Minä mietin ihan samaa, pakkanen pääsee viideltä sivulta kiinni. Pelaisin varman päälle, laittaisin styroksin ja ainakin ensimmäiseksi talveksi joko havuja tai pakkaspeiton.
Hyvät perustelut, onneksi on pentti. Laitetaan siis korvan taakse eipä olisi tullut minulle edes mieleen. Piti jo lukea keijuketju läpi että mitä olen mokannut en tiennyt entuudestaan että ovat noin talviarkoja on sitten ollut onnea kuin on ollut runsaslumisia talvia. Pidän peukkuja että Tarhatyräkillä olisi yhtä hyvä onni, jäädään jännämään millainen siitä kehkeytyy.
Sain yhdeltä penttiläiseltä irisjuurakkoja. Talon takasivulla on niille sopiva paikka, jonne olisi tarkoitus kerätä sipulikasveja ja iriksiä, jotka ovat ana olleet lemppareitani. Paikassa on sora/hiekka/multamaa, helposti kaivettava. Tässä on osa aluetta ylhäältä komentosillalta kuvattuna, irikset siellä istuvat hätäisesti raivatussa aukossa:)
Maa on minusta sopiva sellaisille kasveille, joille kelpaa myös puolivarjo, hiekansekainen maa-aines ja suojainen kasvupaikka.
Lupiini, talvio ja vuohenputki taistelevat tällä hetkellä paikan herruudesta. Mies sanoi, että ne ei tiedä, kuinka kovatahtoisen emännän kanssa joutuvat nyt ottelemaan:) En ehtinyt raivata kuin pienen alueen iriksille, täytyy käydä lopun kimppuun tänään. Talvio saa olla, samoin vuorenkilpi. Puun vesat pois sekä rikkaruohot. Täällä riittää puutarhassa töitä, paikka on nyt melkein luonnontilassa, vaikka on joskus ollut erittäin hyvin hoidettu. Ei käy aika pitkäksi
Tässä on yksi pistokkaana äskettäin tullut tuoksupelargoni Orsett. Jännä pakkaus, ikinä ennen en ole nähnyt niin nopeasti valon suuntaan reagoivaa pelargonia. Käännän sitä ainakin neljä kertaa päivässä, koska se muuten sojottaa ikkunalla suoraan valoa kohti ihan kiemuralla. Se "elää" nopeammin kuin mikään muu pelargoni. Mies vannoo, että se kiemurtelee itsekseen ollessaan
. Kertokaa, jos on samanlaisia kokemuksia:) Että meinaa tietää olla varuillaan sen läheisyydessä, kun se on ISO:)
Nämä tummanpunaiset Calliopet ovat kyllä todella elinvoimaisia, niin viime vuodesta talvehtineet kuin nämä uudet keväällä Plantagenista ostetutkin. Myös kaikki pistokkaat juurtuivat, siitä pistokassatsista ensimmäisinä.
Kukkivat punaisena merenä ja tuottavat myös siemeniä.
Olivat myös parhaita talvehtijoita, yksikään ei potkaissut ruukkua kumoon vaan kaikki selvisivät toiselle kierrokselle.
Vähän hirvittää. kun niitä on nyt 15 kpl + pistokkaat päälle 
. On siinä talvella hoitamista, toisaalta, on sitten valmiina ainakin osa komentosillan parvekelaatikkojen täytettä. Ajattelin jakaa riskiä siten, että laitan niitä kolmeen eri huoneeseen eri puolille taloa. Kaikki ovat viileitä tiloja talvella, yhdestä kuljetaan ulos aktiivisemmin, muita käytetään harvemmin. Ensi talvi on ensimmäinen tässä talossa, joten on vähän hakusessa miten homma toimii. Ne luvatut ruotsalaiset ikkunalaudat ovat vielä tekemättä, mutta ehkä sinnikkäällä painostuksella ne ovat syksyllä jo paikoillaan. Kyllä ne saatiin edelliseenkin kotiin
. Ja olivat muuten miehen ehdotus, itse en edes tiennyt mistään sellaisista. Silloin ne tulivat kissan takia, laskeskelimme, että kukat olisivat paremmin turvassa ylempänä (laskimme väärin:).
