Eka kertaa täällä, ja kyllä, teidän maalla näyttäis olevan yhtä mukavaa kun meidänkin. Tilhi-kissa on paljon samannäköinen kuin meidän Nöpö, joka muuten on Tammiaisista kotoisin
No jopas, Tammiaisissahan mekin asutaan 
Eihän sitä tiedä vaikka teidän Nöpö olis sukua meidän Aimolle, se kun on ihan paikallisen puolivillin kissapopulaation edustaja Tilhi on loukutettu Nastolasta kymmenen vuotta sitten, joten se edustaa uus-alastarolaista kissakantaa 
Mä kävin tänään löytöretkellä hylätyn talon pihassa (tontti on kyllä isännän niin en syyllistynyt varkauteen 
). Oi sitä onnenpäivää kun sieltä löytyi aarteita. Kuvassa ei niitä näy, mutta akileijoja oli vielä violettejakin, ja lisäksi aimo annos astereita. Mitä lie maatiastyyppejä, mutta kun minä niin kovasti tykkään näistä selviytyjäkasveista, joilla on tarina taustallaan. Nämä ovat olleet kolmekymmentä vuotta ihan oman onnensa nojassa vanhan rakennuksen seinustalla 
Viime viikolla hain myös Pukkilan Torpinkylästä talteen ruusun juurivesoja. Muuta tietoa ei ole kuin että se kukkii oletettavasti kerrotuilla vaaleanpunaisilla kukilla ja tuoksuu ihanasti, ja on ollut siellä villiintyneellä tontilla ainakin vuodesta 1948. Siellä se pääpuska edelleen sinnittelee, seinän vieressä hernepensaan takana, nokkosten kanssa. Saa nähdä mitä noista vesoista oikein kasvaa. Ainakin niillä on tarinansa 
Vau mitä aarteita, mun auto näyttää usein samalta, ainakin mullan määrältä. Sinne teille täytyy kyllä poiketa joskus appiukkola-reissulla käydessä.
Hania, tervetuloa!
Tässä kuvat mun viimeisimmästä täsmäiskusta. Projekti nimeltä "Mission Impossible"
Kääpiöomenapuun juurella siis vuorenkilpiä, suikeroalpia, vuohenputkea, voikukkaa, nokkosia, suolaheiniä ym. rikkiksiä. Nurmikkoheinät matelivat penkkiin. Tai "penkkiin", joka oikeastaan oli ohuella multakerroksella päällystetty louhikko. Oikealla puolella entinen kulkuväylä, joka oli kasvanut täyteen vuorenkilpiä. Taustalla lupiineja, vasemmalla kultapalloa sekä onnenruusun taimi, jotka kaivoin viime kesänä kivien koloihin
Ankaraa lapioimista, juurten kiskomista, kivien nostelua, reunusten asentamista ja mullan kärräämistä ja tehtävä voidaan kirjata suoritetuksi. Ainakin melkein, vielä pitäisi kasvit löytää siihen...
Jonkinlainen ajatus mulla kyllä niistä kasveista onkin. Joku kärhö omenapuuta vasten, etuvasemmalle joku pensasruusu, sitten suht isokokoisia perennoja muualle. Tämä rinne on vastassa heti kun pihaan tullaan, joten siitä pitää saada näyttävä ja rehevä, siihen ei mitkään pikkupiperrykset sovi
Melkoinen urakka sulla siinä, kauhee kaivaminen. Onneks ei oo enää helle
vaaleakukkainen kärhö olis hyvä, näkyis heti pihaan tulijoille.
