Heissan kaikki!
Esittäydynpä nyt minäkin, kun kerran muutkin 
Taustasta hieman; Pihamme on maatilan pihapiiri Varsinais-Suomessa (tila on viljatila). Tulin tänne Rinkinmäelle emännäksi kesällä 2007, mutta se kesä meni ihan muissa puuhissa ja anopin tekemä ihana puutarha sai ränsistyä rauhassa (uskomatonta kuinka pitkiksi esimerkiksi haavan juurivesat voivat kasvaa yhdessä kesässä!). Tänä kesänä jouduin pieneen työtapaturmaan ja sen seurauksena neljän viikon sairaslomalle, ja jotakin tekemistä tietenkin oli keksittävä. Minusta kun ei ole sohvaperunaksi... Keppien kanssa pihamaalla könkätessäni keksin että kaivetaanpas vanha betoniallas esiin, korjataan se ja tehdään vesiaihe (isäntä joutui lapionvarteen).
Työn edetessä suunnitelma ihan vähän laajeni; betoniallas kaivettiin kokonaan pois ja allasta suurennettiin, alemmas upotettiin toinen allas ja niiden väliin tehtiin puro ja pari pikku putousta. Samalla tietenkin meni koko ympäröivä perennapenkki uusiksi. Ja kun kerran tuli haalittua kasveja allaspenkkiin, niin samalla löytyi monta ihanaa lapsuudesta tuttua kasvia, jotka tietenkin halusin. Ja niille oli sitten tehtävä paikkoja... Ei tämä projekti varmaan enää koskaan lopukaan
Tässä on tuo vesiaihe alajuoksulta kuvattuna sellaisena kuin se tällä hetkellä on:
Vähän tarttis vielä naamioida, ja muutenkin lienee parhaimmillaan sitten ensi kesänä kun kasvit ovat lähteneet kasvuun.
Tässä on yleisnäkymää etupihasta. Tuo suuri pylväskataja on lempparini. Linssiluteena saksanpaimenkoira Nero suussaan kaularanka (jota on vähän marinoitu kukkapenkissä...) 
Neron mielestä puutarha on luutarha, sen verran ahkerasti se noita aarteitansa jemmailee 
Humala on kuulemma kasvanut tuossa aina. Se oli itsestään tunkenut ylös päällensä kasatusta kivikasastakin. 
Kylläpä olet upean paikan saanut emännöidäksesi. Onnea vain oman mielen mukaiseksi muokkaamiseen !
Hih hii, kukkapenkissä marinoitua kaularankaa, sopisi “mitä tänään syödään”- palstallekkin!
Tosi ihana kataja onkin! Täällä päin on niitä puskamalleja.
Kiitos Kasuariina ja Piivi Kyllähän täällä viihtyy... paremmin kuin hyvin.
En tiedä onko tähän galleriaan tarkoitus laittaa pelkkiä pihakuvia vai ei, mutta koska otsikko oli Tilhiskin tunnelmia niin on ihan pakko laittaa sellainenkin kuva jossa on tunnelma parhaimmillaan... Siinä on mun kaunein kukkanen ja rakkain aarre samassa (hevonen on se kukkanen ja isäntä on aarre 
), ja tunnelmaa on vähän liiaksikin kun ollaan ekalla ravireissulla jossa mun itse valmentama hevonen starttaa. Voitettiin tuosta lähdöstä 12€ ja se oli kuulkaa huisia se 
Kyllä valmentajaa jänskättää;
Sitten takaisin puutarhaan... Anoppi on aikanaan tehnyt pihaan aivan ihania pieniä yksityiskohtia. Tässä mehitähdet kilpailevat tilasta keltamaksaruohon kanssa pihakoivun juurella olevan kiven päällä;
Ja tässä yhdet pikkuiset tähdet sinnittelevät kiinni kivessä;
Lisää tähtiä. Ne on söpöjä 
Tässä oli tarkoitus kuvata peltoaukeaa ja laonnutta siemenheinää mutta tarkkasilmäiset voivat huomata että taas on emäntä ajellut Murraylla rundia 
Niin, kukas sitä nyt suoraan leikkaisi kun voi kurvaillakin...