Rakas mieheni maalasi keijunkukkalaatikon nyt viikolla. Sanoi, että maali olisi voinut olla tummempaa, mutta kun otin sitä kaikkein tumminta ruskeaa, jota S-raudassa myytiin. Tosin se maalinsekoittaja oli kesäpoika eikä se mennyt ihan putkeen se sekoittaminen.
Nyt sitten juurimattoa pohjalle ja ne styroksit paikoilleen ja sitten mullat. Vielä ei ole tulleet ne uudet tilatut keijut, joten istuttamaan pääsen vasta sitten kun kaikki on kasassa. Jos tilaa jää laitan hopeaputousta reunan yli riippumaan, siinä on hyvä kontrasti tuohon ruskeaan lautaan. Silmäilin jo pakkaspeittoja Plantagenissa, sellainen täytyy pikkukeijuille (ja P. mollicomumille) talveksi saada.
Toistaiseksi laatikko on hajusta päätellen säästynyt noutajien koiven nostolta. Niillä on onneksi niin kiire rännissä, että nostelu jää alas alapuutarhan aidan pieleen.
Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä pohjatöitä yläpenkin kanssa. Siinä on vanha kivireunus luonnonkivistä, mutta multatila on hyvin matala, kun kallio on niin lähellä. Se on myös rinteessä. Tarkoitus olisi laittaa lisää korotusta etu- ja sivureunaan, että multa ei valuisi veden mukana pois.
Tässä oli lähtötilanne ylhäältä kallion päältä kuvattuna. Penkin reuna on tuolla tuolien selän takana ja paikalla oli tiheä vatukko/koiranputki/leinikkikasvusto sekä kusiaisia.
Ruokaostoksilla ollessamme oli ihan pakko vilkaista puutarhapuolellekin, olisiko siellä mitään… Ja olihan siellä, 30 % ale perennoista. Sieltä lähti mukaan yksi keijunkukka Dale´s Strain sekä kääpiöiiris. Ja 5 kappaletta aivan ihania hopeaputouksia hyvin edullisesti ja loistokunnossa. Miten muistankaan että yhdessä tietyssä puutarhassa Kehä 1 ja Hämeenlinnantien risteyksessä muutama vuosi sitten maksoin kahdesta tällaisesta hopeaputouksesta ihan hunajaa? Muistaakseni yli 10 euroa kappale? 
Muistikuvani niistä ja niiden väristä oli ihan oikea, ne sopivat hyvin tummaa puuta vasten. Kunhan keijulaatikko on valmis, ne tulevat siihen laidoille. Hopeaputous ei talvehdi varmaankaan, mitenkähän sen lisäys siemenestä? Nämä sekä kukkivat että tekevät "lapsia" juuri nyt.
Tässä keijunkukka Dale´s Strain
Tämän päivän maaseutu matkailukierros Uudellamaalla poiki muutaman luontohetken, helmiä lamppuun ja kangaspuut. Kangaspuut olivat se varsinainen syy, miksi olimme reissussa.
Piti kokeilla, olivatko sopivan kokoiset. Nämä on ne vaikeammat, pyöräskangaspuut, vanhat sellaiset.
Vihreitä lasihelmiä taas ostin vanhaan rimpsulamppuun, jonka entisöinti on keskeytynyt helmien puutteeseen. Eikä vieläkään löytynyt niitä rubiininpunaisia isoja lasihelmiä.
