Anemonen lailla olen aika kyllästynyt kotiloinvaasioon. Tänä vuonna niitä tuntuu olevan erikoisen paljon. Mikään ei säästy niiltä. Ei edes haiseva samettiruusu. Orvokit olivat yhtä pitsiä ja limavanaa riittää joka paikkaan. Sateella tunkevat jopa ovesta sisään. Vieressä on yleinen puisto josta niitä riittää. Ostin ferramoliakin, mutta noinkohan se tepsii satoihin ja satoihin kotiloihin. Vielä ei ainakaan mainittavaa vaikutusta ole ollut. Melkein kuulen rouskutuksen sisälle asti. 
Suuret vielä kerää, mutta niitä pieniä on miljardi 
. ( Yhtään liioittelematta.
) Tässä alkaa olla aika epätoivoinen.
No ainakin meillä samettiruusut on nimenomaan kotiloiden herkkua… Ne menee aina ensimmäisten joukossa ateriaksi. Taitaa kyllä olla jotain vuosittaista vaihteluakin, kun meillä ei tunnu tänä kesänä olevan ihan niin paljon kotiloita. Tai sitten voi olla että olen vaan tottunut niihin.
Meripihkakotilosta en huolestuisi.
Meillä niitä on pitkin pihaa sadoittain, mutta ne eivät näy saavan mitään näkyvää vahinkoa aikaan. Vuohenputkia ja voikukkia vähän järsivät.
Selasin tätä taaksepäin, mutten löytänyt vastausta ja sitten väsyin, joten esitetään kysymys silläkin uhalla, että se on ollut täällä aiemmin: Meillä on tänä kesänä ilmaantunut pienenpieniä kotiloita. Halkaisija alle sentin. Isoja lehtokotiloita en ole nähnyt ja nämäkin ovat väriltään vaaleampia kuin lehtokotilot. Ovatko kuinka kovia tuholaisia?
Leikkasin äsken ruskoliljat alas, sillä ne on täynnä liljakukon munia sekä näitä kotiloita.
Lehtokotilokin on nuorena pieni. Huomasin juuri itse googlaillessani tietoja eri kotiloista, että täytyykin varmistaa olenko tunnistanut kaikki puutarhani kotilot oikein.
Vanhasta pentistä löytyi tällainen perustieto: Yleisimmät tarhakotilomme ovat lehtokotilo ja valkohuulitarhakotilo. Valkohuulitarhakotilo on se "tiikerimäinen", hyvin selkeillä tummilla ja vaaleilla juovilla varustettu kotilo. Lehtokotilo on epämääräisemmän värinen, kellertävän läikikäs, jolla on kuoren alimmaisessa, leveimmässä kierteessä tummempi juova. Nämä molemmat erottaa kolmannesta yleisehköstä puutarhoissa elelevästä kotilostamme, pensaskotilosta seuraavasti: Kotilo käännetään "selälleen". (Se ei yleensä vastustele :)) Katsotaan siis sen alle, päinvastaiselle puolelle kuin minne kierteet kohoavat. Jos alapuolen keskellä näkyy selvä kierre ta kohoumainen nappula, "napa", on kyseessä pensaskotilo. Jos taas kierrettä ei näy, ja parhaassa tapauksessa vielä kotilon kuoren suun reuna on vaalea ja selvä (tämä reuna jatkuu kotilon alapuolen keskustaan, siihen "navanpaikkaan asti), on kyseessä tod. näk. jompi kumpi edellä mainituista tarhakotiloista.
Mistään en ole löytänyt artikkelia, jossa todettaisiin kaikki kotilot yhtä pahoiksi tuholaisiksi. Huhuu, onko jollakulla omakohtaista kokemusta?
En löytänyt sopivaa aihepiiriä, mikä toukka syö palavan pensaan siemenkotiloita.
Puu-ukko ekkö sä tierä., Eläkä vaa, oo nirhannu
tuota toukkaa. Se on Ritariperhosen toukka.
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/perhoset/ritariperhonen
Sithän saavat syödä niitä on siinä muutamia tuokkia.
Isot kotilot ovat vähentyneet, ehkä Ferramol hoitaa asian. Pieniä on senkin edestä. Niitä on nurmikolla, ja mustaherukan lehtien nurjalla puolella, kai kovaa sadetta piilossa. Onko niin, että pikkuiset eivät saa Ferramolin rakeista irti syötävää? Kokeilen nyt pihani ulkoreunalla Rautasulfaattia hiekkaan sekoitettuna. On muuten vaikeaa levitettävää, hiekka auttaa tasaiseen levitykseen. Rautasulfaatti on paljon halvempaa, mutta sitä ei voi oikein levitellä varsinaiselle kasvien alueelle. Näin on minulle kerrottu.
Mepi, miksi ei?
Pienille tarjoaisin esim salaatinlehden päällä, houkutteleva kattaus maistunee pikkusille
Painovire
. Jossain oli rautasulfaatin huonoksi puoleksi mainittu se, ettei se maistu ellei ole syöttiainetta, siksi tuota lehtisalaattia, nauhuksenlehteä tai muuta herkkua olen itsekin mieliskellyt.
Syöttiainetta? Koko pihahan on täynnä syöttiainetta, pitäisikö se jotenkin erikseen vielä tarjoilla?
Arabi:an, myrnasarjan kahvilautasilla
Mutta siis oikeastihan kannattaa tehdä tärppejä heille, esim. kuihtuneet kukkavarret ovat suurta herkkua. Jos vaikka irtipoistetut koiran- tms. putket jättää kasalle, on se hetken kuluttua täynnään kotiloita. Siihen sekaan myrkky ja siitä niitä on kyllä helppo sitten keräilläkin.
Rautasulfaatista yritin etsiskellä tietoa, mutten löytänyt mitään, mikä liittyisi sen käyttämiseen etanantorjuntatarkoitukseen (ferramolia lukuunottamatta). Kasvimaalla on etanoita ihan liikaa, mutta rautasulfaattia ei kait sitten voikaan käyttää siellä? Mistä löytyisi varma tieto tähän? Ferramol on niin hirmuhintaista, siksi etsin halvempaa vaihtoehtoa.
Ei se Ferramol maltaita maksa kuin Suomessa. Tilaa Saksasta, aseveli auttaa! Esim. 2 kpl 2kg pakettia rahteineen 45euroa tai 10kg 57euroa (tämän 10kg rahtia en tiedä) Tavara tuli viikossa
http://www.schneckenprofi.de/ferramol-schneckenkorn.html?id=2TXUE9mH&mv_arg=cc%3D1001001800000&mv_pc=5081
samoihin menee
tai vähän enemmänkin, Viherrinki-myymälöissä sama 79€
10kg säkki kestää 1000 neliön tontilla monta vuotta, ei minusta paha hinta hyötyyn nähden. Voihan sen ostaa jonkun kanssa puoliksi.
En muista mistä sain tiedon rautasulfaatista enkä silloin huomannut kysyä miksi ei saisi laittaa sinne minne Ferramoliakin. Sen vain tiedän viime kesältä. että sementtinen laatta sai ruosteen väriä kun siihen oli tullut vähän Rautasulfaattia. Minäkin olisin iloinen jos joku tietäisi asiasta tarkemmin. Löysin pikkuisia etanoita kuolleina " koealueelta" joten se olisi lisänä auttamassa tässä taistossa! Oletteko muuten huomanneet kuinka " suloisesti" etanat käyvät nukkumaan , kaksi rinnakkain, usein iso ja pieni.