Muutimme Grindstugaan keväällä 2011. Lunta oli vielä melkoisesti:)
Täällä on talvella viileää tilaa pelargoneille ja muillekin kasveille, jotka talvehtivat viileässä. Keväällä siirsin kaikki kasvit ulos. Kokoelmaa kartutti myös vierailut ja vaihdot. Kävin myös Pukin puutarhassa ostostelemassa:)
Tässä muutamia pelargoni hankintoja. Viimevuotiset tulevat kukkaan vasta viikon-kahden kuluttua. mutta tämän vuoden hankinnat kukkivat jo.
Aina on tilaa yhdelle…
…vaikka välistä täytyy mahtua musta noutajakin:)
Yksi mieluisimmista hankinnoista tänä vuonna oli riippapelargoni PAC Global Stars & Stripes. Niitä tuli meille 20 kpl.
Ja vielä potretissa:
Muutama ruusunnuppupelargoni:
Noel Gordon
Wedding Royal
Olettepa onnekkaita, Grindstuga vaikuttaa hienolta talolta! Aina on ilo nähdä hyvinvoivia pelakuita - tervetuloa Tarhatyräkki omaa kuvagalleriaa pitämään!
Ihana ovi 
ihanat ikkunat ihania pelakuita
Myös tuoksuja on monenlaisia
koiran aiheuttamista pelargonien tuoksuihin.
Tässä on Skeleton Rose, jonka kauneutta arvostellaan silmät kiinni:)
Kuva on sen latvasta, jossa pieni kukka urheasti avautuu aurinkoa kohti. Latva on jo matkalla uuteen kotiin:). Koko kasvi oli 50 cm korkea ja haaroo voimakkaasti. Leikkasin siitä reippaasti pistokkaita, kun mitään joulukuusta ei ole tavoitteena kasvattaa, vaan pitää matalana ja tuuheana. Siitä nousee voimakas ruusun tuoksu joka kerran, kun koirat ohittavat sen ja pyyhkäisevät käännöksessä läheltä ohi.
Muitakin tuoksukkeja on, Orange Fizz on suosikkituoksuni. Se vaan on vielä pieni ja ensimmäinen leikattu pistokas on otettu vasta latvasta, jotta se haaroisi paremmin. Lisäksi on Nutmeg ja pieni piparmintun hajuinen Tomentosum, joka kaiketi on syötävä
kuten myös Attar of Roses. Täytyy etsiä resepti:)
Tässä on koko pelargoniharrastukseni alku:
Mikä lie on nimeltään, kun eivät kertoneet enkä silloin osannut edes kysyä. Se on talvehtinut hyvin, vaikka olosuhteet eivät olleet edulliset. Nämä ovat tämän vuoden kaksi ensimmäistä kukkaa, nuppuja on runsaasti. Onko Enkeli vai Regal? Kasvutapa on rehevä, ohutvartinen ja riippuva, joka tosin voipi johtua siitäkin, etten ehtinyt sitä leikkaamaan oikeaan aikaan, kun oli se muutto… Nyt se viettää kesää amppelissa. Sen kaveri, joka ei ole vielä aukaissut ensimmäisiä nuppujaan, kasvaa taas voimakkaasti paksulla varrella ylöspäin, kunhan se avaa nuppunsa, saan muistutuksen että olivatko siskoksia vai vain kavereita.
Muitakin nimettömiä on:
Kukahan sä oot? Olis kiva tietää…
Tai nämä "grandiflorat"
Kiitokset Merlin ja Iiris-kukka! Vaihtelen mielelläni myös muitakin kuin pelargoneja. Kuvasta ei näy, mutta meillä on kymmeniä vuosia vanha köynnöshortensia-aita, joka jakaa runsaasti pistokkaita ja taivukkaita:) 10 metriä tiheää hortensiaa valmiina levittäytymään kaikkialle:)
Äitini tuli Sveitsistä ja toi tuliaisia:
pistokkaita ikkunalaatikosta, tässä kukat:) Varsinaiset pistokkaat ovat juurtumassa, tavoitteena joskus sitten ne samanlaiset rehevät kukkalaatikot ikkunoiden alla joita aina siellä käydessäni ihailen…
Kyllä se auttaa, että perhe on täynnä biologeja
. Lupasivat määrittää kaikki nimettömät pelargonit. Osa olikin helppoja ja aloittivat sitten siitä ensimmäisestä pelargonistani joka siis on PAC Candy Flowers Pink with Eye. Se siskosta/kaverista ei vieläkään tiedetä, kun nuppuja on paljon, mutta ei suostu aukaisemaan vielä. Tämä kylmä ja sateinen jakso viivästytti kukintaa. Pelargonit ovat kuulemma helppoja verrattuina sammaleisiin ja jäkäliin ja muihin itiöllisiin:) Pelargonit kun on joku ihminen jossain jalostanut:)
PAC Candy Flowers Pink with Eye.
Tässä on osa sitä köynnöshortensia-aitaa tai aitahan on siellä jossain alla:) Tämä hortensia on päättänyt valloittaa koko etelä-Suomen, se leviää läheisiin puihin maata pitkin ja yrittää polunkin yli. Toistaiseksi läheinen metsä on vielä säästynyt:)
Sitä on pakko leikata tai portista ei kuljeta. Tosin se on levinnyt molemmin puolin porttia sekä koko aidalle, myös alapihalle ja sen aidalle.
