Jaiks… elä kesyttele vaan anna häätö. Kaveri alkaa tympiä viimeistään siinä vaiheessa kun perunamaalta on kaikki perunat viety -varret vaan jäljellä -ja sama peli jatkuu kaikkien juuresten osalta. Seuraavaksi olet jatkuvasti nilkka nyrjähtäneenä nenällään kun maa pettää kaverin käytävän kohdalla… Mutta onhan se tietysti kiva leikki kun kepin kanssa koittaa tökkiä maata ja selvittää missä kohtaa on se jemma jonne kaveri kaikki juurekset vei -se on ainoa konsti saada osa sadosta itselleen…
Ihan vain kaupan perunaa minä sille syötin, kun ei meillä kasva sen kummemmin perunaa, kuin porkkanaakaan. Tai ylipäänsä mitään juureksia. Ei oikein ole vielä tuo hyötyviljelypeukalo vihertänyt 
Glup, tuota lisääntymisen määrää. Ehkä joudun harkitsemaan sitä kesyttämistä…Tietysti jos saisi sen pyydystettyä johonkin ansaan elävänä, ja sitten kuskaisi jonnekin kauas metsään.
Tuttavilta ovat syöneet omenapuista juuret ja pioneilta samoin… Kaikki mikä on mehevää ja eteen sattuu niin sinne meni… Melkein sanoisin että nirri pois -meillä naapurin neiti toteuttaa myyrien suhteen juuri tuota “pyydystä elävänä ja vie metsään”-tekniikkaa. Harmi vain että myyrät tuodaan siihen metsään josta kulkee kai joku myyrien valtatie suoraan meille. Jokunen talvi sitten pyydystin halkoliiteristä myyriä melkein turkin tarpeet eli yli 80kpl.
Voi kauhistus!! Meillä noita myyriä ei tähän mennessä ole lainkaan ollut, joten minulla on vielä varaa suhtautua niihin suopeasti. Olenkin aina naureskellut, että meillä on niin kivikkoista, etteivät edes myyrät pysty maata kaivamaan. No tuo nyt sitten pystyy. Kyllähän tuo mies jo eilen oli loukkua virittelemässä…porkkana tai perunako siihen sitten syötiksi pitäisi laittaa? Juustosta tuo ei taida välittää.
Vesimyyrät söivät puutarhastani muutama vuosi sitten riippahernepensaan ja kahden uuden omenapuun juuret ja sen lisäksi kaikki tulppaanin sipulit. Kokemuksesta viisastuneena en ole enää tulppaaneja istutellut. Narsissit ne onneksi ovat jättäneet rauhaan! Maa-artisokat ovat myös niiden suurta herkkua ja kunnollista satoa en ole koskaan saanut. Eilen katsastin talvivalkkaripenkkiä ja ihmeekseni se oli täynnä reikiä, vaikka muualla en ole vielä havainnut! Hirviöitä, sanon minä!
A.i.k.a, Kleratia ja jotain herkkua koloihin vaan. Ei kannata ruveta hempeilemään noitten pirulaisten kanssa. Niille kelpaa ihan kaikki ja tosiaan, käytäviä kulkee ristiin rastiin joka puolella, eikä ne ole mitään ihan kinttupolkuja noin niin kuin myyrän mittapuun mukaan. Meiltä on myös syöty riippahernepuu, pioneja, ruusujen juuria ja vaikka mitä. Viime vuonna saivat pakokaasua muutaman tunnin, eikä ollenkaan kaduta 
.
Kerronpahan minäkin pienen tarinan poikasen myyryläisistä. Kymmenisen vuotta olen asunut itä-Vantaalla, kalliotontilla. Edellisen emännän jäljiltä ei pihassa ollut mitään kukkaistutuksia, joten olin riemuissani kun sain "aloittaa alusta". Tietty kalliopiha rajoittaa sekä hidastaa kukkapenkkien tekoa, mutta kohopenkit on kova sana. Ikuisuusprojektin olen nimennyt: kallio kukkimaan oli mikä oli. Yrityksen ja erehdyksen kautta mennään. Isäntä kaivaa rakennusaikanaan jemmaamiaan kiviä ja niistä saadaan penkkien reunukset. Noo kun aloitin penkkien teon ja puskien istutuksen tuumasin et täällä ei ainakaan myyrät juhli, kun kalliota on niin paljon. Eipäs alussa juhlinutkaan vaan ensimmäinen riesa oli tuhannet ja taas tuhannet etanat, jotka napostelivat kaiken (ei lehtokotilot). Vanhan pentin puolelta sain vinkin et Mesurolia peliin ja sillä päästiinkin muutaman vuoden taistelun jälkeen voitolle. Ja kuinkas kävi, sitten ilmestyi myyrät. Ensin katajan juurella oli yksi viaton keko, sittten toinen jne.... Sinä syksynä istutin reilu 350 krookuksen sipulia teranssin reunapenkkiin kuvitellen kevään kukkaloistoa ja lähes saman verran tulppaaneja. Koitti kevät ja mitään kukkaloistoa ei näkynyt. Kun kaivoin penkin reunaa etsien sipuleita niin yhtäkään ei löytynyt. Ainoa mitä löytyi oli käytäviä ristiin rastiin. Myyrät pirut olivat pitäneet juhlia. Naapurin rouvalle hihkaisin et jos hänen pihallaan kasvaa oudoissa paikoissa krookuksia ja tulppaaneja, niin ne on mun sipuleita, jotka ovat " karanneet". Vuodesta toiseen käyn taistelua myyrien kanssa, kukkapenkit ovat "hötöä" kun kaverit reissaavat käytävissään. Ollaan laitettu käytäviin "pahaa hajua" eli hiuksista, tupakantumpeista, valkosipulista ja myyränmyrkystä lähtien aina loukkuihin asti. Nykyään koitan sulkea silmäni ja puhdistaa mieleni eli yritän elää niiden kanssa rinnakkaiseloa. Hypistelen joka syksy krookuspusseja ja tulppaaneja.... ei ei en ota, vaan suunnistan narsissien kimppuun, ne eivat kelpaa ja scillatkin vain kovassa nälässä, tähän asti. Naapurin rouva nauroi mulle et ei tällä mäellä ennen myyriä ollut, muuta kun sinä tänne muutit ja aloitit paratiisin rakennus puuhat, tulivat myyrät apajille. Mutta en luovuta eikä isäntä.
