Teretulemast Otepääle! Mis on üks kõige kaunimatest linnadest Eestimaal!
Ja se siis riittää vironkielen opinnoista. Eli tervetuloa Otepäälle, minun nykyiseen kotikaupunkiini ja yhteen Viron kauneimmista kaupungeista.
Lupaan laittaa tämän otsikon alle parhaat ja kauneimmat kuvat nykyisestä kotikaupungistani.
Aloitan tämän päivän kuvilla. Joiden ottamiseen on syy. Nimittäin, ostin uuden kameran, ja aloin tehdä sillä kokeiluja.
Tämän päivän testi tehtiin Villa Ottilian takaovelta, portaiden päästä. Tein kuvasarjan joka alkaa pääkuvalla, joka on otettu ilman zoomia, normaalina laajakuvana. Ja sitten otin ison joukon kuvia samasta maisemasta, zoomia käyttäen. Ideana että en liikkunut paikaltani mihinkään. Eli kaikki kuvat on otettu samasta kohtaa, zoomauksen hoiti kamera.
Minusta tämä oli perin mielenkiintoinen kokeilu. Myös siinä mielessä, että se peilaa myös sitä miten me maisemaa katsomme - milloin vain yhtenä laajana yhtenäisenä kuvana, milloin yksityiskohtia sieltä noukkien. Tein kuvista kuvagallerian.
Tällä kertaa olen lisännyt galleriaan zoom-mahdollisuuden, eli kuvia voi katsoa myös isoina, kun napsauttaa zoom-painiketta. Isosta zoomatusta kuvasta pääsee takaisin galleriaan napsauttaen ruksia eli sulkemalla kuvan.
Tarina alkaa yleiskuvasta ja kiertää sitten koko maiseman ympäri palaten alkuun. Koska galleriassa on suhteellisen helppo liikkua eestaas voi halutessa aina palata takaisin alkukuvaan katsomaan mistä kohtaa maisemaa kukin otos on.
Itse innostuin tästä kokeilusta kovasti! Jos ajatellaan filosofisemmin: me emme aina näe metsää puilta. Mutta usein me emme näitä puita metsältä. Eli emme näe maiseman, tilanteen yksityiskohtia. Suuresta pieneen, kokonaisuuksista detaleihin. Kokonaisen maailman ymmärtäminen edellyttää sen palasten näkemistä. Meneekö liialliseksi filosofoinniksi?
Laitan oheen kuvasarjan, jonka saattaa nähdä isompana linkistä: http://www.villaottilia.ee/kasvimaa/
Tästä se kuitenkin alkaa: pääkuva, joka toimii koko matkan matkaoppaana katseelle.
Kokonaiskuva, jossa on kaikki mitä jatkossa esittelen.
Jatketaan matkaa, ensimmäiseksi katse siis vasemmalle, sieltä löytyy ihanan otepääläisen eläkeläisrouvan kasvihuone.
Katsotaan hieman alaspäin, ja mitä huomaamme: unikkoja!
Otepääläinen opettajattaremme on varsinainen velho viljelijäksi, ja katteen käyttö on hänelle tietenkin tuttua. Ohessa pari säkkiä katetta, vai olisivatko nämä jopa ihanaa hirnun hyvää.
Huomatkaa myös myyränkeot, ne ovat iänaikainen vaiva näillä leveyksillä.
Jatkamme matkaa, olemme yhä työteliään Open kasvimailla, tässä hänen kukkiaan.
Jatkamme matkaa - käykää taas kurkkimassa aloituskuvaa, tarkentaaksenne koordinaattinne tässä isossa puzzlessa.
Ihinen ei elä vain kauneudesta. Siksi suurin osa Open maasta onkin omistettu hyötykasveille.
Kuten kurpitsalle
Ja kaaleille, jotka nekin kulkevat selkeissä riveissä kasvimaan poikki.
Kasvimaa vaatii koko ajan jatkuvaa huolenpitoa, senhän me kaikki tiedämme
Huomasitteko isosta kuvasta heinäkeot? Käykää kurkkaamassa uudelleen, ja tässä ne sitten ovatkin uudelleen. Heinät ovat mainiota katetta koko kesäksi koko kasvimaalle.
Kuvan alareunassa näkyy Open uusi auto, mutta ei mennä siihen vielä. Katsotaan miten herneitä on heinäpaalin takana olevassa kasvimaassa hoidettu, sopiiko?
Ja nyt voimme siirtyä Open autoon, jonka hän vaihtoi viime syksynä vanhasta Ladasta Poloon. Ja riemuitsi uudesta autosta kuin nuori tyttö. Meidän pitää muistaa, että Ope on siis eläkkeellä oleva, lähes 80-vuotias äärimmäisen arvovaltainen otepääläinen opettaja, joka on nähnyt enemmän kun me sinä ja minä ja monet muut. Todellakin. Ja hän ansaitsee ihanan uuden autonsa!
Muistatteko alkukuvan? Tulette postilaatikoille ja tienristeykseen joka vie ja tuo Villa Ottiliaan. Meidän postilaatikko on oikeanpuoleisin.
Oletteko vielä kartalla? Laitan uudelleen, muistin virkistykseksi alkukuvan, josta voitte katsella missä katse nyt lähikuvissa kiertelee.
Olemme siis Villa Ottiliaan vievän tien risteyksessä. Täältä porhaltaa risteykseen naapurin äijä.
Ja täältä tulee Open hyvä kaveri kasvimaalle.
Huomatkaa lähinaapurin upea kuusiaita. Se istutettiin vuosi sitten ja nyt se on todella upean tuuhea.
Mutta jatketaan me matkaa.
Katsokaa uudelleen sitä ns. pääkuvaa - nyt siirretään katse Open kasvihuoneelta ylöspäin, kohti horisonttia, ja mitä sieltä löydämmekään, tehtaan!
Todellisuudessa UPM:n vaneritehdas on kaukana meistä, se ei kuulu, ei haise, eikä pahasti näy - jos katsot uudelleen sitä alkuperäistä kuvaa. Mutta Tinden zoom on armoton, se tökkii ja tutkii... ja jatkaa kuvakierrosta.
Mutta, ahoi, mikä ihme se tuohon lennähti, keskelle virallista valokuvausta?
UPM:n vaneritehdas sijaitsee Villa Ottiliasta muutaman kilometrin päässä. Se on äänetön ja hajuton, mutta mielenkiintoinen meille - meistä on hauska katsoa miten koivupölkyt tulevat, menevät ja kasautuvat. Varsinkin kun ne kaikki ovat meiltä katsottuna kiitettävän kaukana! (Ja ken ei usko, palatkoon alkukuvaan!)
Vaneritehtaalle kelpaavat vain koivut. Pölkkyvuoret nousevat ja laskevat pitkin kesää.
Jos palataan alkuperäiseen lähtökuvaan: oikealla on kaukainen naapuri
Ja naapurin vieressä, horisontin reunalla, näkyy tiemestarin varasto.
Muistammehan että katsomme kuvaa kaukaa? Tiemestarin varasto ON aika kaukana. Muistin vuoksi laitan uudelleen lähtökuvan. Löydätkö sieltä edes naapurin taloa, saati tiemestarin varastoa?
Olemme joka tapauksessa palanneet lähtökuvaan, eikö niin? Katse on toivottavasti kiertänyt kierroksen. Nähnyt pienen hilkun Otepäästä. Itse asiassa, hyvin pienen hilkun, vain näkymän meidän takaoven portailta, kuten alussa kerroin.
En tiedä saitteko jujua siitä mistä yritin tällä kuvasarjalla kertoa.
Jatkossa jotain ihan muuta!