Otinpa äsken pari kuvaa lisää. On kyllä syksyinen valo jo... 
Nauhus muutti pihlajan alle kesken pahimpien helteiden, mutta hyvin se näyttää selvinneen. Kiitos kuulunee ehtymättömälle kaivolle ja runsaalle kastelulle.
Hevosvetoinen niittokone pääsi kyntöauran kanssa vanhan aitan eteen eläkepäiville. Edellinen sukupolvi oli vienyt ne metsään, me haimme ne takaisin Aitta on 1800-luvulta.
Tälle olisin nimeä vailla
Kultapallot ovat lemppareitani. Löytyivät tänä kesänä tuttavan pihalta, ovat vanhaa vampulalaista kantaa. Järkevä tarhuri olisi varmaan leikannut ne siirron yhteydessä, mutta en minä raaskinut...
Vuorenkilvistä tykkään myös, ja niitä meillä riittää (ja on tänä kesänä riittänyt puolelle kylääkin). Kukinnasta viis, kun ovat niin reheviä ja täyttävät inhat louhikot.
Marakatti pihapuussa? Ei, vaan myyräntorjuja nro 1 
. Tiikeri tuo mulle myyrän lähes joka ilta kello 20.30-21.00. Ja nimenomaan mulle -rappusille, kukkapenkkiin, talliin, ihan sinne missä milloin olenkin. On se taitava.
Tontin toisella laidalla ovat mun omat kuraturpani, Emmi ja Laku. Heille odotellaan haikaraa kylään ensi kesänä.
Huomaa että tyypit ovat olleet kesälomalla kun on niskasiilitkin leikkaamatta 
Aivan ihastuttava pihapiiri!
Voi että on ihana katsella täältä kaupungin suunnasta kaunista maalaismaisemaa.
Se on tuo maalaismaiseman luoma tunnelma joka huokuu kuvistasi tänne asti. Huokaus !! Pihasi kivissä näkyy aivan ihanasti ajan patina… :)))
Sulla on kadehdittavat oltavat eläinten ja anopin kukkien keskellä ;-D
Ihana maalaispiha, aitta ja vanhat vehkeet, hevoset ja kaikki! Ja nimeä vailla oli ilmeisesti se pilkkulehti eli valkotäpläimikkä päivänliljojen juurella?
Ja onneksi olkoon ensimmäisestä voittotilistä raveissa!
Niin ja haikaraonnea sille ensikesälle…ihanaa katsella pikkuvarsan kirmailua,huoh… =0)
Kyllä on upea pihapiiri ja se aitta, aivan ihana , kuraturpia unohtamatta
Laitellaas vähän jotain tännekin...
Nero harrastaa bodausta. Ei sentään, vaan suojakeli tekee tepposet koiralle kun keppiin jää kiinni lisää lunta joka kerran kun sen laskee maahan. Nero tykkää muutenkin vähän isommista kepeistä -lumikuorman kanssa metrinen keppi painaa jo ihan kiitettävästi
Ja kyllä se sitten alkaakin väsyttää kun koko päivän raahaa tuollaista keppiä...
Tässä talvinäkymä pihasta. Ei kyllä ole tältä talvelta, ei täällä ole ollut noin paljoa lunta vielä. Tuskin tuleekaan.
Kissa-keskusteluun jo laitoinkin esimakua Tilhin kyvystä mahduttaa itsensä muutamaa numeroa liian pieneen koriin. Tässä jatkoa kuvasarjalle nimeltä "Kissani on optimisti"
Tervetuloa joukkoon!
Kierroksesta jäi hyvä mieli ja kauniita kuvia. Tuo aitta ja vanhat työkoneet yhdistelmä oli vallan ihana
Optimistikissa sai aikaan naurunpyrskähdyksen