Okei, okei. Nyt tulee jo niin tanakkaa tekstiä, että pakko kai uskoa Heti huomenissa, kun reissuiltaan palaa, saa ukkokulta loukkunsa virittää. Myrkky on vasta suunnitelma B, kun tuo koirakin tuolla pihamaalla juoksee.
A.i.k.a on tehnyt oikean päätöksen. Kun vesimyyrä kotiutuu tiettyyn paikkaan, se todennäköisesti pyöräyttää puolenkymmentä jälkeläistä ja tyhjentää tienoon kaikista syötäväksi kelpaavista juurista. Seuraavana kesänä sitä ei sitten olekaan, koska se on etsinyt uuden juurtentyhjennyspaikan.
Onko isännällä moneen otteeseen täällä selostamani oikea tekniikka? Sillä vesimyyrästä on helppo päästä eroon. Jokaisessa miehessä on sen verran metsästysviettiä, että isäntä varmasti oikein innostuu, kun pyynti on niin tuottoisaa. Ei kun menestystä sinne!
Kiitos, anttipa. Eipä ole ukkoni aikaisemmin muuta, kuin kaloja ja satunnaisia hiiriä pyydystänyt, joten tekniikassa olisi saattanut olla sanomista. Löysin ohjeesi ja niitä testaamme. Isällään saattaa jopa olla sellainen minkinloukku (taimikäsenytolikaan), tai sitten käytetään talossa jo olevaa rotanloukkua. Luulen, ettei isännällä tee heikkoa kalauttaa myyrää hengiltä, ellei loukku sitä tee.
Meillä ei kissaa ole, mutta edesmennyt pinseri oli tehokas rottakoira. Sen kanssa kun kulki, tuli saaliiksi useampikin vesimyyrä ja pari oikeaa rottakin. Yksi tehokas ravistus vain, ja siinä se oli sen jyrsijän tarina. Nykyinen koira ei tassujaan moisessa puuhassa likaa. Mahtaako edes ymmärtää, että siellä maan alla joku asustelee!
Minun tuttava sai maamyyrät lähteen tontilta laittoi silakoita maamyyrän koloihin noin 5-7 yhteen koloon ja kolo kiinni eli maata päälle. Kolme vuotta myyrät söi kaikki kukkaset ym. sitten laitoi silakoita jokaiseen koloon mitä löysi sen jälkeen ei ole myyriä näkynyt.
Anttipa, toi paikanvaihtoko selittäisi miksi (vesi)myyrät vuodeksi katosivat? Jostakin luin että vesimyyrä vaihtaa talveksi paikkaa eli häipyy veden ääreltä.
Kekokeskusteluun vähän lisää - yhtään kekoa en ole nähnyt vaikka reikiä on ollut kymmeniä. Luultavasti hukkamaa työnnetään ulos tontin ulkopuolella ruohikkoisessa ojanpenkassa.
Anttipalle kiitoksia hyvistä metsästysohjeista! Olisiko kaksikymmentä minuuttia mennyt, kun loukku napsahti. Ei niitä sitten muita siellä ollutkaan, kuin se yksi ainukainen, eli päästiin hyvissä ajoin ongelmaan käsiksi. Niin, ja rotanloukkua käytettiin ja kyllä se silläkin kuoli. Osui niskat niin jämptisti oikeaan kohtaan.
