Ostimme jonkin aikaa sitten rivitaloasunnon. Pihamme rajalla (kuitenkin pihamme puolella) seisoo terijoen salava. Siinä on monta paksua (n.10cm) runkoa melkein maasta lähtien yhtyen yhteen tai kahteen "kantoon".
Yksi näistä rungoista/oksista tulee syvälle pihamme puolelle ja haluaisimme katkaista tämän oksan kokonaan niin ettei siitä enää kasvaisi uutta oksaa tilalle. Muut oksat/rungot pitävät kyllä huolen näköesteestä. Kuinka tämän kanssa pitäisi edetä?
Toinen asia koskee terijoen salavaa ja nurmikkoa. Pihamme salavan juuret ovat paksut ja aivan nurmikon pinnassa. Nurmikko ei juurikaan kasva salavan lähellä ja olemme pohtineet johtuuko se valon puutteesta ja/tai salavan juurista. Voivatko juuret syödä kaiken ravinnon lähialueen maasta? Voiko juuria/osaa juurista katkaista ja poistaa siten että sillä ei olisi suurta haittaa salavalle? Haluaisimme nurmikon kasvavan koko pihamme alueella.
Tietysti voit poistaa oksan, oikeasta kohtaa tappia jättämättä. Mutta mieti samalla olisiko syytä aloittaa sen hamlaus, sehän kasvaa aina vaan.Puiden juurella ei olisikaan hyvä pitää nurmikkoa, varjossa nurtsi kituu ja toisaalta puu ei tykkää nurmikosta. Istuta sopivaa peittävää matalaa perennaa.
Eilen kävin Pakilassa katsomassa rivitalopihaa, pajut olivat tietysti liian korkeita jo, että niihin voisi aloittaa oikeaoppisen hamlauksen. Paksuja sivuhaarattomia oksia niin ylhäällä etti hamlauksen aloittamiseen ei ole tarpeeksi ohutta oksaa. Vain ygdessä maata myöten katkaistussa pajussa oli sopivan kokoisia oksia. Eräs melko iäkäs asukas lupasi kyllä mennä moottorisahansa kanssa katkomaan oksia, tikkailta! Vaimonsa ja minä olimme jyrkästi eri mieltä.
Klikkaa hakusanaksi hamlaus niin saat lisätietoa.
Kiitoksia.
Eli ilmeisesti hamlaus siis pitäisi tehdä tarpeeksi ohuille oksille ja tällä tavoin pajun saisa myös pidettyä hieman pienempänä eikä peittäisi kaikkea pihaan tulevaa auringon valoa, jota se tällä hetkellä tekee. Meidän puussa oksat alkavat reilun parin metrin korkeudelta ja puu on yhteensä ehkä noin 10m korkea. Kuinka ohuet oksat ovat sopivia hamlaukselle?
Just niin, jos kovin paksun oksan katkaisee niin silloin se ei kylesty eli kasvata kuorta katkaisukohdan päälle. Koska hamlaus on meillä vielä heikosti tunnettu olen yrittänyt sen sovellutusta, silloin voidaan paksukin runko katkaista sopivalta korkeudelta. Seuraavana keväänä valitaan kesän aikana kasvaneista vesoista, niitä on paaaljon, sopivat oksat hamlattavaksi ja katkaistaan sopivan pitkiksi. Näitä oksia hamlataaan jatkuvasti ja kaikki muut versot poistetaan tarkkaan.
Pölkky tai paksut oksat kyllä vaurioituvat eli vähitellen lahoavat, mutta vain sen vahvuisena mitä runko oli katkaisun aikana. Vuosittain kasvava uusi vuosikasvu pysyy terveenä puuna ja hamlatut oksat ovat vahvasti kiinni uudessa vuosi vuodelta kasvavassa renkaassa.
