Yöks, ihan inhosta värisen. Noita en halua meillä nähdä enää koskaan! Mokomat popsivat ja tärväsivät edelliset liljat kokonaan. Nyt nämä uudet olen myrkyttänyt varalta valmiiksi parin viikon välein(eilen viimeksi ). Laitoin myöskin tuhkaa liljojen juurille Temsukan ohjeiden mukaan. Kesän edistyessä rakennan varmaan sellaisen vartiointi tornin, jossa päivystän 
. Colat ovat jo parikymmen senttisiä ja muistakin näkyy jo piipat .
Kertaus on opintojen äiti:
Veronica, vettä ja astianpesuainetta loivareunaiselle vadille ja plumps. Sinne hukkuvat ja nopeasti. Loivareunainen siksi, että se on helpompi saada kukkojen alle kasvin kylkeen kiinni. Jos liikaa heiluttaa (tai jos oikeastaan yhtään liikuttaa…) sitä liljaa, kukot tiputtautuvat multaan ja heittäytyvät musta mahapuoli päällepäin ja sitten niitä on tosi vaikea enää löytää. Fairya tms. siksi, että se rikkoo veden pintajännitteen niin etteivät ötökät pääse sielä ylös. Liiskaaminen varsinkin sormien välissä on sottaista, epävarmaa ja aloittelijasta inhaa puuhaa - ovat nimittäin kovakuorisia ja sitkeähenkisiä. Jos saa liiskattua liikuntakyvyttömäksi, parasta olisi vielä tintata kengällä päälle kovalla alustalla!! Kovaa peliä puutarhassa…
Niin ja myrkky kuulemma tehoaa parhaiten toukkiin, kovakuorisiin aikuisiin ei niinkään - nehän voivat lentää karkuun. Eli apu tulee viiveellä vasta seuraavana kesänä kun toukat eivät kehity aikuisiksi. Toukkien päällä taas on se suojapas… Jos aikuisten liiskaaminen ällöttää, niin se toukkien poimiminen se vasta ällöä onkin. Kakkivat suojamuurin päälleen, näyttää isolta, ruskealta, tuoreelta, limaiselta linnunlöysältä ja on ERITTÄIN ällöttävää. Joutuu melkein napsaisemaan koko lehden toukkineen pois: sopii sitten valita… seulaksi syöty vai kaljuksi poimittu liljanvarsi…
Ja liljakukko talvehtii karikkeella liljojen juurella, eli syksyllä kannattaa kaapia irtoaines pois ja vaihtaa uuteen.
Onhan nämä käyty moneen kertaan läpi, mutta tuo on niin viheliäinen riesa, ettei torjuntaa voi liikaa kerrata!
Kiitos. Aamulla alkaa joillekin sukelluskurssi. 
Näitä ei ole täällä ennen nähty, ihan uusi aluevaltaus tullut. Mie tapan kyllä jokaikisen mitä löydän.
Meille hyökkäsi viime keväänä varsinainen liljakukko-armeija. Aikani niitä yritin kivien välissä liiskata, hyökkäsin jokaisen punaisen ötökän kimppuun ja taisi siinä jokunen leppäkerttukin päästä hengestään, kunnes hermot mäni ja suihkuttelin puoli pulloa Bio-Killiä... ei muuten näkynyt yhtään liljakukkoa koko loppukesänä.
Ensimmäiset liljakukot on tällekesälle jo löydetty yks pirulainen lensi karkuun . Täytyy myrkytys savotta alottaa ennenku kerkiävät kaikki liljat syyä.
Ei vielä ensimmäistäkään havaintoa liljakukoista tälle keväälle! Tykkäävätköhän huonoa runsaasta hevonkakkalannoituksesta 
Jos minä nyt tekisin tällaisen johtopäätelmän, että hevonpaksalla voi torjua liljakukkoja niin uskotteko...?
Ei meilläkään, mutta ei ollut viime vuonnakaan. Sitä ennen kyllä niitä oli melkoisesti.
paulastiina, meilläkään ei vielä liljakukkoja ja paljon hevonpeetä.
Miulla on sellainen käsitys että liljakasvit ei kestä tuoretta lantaa, pitäisi kompostoida ensin mullaksi.
Hyvin näyttää kestävän! Yhteen kukkapenkkiin on siivottu kahtena vuonna peräkkäin heposten ulkotarhan tulosteet, toinen penkki on nyt jo maatunut toissa talven lantapatteri, johon istuttelin viime syksynä, kolmannessa penkissä pönkkäsin taimet soralla paikoilleen ja täyttelin välit hevonpaksalla.
En löytänyt mitään tuntemattomien ötököiden palstaa, joten asettelen kysymykseni tänne. Onko tämä Liljakukon poikanen joka on pienenä leppäkertun pilkkuinen? Vartalon muoto ja raajat, sekä pitkät tuntosarvet ei sovi leppäkerttuun. Kuvat selkä- ja vatsapuolelta.
Mä vihaan noita niin, etten halua pihalleni yhtään liljoja. Vanhemmillani ne syö liljat ihan kauheiksi vaikka kuinka koittavat niitä torjua. Minä en ehdi samalla lailla pyydystää niitä kaikenaikaa.
Vuokkis - ei ole liljakukon poikanen tuo, vaan Endomychus coccineus, pirkkosieniäinen. Se on leppäkertun sukulainen, joka syö sieniä - ei siis mikään vahinkoeläin puutarhassa.
Liljakukon poikanen on pehmeäkuorinen ja yleensä ulosteensa, eli sen mustan töhnän peittämänä.
Kaikki liljani kuolivat viime kesänä, kun kyllästyin liljakukkoihin enkä viitsinyt/jaksanut niitä enää poistaa. Olin päättänyt, että antaa mennä, mutta vähän harmittaa, kun olin liljoja ostellut vuosien ajan ja kukkivat upeasti. Ikinä en liljoja enää hanki..
YÖK tuota omassa töhnässään makailevaa poikasta. Puistattaa... Onneksi mulla ei ole liljoja! Paitsi jokunen syysasterin sekaan hautautuneena, ja muutama varjolilja. Mutta ehkä niitä on niin vähän, että liljakukot eivät löydä niitä...
Mulla on paljon liljoja pihassa mutta vain muutama lilja kukko.Tänä keväänä kun taas vaihsoin liljojen paikkoja huomasin niitä olevan siellä mullassa ja esiintyivät aina pareittain. Sain tapettua noin 8 kpl. Sen jälkeen olen havainnut Ja tappanut niitä 4kpl. Siinä kaikki ja liljat voi tosi hyvin ja on se vain upea kukka kaikissa liljoissa.
Tsot, tsot. Älkääs nyt säikytelkö ihmisiä 
Löysin useampi vuosi sitten varjoliljaa vanhan omenapuun juurelta nurmikosta. Tietysti siirsin ne muhevampaan multaan. Muutamana vuonna olen niissä liljakukkoja havainnut, listinytkin useamman. Mutta varmaan jokin juurimätä tai liljahome on nyt korjannut satonsa, eikä siitä varjoliljasta ole paljoa jäljellä. En siis syytä liljakukkoja. (Enkähän minä siitä liljasta niin paljon välittänytkään, että olisin ruvennut juuria desinfioimaan. No ehkä, jos olisi ollut valkoinen?)
Tiikerililjoissakin on vieraillut muutama kukko, mutta ei tänä kesänä. Odotettavissa on mahtava kukinta Kokeilkaapa siis vaikka aluksi tiikerilijaa. Se on kaunis ja kestävä.
Minä aloin pari päivää sitten haaveilla madonnanliljasta. Kukoista viis