Hiiohoi ja terveisiä Riiasta (ei nyt ihan menen otsikon alle mutta onhan tämä nyt lähempänä Otepäätä kuin Suomea, että sallinette tämän.)
Taas on tapahtunut mukavia juttuja minun maailmassani. Lähdin viime tiistaina Riikaan ja palasin sieltä kotiin lauantai-iltana. Matkan aihe: teatterifestivaalit. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan oli minun tarkoitus vain piipahtaa teatteripäivillä, joilla esiintyi virolainen teatteriryhmä Haapsalusta, Randlane.
Kyseinen teatteri voitti Võrun harrastelijateatteripäivillä esityksellään ''Merentakainen asia'' vuoden 2008 harrastelijateatterien pääpalkinnon ja sai palkkioksi reissun Riian kansainvälisille teatteripäiville. Ja ystävättärelläni Annella oli voittajaesityksessä päärooli.
Minä siis lähdin kannustamaan Annea ja tarkoitus oli alunperin vain piipahtaa Riiassa. Vaan teatteripäivät imaisivat mukaansa, ja kuinka ollakaan, parin päivän reissu venähti viiden päivän pituiseksi. Päivä toisensa jälkeen soittelin Kimmolle ja varovasti kyselin, että miten olisi, jos jäisin festareille vielä yhdeksi päiväksi.
Baltic Amber -nimisillä teatteripäivillä oli mukana ryhmiä niin Baltiasta kuin Pohjoismaista, Islantia ja Fär-saaria unohtamatta. Lisäksi päivillle osallistui myös teatteriryhmä Saksasta. Esityksiä oli nelisen kappaletta päivässä. Mukaan mahtui musiikkiteatteria, modernia, klassikoita kuten Shakespearen Othello tai Strindbergin Fröken Julie, ja kaikkea siltä väliltä.
Asuimme hieman Riian ulkopuolella vanhassa vammaisten lasten sisäoppilaitoksessa, joka oli kesäksi tyhjentynyt asukkaistaan. Valtavan suuri, täydellisen rappeutunut internaatti oli rakennettu joskus neukkuaikaan. Ankeita pitkiä käytäviä, siriseviä neonputkia, vuotavia kattoja, ämpäreitä käytävillä. Rappauksia rapisi niskaan ja seinät hilseilivät. Homeen hajua kaikkialla. Vessoissa, suihkuissa saati huoneissa ei lukkoja. Kulahtaneen linoleumin alla mädät lattialaudat notkahtelivat jalkojen alla. Ja - siellä oli viihtyisää!
Sillä porukalla oli hyvä yhteishenki, niin virolaisella teatteriryhmällä keskenään, kuin koko festivaaliporukalla. Teatteri-ihmiset ovat oma lajinsa, nopeasti syttyviä, iloon, lauluun ja hauskanpitoon taipuvaisia. Ihmiset rallattelivat, hyräilivät, hypähtelivät ja tanssahtelivat käytävillä ja ruokasalissa. Aina jossain joku soitteli kitaraa, lauloi tai improvisoitui tanssiin.
Kaikki teatteripäivien viralliset esitykset pidettiin yhdessä Riian arvostetuimmista teattereista, teatteri Dailessa keskikaupungilla, mutta iltaisin kolme-neljä isoa bussia kuskasi festariväen Dailesta takaisin internaattiin, jossa käynnistyi oitis festivaaliklubi. Joka ilta oli eri mailla omat ohjelmansa, joissa kukin ryhmä esitteli omaa maataan ja sen kulttuuria. Tanssia, musiikkia, laulua aamun pikkutunneille. Päädyinpä minäkin kahtena iltana laulamaan lavalle. Ensimmäisellä kertaa Viron esitykseen ja toisella kertaa, spontaanisti, Suomen ryhmän kanssa. Ja niinpä sekin ihme koettiin että tämä vanha varis rääkkyi rinta rottingilla ''Kalliolle kukkulalle''- ja sai mahtavat aplodit. Lisäksi huomasin joutuneeni juontamaan ja vetämään Viron ryhmän esittelyillan, ryhmän kielitaitoisimpana. Hyvinhän sekin meni, vaikken minä mikään näyttelijä olekaan.
Riika oli kaunis, kuin kaupunki kesällä vain voi olla. Daugava kimmelsi, puistot viheriöivät, suihkulähteet purskuttivat vesiviuhkoja, ihmiset olivat hyväntuulisia. Välillä paistoi, välillä satoi, ja aikaa jäi esitysten välillä myös kaupunkiin tutustumiseen.
Minulla oli mukana kolme kameraa ja kuljin niskat kenossa upeita rakennuksia katsellen. Ja kyllä kuviakin kertyi, mutta jos saan itse sanoa, sain myös jotain todella hyviä otoksiakin!
Laitan siis tämän viestin loppuun linkin kuvagalleriaan Baltic Amber -teatteripäiviltä. Kuvia ON paljon, mutta jos lohduttaa, niitä on paljon paljon vähemmän kuin mitä kolmella kameralla otin. Kuvia on mahdollista katsoa myös suurina, painamalla zoom-linkkiä. Suuresta kuvasta pääsee takaisin galleriaan klikkaamalla punaista ruksia kuvan oikeassa yläreunassa. Olen ryhmitellyt kuvat järjestykseen: teatteri - esitykset - Riika ja sen nähtävyydet. Nähtävyyksiin olen jopa laittanut mukaan vähän faktaa, mielenkiintoanne ylläpitääkseni.
Jos joku olisi niin kiltti että jaksaisi katsoa kuvat ja jopa kommentoida niitä olisin kyllä kauhean kiitollinen. Meni nääs ikä ja terveys tai ainakin kaksi päivää niitä järjestellessä ja nimetessä ja nettiin viedessä.
Kommenttejanne odotellen, teidän kulttuurikirjeenvaihtajanne Virosta ja nyt myös Latvista.
. Mitä enemmän näitä Tinden Viron sivuja luki, sitä uteliaammaksi tuli. Aivan Upeaa kerrontaa, palaan sivuille myös vielä ajan kanssa.
Mun menojalkaa niin vipattaisi jo kahden viikon päähän kun on Suur Väljanaitus ja laat Palamusella. En ole ollutkaan kuin viimeksi… Paljonkos Ottiliasta on reisiä Baltezers’iin?