielä viimeisiä sipuleita sulan maan aikaan, vaikkakin ensilumet oli tulleet ja menneet. Hänen mielestään sipuleiden maku voimistui?
Talvivalkosipulit jakaantuvat eli kynnet erottuvat toisistaan ollessaan pitkään maassa. Erottuneet kynnet eivät säily samalla tavoin kuin valkosipuli jonka kynnet ovat kiinni toisissaan ja suojuskuoren alla. Olen tainnut joskus saada maasta aika huonokuntoisia erottuneita valkosipulin kynsiä, en kyllä lähtisi niitä siellä säilömään. Tuskin niiden makukaan siitä paranee - ne on todella hyviä tuoreena, nestettä tihkuu jo melkein kun vaan ajattelee että puristanpas tuota vähän
Toisekseen talvivalkosipulin kynnet istutetaan maahan taas syksyllä seuraavan vuoden kasvuksi.
Jos valkosipulit jättää maahan liian pitkäksi aikaa, eli sen jälkeen kun varret on kokonaan kuolleet ja ne kynnet on erottuneet, ne kynnet alkaa kyllä jatkamaan kasvuaan, mutta eivät enää kasva kokoa vaan aloittavat siis uuteen kasvukauteen tarvittavan juurtumisen. Silloin niitä enää tuskin kannattaa käyttää syömiseen vaan on parasta istuttaa ne erilleen seuraavan vuoden satoa varten.
Valkosipulit kuivataan varsineen kuten tavallisetkin sipulit. Vasta kun kaikki lehdet on kuivia, kannattaa ne poistaa ja puhdistaa sipulit varastointia varten.
Tietyssä vaiheessa arokasvialkuperää olevan valkosipulin nostaminen käy hankalaksi, varret katkeilevat ja valkkareita joutuu talikolla kopeloiden etsimään, ei tolkun puuhaa. Parhaiten kynnet säilyvät kun saa varresta nykäisemällä sipulin nostettua ylös, siis normaalivuosina kuivina kuohkeasta maasta, ilman ylikastelua. Pintakuoret alkavat hajota kosteassa yllättävän nopsaan ja aikaisin, muistelen sateisten vuosien kulkua.