Kyllä teillä on rehevää, siinä niitä on selviytyjäkasveja! Toista se on täällä kun on kaikki ollu tehtävä suunnilleen alusta, alkuperäiskasveina oli vaan lähinnä heinää
No joskus kyllä tuntuu että helpommalla pääsisi kun laittaisi koko pihan sileäksi ja aloittaisi puhtaalta pöydältä. Viime viikolla iski ahdistus kun tajusin että olen pilaamassa pihapiirin yhtenevää tyyliä. 70-lukulaiseen taloon ei oikein kukkatarha sovi, vaan juurikin nuo olemassaolevat vuorenkilvet. Toinen ristiriita tulee uusien kukkapenkkien ja vanhojen vuorenkilpien välille; yhdessä paikassa reheviä perennoja, heti vieressä laaja alue vuorenkilpiä. Argh!
No, onhan mulla aikaa ja vasta vuosi sitten kumminkin aloitin. Ehkä tämä piha on kymmenen vuoden päästä harmoninen Niitä kärhöjä mulla on tuolla parikin kappaletta kasvamassa, mutta niiden kukkien väristä ei ole aavistustakaan. Ajattelin sitten loppukesällä istuttaa niitä, jos ovat ehtineet vahvistua ensin kylliksi purkissa. Kuukauden päästä pitäisi tilaamieni ruusuntaimien saapua. Niitä odotellessa tuo uusi ja uljas penkki saa olla mulloksella 
Tiedän tunteen! Meillä on tehty penkit siihen tyyliin että kasvit oikein harvassa, paljon kateetta ettei vahingossakaan leviä. Mä taas rakastan pursuavia, täysiä penkkejä. Olen lapioinut hulluna katetta penkeistä ja laittanut lisää kasveja.
Olen siksi taipuvainen kaivamaan uusia penkkejä, vanhojen korjailu onki mälsää!!
Olet vuodessa saanut kauhean paljon aikaan!! Ja se harmonia on sitten katsojan silmissä (ja korvien välissä), joten turhaan kannat huolta yhteneväisestä tyylistä… Kunhan itse olet sitten joskus tyytyväinen siihen, mille näyttää. Hieno on alku!
Löysin pudonneen linnunpesän. Toivottavasti sen kasvatit ovat lentäneet pesästä ennen putoamista. Yhtä kaikki; pudonnut, rikkinäinen ja tyhjä pesä kuvaa liiankin hyvin viimeistä kahta vuotta elämästäni. Ei mitään lisättävää 
Jotain pirteämpää eli tarha-alpien iloittelua; 
Kaikki kunnia tarha-alpille; se on kaunis, helppo ja huoleton Mä en edes pidä keltaisista kukista, mutta eihän noita voi vastustaa
Koreakärsämöitä on vaikea kuvata kun ne tahtovat aina valottua liikaa Liian loistavia, liian valkoisia 
Pyysin isäntää siirtämään mulle pari koristekiveä. No sehän siirsi; 
Oli se sen verran painava ettei sitä saanut suoraan nostettua...
Tuo kone painaa 14 tonnia, ja kivi arviolta 9 tonnia
Tilhiskin ‘koristekivet’ on vähän eri luokkaa kuin minulla=D
Moonriver, kaikki on suhteellista
Toinen kivi vielä paikalleen;
Nuo kivet olivat hallin takana, kompostin vieressä. Ajattelin tuoda ne esille kun ovat kumminkin aika komiat lohkareet, ja tuo kohta pihasta ammotti tyhjyyttään. Kivet olivat yhtenä kappaleena vielä 1989 kun hallia rakennettiin, lohkesivat erilleen siirrettäessä. Tarkoitus on toki tehdä tuohon vielä vähän kukkasmaata ympärille, mutta laitan kuvaa siitä sitten kun se on valmis.
Ohhoh on "pelit ja pensselit" ja saat niin kauniit koristekivet, koirulikin tuli ihastelemaan sammalkiviä.
Nerolle rapsutuksia Millalta!
Ihanat koristekivet
eltsu, rapsutukset menivät perille
Tässä Nero skarppina;
Luu suussa tietenkin. Pitäähän sitä nyt olla jotakin kättä pidempää mukana kun hevosia paimennetaan