Terijoen salavani kasvattaa rungon alaosasta läheltä maata uusia versoja. Se on istutettu tämän vuoden kesäkuussa. Juurtuminen on siis varmaankin ainakin onnistunut
. Kuulin että ylimääräisten versojen kasvattaminen veisi voimaa puun muulta kasvulta. Totta vai tarua? Ei kai ole mitään estettä että nippaisen ne nuoret alut pois rungosta? Toisaalta kiehtoisi ajatus antaa niiden siinä kasvaa aikansa ja irrottaa vasta sitten kun ovat isompia (nyt n. 20 cm), ja ruukuttaa sitten kasvamaan uutta puuta. Onko kokemuksia kuinka pitkään terijoen salavalta kestää kasvaa ruukussa sellaiseksi 1,5 - 2 metriseksi jonka jo kehtaisi istuttaakin jonnekin?
Nuun kysymykseen en osaa vastata, mutta minä olen tarkoituksella tehnyt terijoen salavasta sellaista luolapuuta. Olen leikannut mihin vuodenaikaan tahansa runkoa myöden sellaisia oksia, jotka ovat tiellä siinä käytävässä, joka puun läpi kulkee. Olen yrittänyt juurruttaa oksia vesiastiassa vailla suurempaa menestystä, joten tuo pienten oksien ruukkujuurrutus kuullostaa kokeilemisen arvoiselta.
Nyt puu on meillä aika suuri ja sen sisällä on ikäänkuin pyöreä huone. Se on tosi jännä paikka.
Puuasiantuntijoille kysymys. Tässä kuvassa on vanhat terijoen salavat ja loppupään hopeapajut katkaistu tapeiksi, ehkäpä kolmisen kesää sitten, korostan etten ole itse ollut asialla, ne olivat tuollaisia ostaessani, mutta voiko niille tehdä jotakin? Salavat ovat tiiviitä tumppuja, voisiko niistä leikata osan oksista pois, vai teenkö niille hallaa? 
Tässä tarkempi kuva tuota mahdollisesta oksien katkaisukohdasta, mitä siis teen, vai teenkö mitään? 
Etsipä googlella tietoa hakusanalla hamlaus. Vanhassa pentissä on myös hyvin paljon annettu ohjeita asiasta. Saattaisi löytyä vaikka nimimerkin arporaattori viesteistä.
Perusohjeena kuitenkin se, että joka vuosi pitää leikata nuo uudet versot, mutta oikealla tavalla. Kun rungot on katkaistu noin alhaalta, on helppo leikata, kun ei tarvitse tikkaita käyttää. Jos piha ei ole kovin suuri, kannattaisi harkita myös luopumista noista puita. On erittäin suur vaara, että niiden juuret täyttävät sadevesiputket.
Olen katsellut vanhalta puolelta ohjeita, muttei silmääni ole ottanut sellaista tietoa että mitä noille oksille tekisin. Paljon löytyy tietoa hamlaamisesta, hyvä niin, mutta sehän on aloitettava heti kun oksat noihin tynkiin kasvavat, nämä ovat kasvaneet jo jonkun vuoden. Mietinkin siis että voinko, tai kannattaako harventaa vielä tässä vaiheessa tuota oksamäärää, että saisi jonkinlaista ilmavuutta latvaan? Tontilla on kyllä tilaa, se ei ole ongelma, alunperin noita salavia ja hopeapajuja on ollut tiiviimmässäkin, mutta osa on jo hävitetty. Kyllä ne kesällä ihan nättejä ovat, joten en niitä hävitä. Niin ja salaojitusta ei tontillamme ole lainkaan, on loiva rinnetontti, joten se ei ongelma ole.
Meillä näyttäisi kasvavan tällä uudella pihalla parikin salavaa, toinen valtavan suuri ja toinen matalaksi leikattu. Toinen jää siis tuonne omppupuiden taakse. Salavista en ole koskaan tykännyt ja mietinkin miten hankalaa noinkin suuren puun poisto on, onko puoli pihaa reposteltu auki juuria poistellessa? Lisää hedelmäpuita haikailen noiden tilalle...
Salavaa ja muita pajuja sekä poppelia poistettaessa on paras menetellä siten, että kaataa puun lyhyeen kantoon ja käsittelee kannon glyfosaatilla. Seuraavana keväänä kannattaa seurata tilannetta ja ruiskauttaa vielä mahdollisesti esiin pyrkivien vesojen niskaan glyfosaattia. Annetaan sitten täysin kuolleen kannon lahoa rauhassa muutamia vuosia. Poistaminen on sitten jo paljon helpompaa. Kantojen päälle voi odotusajaksi istuttaa sopivaa kasvia.