Elokuussa olin jo siinä luulossa että myyrät oli karkotettu/tapettu tontilta, mutta ehei… Pari viikkoa sitten tapahtui tuho syysleimupenkissä ja kun tutkailin tarkemmin niin sieltähän löytyi muutama reikä mullasta. Viritin ihan perinteisiä hiirenlotsia pari kappaletta ruisleipäsyötillä ja sieltähän on saalista tullut tasaiseen tahtiin, 1-2 raatoa/vrk. Eilen illalla huomasin talon nurkalla kukkapenkin reunassa reiän, virittelin siihen pari lotsaa ja molempiin oli myyrä mennyt yön aikana. Että kyllä niitä tuntuu riittävän! Nyt yritän mahdollisimman hyvin ne saada hengiltä etteivät tunkisi kylmien mukana sisälle. Saunan luona on iso kivikasa jonka ympärillä pengerretyt penkit, siellä näkyy myös jälkiä myyrien elämästä. Sinne aion laittaa rotanmyrkkyä. Myrkyt ja lotsatkin suojaan hyvin ettei vaan lintuja, oravia tms niihin pääse.
Viime syksynä myyrät valloittivat pienen muovisen kasvihuoneemme. Huoneessa on molemmin puolin multalaatikot ja niiden pohjalla on styrox levyt. Siellähän on/oli tietysti lämmin olla. Olen pyydystänyt myyriä loukulla ja monta on tullut. Samoin olen laittanut moneen paikkaa myrkkyä, jonka tehosta en tiedä vaikkain se on kulunut hyvin.
Nyt en voi kasvihuoneeseen enään kyllä laittaa keväällä mitään ennen kunnon puhdistusta. Mitenkähän se olisi viisainta lähteä puhdistamaan keväällä, koska myyräkuumeen riski on varmaan melkoinen? Muovia en malttaisi poistaa, koska se täysin ehjä. Kasvihuonetta ei saa nostettua paikaltaan. Olisikos kenelläkään hyviä vinkkejä?
Myyräkuume leviää myyrien tuoreen ulosteen välityksellä, eikä virus säily kauan elossa. “Virus leviää aeresolina pölyn myötä paikoissa, joissa on jyrsijöiden tuoreita ulosteita, ja joutuu näin keuhkoihin.” Viruksen takia kasvihuonetta ei siis tarvinne “desinfioida”. Itse käyttäisin kevätlakaisun ja ensimmäisen mullan pöyhinnän aikana hengityssuojainta, sitten unohtaisin koko jutun.
Jos myyrät on saatu kokonaan häviämään jo aiemmin, viruksenkin pitäisi olla hävinnyt.
Kaikki myyrät eivät levitä myyräkuumetta, ainoastaan metsämyyrät. Saattaahan olla, että sinun kasvihuoneessasi asustaa peltomyyriä?
Yleisin myyräkuumeen tartuntapaikka on puuliiteri.
mopo, myyriä koskeneen kysymyksesi löydät nyt täältä. Laitoin sinulle myös privaattiviestin, katsopa postiasi
Lapioin terassilta ja pieneltä pätkältä pihapolkua tuota niin kauan odotettua ja ihanaa lunta (oikeasti ihanaa) pois ja kukapa siellä lumen alla oli kulkenutkaan, pieniä sieviä tunnelipolkuja kulki muutamia tehden risteyksen minun kivipolkuni poikki. Yhden tapoin tuossa muutama viikko sitten, sellainen melko lyhyt häntäinen, olettaisin myyrän hänen olleen. Tällä vainajalla on siis sukulaisia tai perhettä, osanottoni heille. Täytyy laittaa myrkyt kehiin, mutta eniten huolestuttaa sellainen, että jos jokun kissa tai koira saa saaliikseen myrkkyä syöneen hiirulaisen tms., niin kuinka pitkässä ravintoketjussa se myrkky vielä vaikuttaa? Vai kuoleeko se hiiri hetimiten myrkyn syötyään? Tokkopa vain. Muutenhan ne makoilisivat raatoina myrkkyruuan kupeessa. Loukkoakaan ei voi oikein laittaa kyseiseen paikkaan ettei linnut mene siihen tai kissat, mutta myrkyn voisi piilottaa kiven koloon, tai terassin alle. Jotain pitäisi tehdä, en niitä myyriä/ hiiriä pitääkkään haluaisi.
Inkeri2, joku sanoi minulle että myrkkyyn kuolleen hiiren syöminen ei tee kissalle (koiralle) pahaa, oli kuullut että “myrkky vaikuttaa vain yhden kerran”. Aion kysyä tätä asiaa eläinlääkäriltä kun seuraavan kerran käyn siellä, asia mietityttää myös minua kovasti koska nuorempi koirani noukkii kaikki kuolleet hiiret ja myyrät salamannopeudella suuhunsa kun vain löytää. Ja usko pois että se kyllä löytää
Minä olen kuullut, että myrkkyyn kuolleen hiiren/rotan/myyrän syöminen ei vaikuta kissaan/koiraan sen takia, että se myrkky on sitten jo niin "laimeaa".
Metsälehti kertoo samantyyppistä. Mutta kuningaskuluttajassa sanotaan, että myrkytetyn eläimen syöneelle koiralle pitää antaa K1-vitamiinia. (Jutun mukaan fiksu kissa ei syö myrkytettyä myyrää.) Kuningaskuluttajan kannalle asettuu myös iGs-Arkisto.