Ikinä en ole "harrastanut" ruusuja muuten kuin maljakossa, johtuu kai lapsuuden traumoista. Suosikkini on kuitenkin juhannusruusu, joita täälläkin on. Toinen yllätys oli, että ruusu tuoksuu:) Täällä on runsaasti (kurttulehtistä puisto-?) ruusua, jolla on iso kämmenenkokoinen kerrottu kukka ja se tuoksuu voimakkaasti. Yllätti kyllä minut, kun en ole ruusuihin tottunut. Minusta ne ovat aina keränneet kirvoja ja olleet vain yleensä hankalia ja huonosti kasvavia ja liikaa hoitotoimenpiteitä vaativia kasveja. Täällä on kuitenkin iso ruusupenkki, joka kitkin juuri käsivarret naarmuilla sunnuntaina. Oli liian kuuma laittaa takkia päälle:) 
Taidankin muuttaa mieltäni ja istuttaa lisää ruusuja, näin todella ihania puutarhamyymälässä.
Joku on tämän penkin joskus hyvin perustanut. Katoin siitä osan kuorikkeella, jota oli ylimääräistä muutama säkki, mutta koska penkki on iso, tarvitaan kuormallinen lisää syksyllä. Olisin säästynyt kitkemiseltä, jos olisin sanut koko alueen katettua jo keväällä:)
Toinen "ei koskaan meille" on ollut tomaatit, jotka olen mielummin ostanut valmiina kaupasta. Nyt on sitten seitsemän tainta muuttanut meille ja miksi…? Koska vein äitini ostamaan yrttejä omalle pihalleen ja satuin näkemään siellä tomaatin nimeltä Black Russian. Oli pakko ostaa. Kaksi mustaa ryssää muutti meidän terassille ja saman tien ostin sitten 2 x 3 m kokoisen kasvihuoneen, pelargonipuuhille, mutta kyllä sinne pari tomaattiakin mahtuu. Mitenkähän sitä aina hurahdan kaikkeen outoon? Samalla tuli sitten kirsikkatomaatti Super Sweet, viirullinen tomaatti Tigrella ja kaksi amppelitomaattia, keltainen ja punainen Gnom sekä yksi "parveketomaatti" Moneymaker. Ja mies ei edes syö tomaattia
joten se kaikki jää sitten minun lautaselleni. Mies jo kysyi että minnekkäs se kasvihuone oikein tulee…? Kai sille puutarhasta löytyy joku paikka. Tarvitsin joka tapauksessa multahuoneen istutuspuuhiin ja tilaa pistokkaille loppukesällä.
Tähän mennessä olen istutellut etukuistilla tai talon päädyn alaterassilla, mutta oikea multahuone… jossa tavarat voisivat olla ihan oikeilla paikoilla koko ajan…? Eikä tarvitsisi kasata "settiä" joka kerran kun ryhtyy hommiin…?
Vähän hidastaa puuhia se, ettei kaikkia ovia voi käyttää:) Takapihan ja terassin oven päällä pesii Lintu, jonka tunnistaminen täytyy jättää viikonloppuun:) Eli pyykit täytyy kuskata ulos etuoven kautta. On se paikan valinnut, mutta onneksi oikeat ihmiset, koska kädellä yltäisi piipittäjiin helposti. Meillä olisi terassinrakennusprojekti juuri oven eteen, mutta se jää kunnes asukkaat ovat pesästä muuttaneet.
Emona ei ole kuvan sorsa, joka on puuta:) mutta sen tukevan selän takaa on löytynyt pesäpaikka pienelle vihreänharmaalle ja pitkä/ohut/kaartuvanokkaiselle linnulle. Lajinmääritys tapahtuu siis viikonloppuna, kun perheen biologit tulevat käymään.
Ostin keväällä kolme uutta linnunpönttöä, jotka oli tarkoitus ripustaa puihin. Vaikka kuinka miehelle nalkutin asiasta, ne pöntöt ovat edelleen alakerran oven pielessä. Vastauksena oli aina manjana, manjana.
Noh, kun olin viime sunnuntaina portailla miettimässä ostamieni keijunkukkien ja kultatyräkkien loppusijoituspaikkaa, kuulin ihan pientä ääntä jostain läheltä. KYLLÄ, yhdessä ovenpieleen nojaavista pöntöistä oli pesä ja poikaset. Kirjosieppoemo siellä hätääntyneenä päästeli varoitusääniä läheisellä aidalla. Tämäkin ovi meni käyttö- ja lähestymiskieltoon. Tämä tilanne "pesi" meille uuden lentävän lauseen: Pitääkö pesiä porstuassa, ennen kuin asia saadaan hoidettua?
Tätä ylempää osaa talosta kutsutaan komentosillaksi. Jokainen voi varmaan arvata miksi. Olen laittanut sinne keittiöyrttipuutarhan parvekelaatikoihin, sekä kesäkeittiön koska sisällä on niin kuuma kokata kesäisin. Parveke jatkuu talon sivua pitkin talon taakse. Kaikki tummanpunaiset Calliope-pelargonit ovat saaneet kodin parvekelaatikoista sieltä. Osa niistä on talvehtineita viime kesältä, osa uusia tältä vuodelta. Tämän talon suunnitelleella herralla oli visioita ja rakkaus mereen, joka näkyy kyllä koko talossa.
Yrttipuutarhan sijoituspaikan valinta kävi ihan luonnostaan, kun meillä on noutajia… Mitä korkeammalla yrtit, sen pienempi riski, että niille on nostettu koipea
Lisäksi keittiöstä on parvekkeelle lyhyempi matka kun alapihalle ja (tänään tulevalle) kasvihuoneelle.
Ai että sulla on kaunis talo! Hurmaava, kerrassaan ihana. Punavalkoinen talo, on mielestäni aina ollut se kaikkein kaunein, tuo teidän on jo unelmien täyttymys.
Ja kauhian hauskat kuvat linnuista. Nyt teidän pittää kulkee hiljaa, varpaillanne. Varmasti mukava seurata poikasten kasvua.