Jep, kiitos anttipa neuvosta!
Puun katkaisun jälkeen on kasvua tullut paljon, oksia on liikaa ja ne varjostavat toisiaan ja kasvavat liikaa pituutta.
Tästä voisi valita hamlattaviksi 3-4 oksaa eri puolilta runkoa ja poistaa muut aivan runkoa myöten. Nämä oksat katkaistaan melko lyhyiksi ehkä ajatellen sitä että tarvitaanko näkösuojaa tietylle korkeudelle. Näitä oksia sitten hamlataan joka vuosi eli edellisen vuoden kasvu poistetaan jättäen vain milli-kaksi tappia.
Nuo oksat voivat jo olla liian paksuja oikeaoppisen hamlauksen aloittamiseen.
Tässä on kuva vanhan ja paksun hopeapajun rungosta joka katkaistiin matalaksi jolloin saatiin näkösuojaa tieltä. Pölkyksi leikkauksen jälkeen kasvoi paljon uusia oksia joista parhaat valittiin hamlattaviksi.
Arporaattori, oliko tuo vastauksesi tarkoitettu minun aiempaan kysymykseeni? Niin, ja sinulta unohtui laittaa kuva viimeisimpään viestiisi.
Pajunsukuisten puiden tulevaa kokoa ei yleensä osata ennustaa ja eikä osata leikata ajoissa.
Hamlaus on oikea mutta vähän tunnettu tapa. Tämä terijoen salava oli istutettu rivitalopihaan jo entisen omistajan toimesta, oksat ulottuivat naapureiden puolelle. Tätä puuta ei voi enää hamlata oikeaoppisesti.
Onneksi isäntä tuli auttamaan ja tein hänelle pitkästä oksasta työntövarren johon jätin y-mallisen oksanhaarat, niillä ohjattiin sahattavan pitkän ja painavan haaran suuntaa. Sahaamalla ylhäältä ilman kaatokoloa, se taipui hitaasti maahan joten vahinkoa ei tullut aidoille lym.
Isäntä on kuvassa naapurin puolella, sinne ei tullut vahinkoa ja siellä omistaja oli tyytyväinen, varjostus väheni.
Ensi keväänä tulen takaisin ja aloitan hamlauksen muunnoksen. Uutta kasvua tulee paljon, liikaa, joten vain muutama oksa jätetään hiukan pitemmäksi ja kaikki muut poistetaan tarkoin.
Liian yleisesti pajunsukuisia puita katkaistaan liian korkealta, uutta kasvua saadaan katkaisukohdan alapuolelta ja alaosa jää kaljuksi. Jos katkaistaan tarkoituksena saada näkösuojaa tehdään väärin. Kaikessa leikkaustyössä kohteen liki pääsy on hankalaa ja siten kallista.
Nämä hopeapajut ovat Vantaan Hämeenkylässä kirkon lähellä ja kaupungin puolella, kerran on katkaistu liian ylhäältä. Puun biologisen rakenteen mukaisesti puu ensin vaurioituu sen vahvuisena mitä se on katkaisun aikaan, uusi kasvu on kiinni ohuessa vuosikasvussa. Silloin pitkät ja painavat haarat repeävät ja voivat pudotessaan aiheuttaa vahinkoa.
Ei ole helppoa tässä it-maailmassa tällaisen vanhan pierun.
Kadotin taas kuvien näkemisen ja lisäyksen, hain apua jäsenpalveluista, olisin kysynyt neuvoa eräältä nimimerkiltä. Se näyttikin omituiselta. Ovatko nimiluettelossa kaikki ammottavia aikoja sinne sinne kirjoittaneet nimimerkit, tämähän tekee haun hyvin hitaaksi. Erikoisinta oli se että pyöritin pitkään anonyymeja, numeroilla!
Kai tämäkin osataan selittää,yritin hakea neuvoa moderaattorilta, ja sinne pääsy oli estetty.Siksi kysyn tällä palstalla jonne tämä tyhmä kysymys ei varmaan kuulu.