Bilnäsin puutarhamyymälässä etsin keijunkukkia, muttei ollut kuin Palace Purplea. Mielenkiintoisia minttuja sen sijaan löytyi, hyvin leviävää ja runsailla sivuversoilla varustettua piparminttua ja korkeaa omenaminttua. Ruusuja oli myös runsaasti, paljon lajikkeita.
Kun pysähdyimme Bilnäsissä, näin kaksi kaunista etanaa:) Onneksi oli kamera autossa valmiina.
Ei ollut Ukkoetanoita, vaikka olivatkin kookkaita, ehkä Punasiruetana tai pahamaineinen Espanjansiruetana. Mitähän mahtoivat olla tekemässä 
, vannon että kuvassa oikeanpuolimmainen mulkaisi minua ja molemmat vetäytyivät yksityisempään paikkaan.
Tuo oranssi juova helmassa oli se, mikä kiinnitti huomioni:)
Takaisinpäin ajellessamme näimme kurkia pellolla ruokailemassa. Aina sykähdyttävä näky!
Harmitti, että oli vain lyhyt objektiivi mukana. Mutta kun ne painaa…
Kotiin palattuamme auto mullalla ja muulla lastattuna, leikkasin keijulaatikkoon styroksit valmiiksi, laitoin pohjalle juurimattoa ja kaadoimme mullat laatikkoon. Enkä taaskaan malttanut olla "sovittelematta" keijuja sinne, vaikka kuusi on vielä tulematta 
Pistin ne multaan ruukkuineen, eivät kaadu tuulessa:)
Keijula iltavalossa. Hopeaputoukset ovat ihania, kuin sametista leikattuja.
Ihana on sulla talo ja puutarhatyömaa - ja vanhojen esineiden arvostus! Kangaspuista tuli mieleen isotätini tupa, johon ei juuri muuta mahtunutkaan, ja matot, jotka oli kuin muistoista kudotut… osaatko itse kutoa? Puutarhan sommittelussa tarvitaan vähän samoja kykyjä, värisilmää, taitoa ja luovuutta - ja kärsivällisyyttä! Kiitos ihanista kuvista
Kiitokset Kressonia! Olen kutonut nuorempana ja sisko kutoo aktivisesti nytkin. Se kulkee meillä suvussa, mummolla oli pyyhekankaatkin itse tehtyjä. Minä osaan vain mattoa. Mutta niitäkin tarvitaan, ainakin noutajaperheessä pitää olla monet matot, kun sitä kuraa tuntuu aina jostain löytyvän:). Kesän mattopyykki on mittava…
Katoavaa kansanperinnettä tai kierrätystä parhaimmillaan!
Ihania kuvia olet ottanut. Kadehdin taitoasi. Talo ja kukat ovat myös upeita. Kuvaile vaan lisää. Näitä on ilo katsella.
Kiitokset myös Oprineidille:) Vaikka tämän pitäisi olla puutarhagalleria, tulee aina kaikkea (minusta) mielenkiintoista pientä laitettua jakaakseni sen muiden kanssa, jaettu ilo on moninkertainen:)
Noutajia?? Mitä noutajia? Kuinka monta? Kuvia heistä myös!!
Meillä on kolme mustaa labbista, kaksi tyttöä ja yksi poika. Keski-ikäisiä, 4-6 vuotiaita. Ja noutajatapaan, kuoppia ilmestyy pihalle aitaukseen, kun tytöt Emmi ja Armi ei voi tehdä asioita ilman mittavia kaivuutöitä:) Pontukselta se onnistuu, vaikka jälkeenpäin nurmikko lentää. Lapio on aina portin pielessä tasoitustöihin valmiina. Koko alapiha on aidattu terasseineen, että nuuskut saavat mennä ulos aina kun haluavat. Ja haluavathan ne.
Voi ihanuus!!! Mulla on myös noutaja, kultainen sellainen. Chili-herra on jo eläke-iässä, täyttää marraskuussa 9 vuotta. Hän on mun Elämäni Koira, kuva myös avattaressani.