Taajamissa myyrillä on vähän luontaisia vihollisia, kissat ja koirat on kytkettävä kiinni. Myyrillä on mykyisin oikeat myyränpäivät tehdä myyräntöitä? Eiköhän noita liene aina ollut, mutta ihmisen kasvattamat kasvit ovat makoisampia, paljon tuoreita versoja, mehukkaita juurakoita ja maukasta kuorta, ei niitä luonnon kasveilla liiemmälti ole.
Edellinen leuto talvi myös suosi myyriä, lisääntyivätkin kuulemma vielä talven aikana.
Hui kamala! Mitähän tuhoja ne myyrät ovatkaan tehneet. Meillä on vielä hanget maassa, niin ei tiedä. Istutin viime kesänä mm. 300 mansikan tainta, liekö mitään jäljellä. Tyrnit ovat kokonaan verkon sisällä ja omenapuissa on verkkosuojus rungon alaosassa.
Osa sängestä jätetään niin pitkäksi, että näkyy talvellakin. Eikä kuulemma käännetä. Suosisiko tämä peltomyyrää?
Peltomyyrällä on oma 6-7 vuoden rytminsä kantojen suuruudessa. Metsämyyrä ei kuulemma niinkään paljon vaihtele.
Nyt myyrät ovat juuri katoamassa, mutta ovat alkutalven aikan ehtineet tuhonsa tehdä. Ensi kesänä ja talvena niitä ei juurikaan ole.
Kyllä kesannot ym. ovat myyrille otollisia, mutta kyllä niiden runsas määrä selittyy oikeasti kannanvaihtelulla.
Vaikka kyllähän maataloutta monesta syytetään, tiettyjen lintulajien harvinaistumisesta ja nyt myyrien lisääntymisestä…
nimim. maanviljelijä itsekin
En syytä, etsin syytä.
Totta kai viljely muuttuu - niinkuin kaikki muukin.
Jospa voisi taas olla vuosia välittämättä peltomyyristä.
Onneksi varoiteltiin pitkin viime vuotta - tuli edes osa suojattua myyräverkolla. Jänissuojaus on aiemmin riittänyt.
auttakaa, onkohan kaikki pensaani kuolleet? vuodatin jo monen monta kyyneltä. Meillä on 2v vanha piha, tänään huomasin että kaikki koivu- ja ruusuangervot, syreenit, aroniat, jasmikkeet ja tuomipihlajat on syöty, siis varret kaluttu paljaaksi. Sinnekö meni kaikki rahat. Ja onko se tällaista lopunelämä, istutat joka kevät kunnes seur.kevät tuo esiin tuhot 
Onkohan perennat myös mennyttä?
Ei kai peli ole menetetty jos ei juuria ole syöty.
Suurin osa kasvattaa uudet versot, parhaassa tapauksessa kaikki versovat juuresta uudelleen. Laikkaa kalutut oksat maan rajasta poikki.
Ja ensi vuonna myyriä ei ole ollenkaan 
Toivotaan ainakin!
tuossa tilanteessa ei ole muuta oikein tehtävissä kuin leikata kalutut oksat poikki ihan sieltä kalutun osan alapuolelta. - kurpitsa on oikeassa; ei ole peli menetetty. juuret jaksaa hyvin kasvattaa uudet versot kesän aikana. osan kukinta tältä vuodelta on menetetty (tarkista sinä, mitkä noista kukkivat ns vanahoilla versoilla.)
itselläni kävi noin ens vuonna valkoisen syreenin kanssa. meinasin silloin nostaa kalutun juurakon pois ja ostaa uuden. onneksi sain (taimitarhalta, vaikka menettivät siinä ostavan asiakkaan:-)) tuon leikkausohjeen. kolmessa vuodessa alasleikattu oli komeampi kuin neljä muuta, joita en joutunut leikkelemään. niillekin olisi leikkuu ilmeisesti ollut ihan hyväksi, mutta kun saksien käyttö vielä silloin riipi sielua ja sydäntä.
perennosta ei vielä tiedä - itsekin odotan lumen sulamista aika jännittyneenä. niiden toipuminen on kuitenkin jopa varmempaa kuin puskien. ellei juuria ole järsitty:-(
Kaunis kiitos teille vastauksista =) Jään jännityksellä odottamaan kevään etenemistä. Sota myyriä vastaan on julistettu… vaikka aikaisempien viestien perusteella, kun niitä lueskelin, ne ovat aika sinnikkäitä vastuksia 
Hetki sitten odotin kevättä ja kesää niiiiin etten tahtonut housuissa pysyä, mutta tänään kun kävin kurkkaamassa muutamaa syreenin tainta sekä tuomipihlajasta tehtyä aitaa, niin löpsähti kyllä koko into. Kaikki on syöty juuresta. Omenapuut, joita viime kesänä istutettiin 2 kpl, rusakot on vetäneet kuorinensa suojien yläpuolelta kun saivat niin kivan keväisen hankikannon prrrkl. Vartettua riippahernettä, kääpiösyreeniä sekä ruusuorapihjalaa en uskaltanut mennä enään masennustilassa katsomaan. Tulppaanimerta on turha odotella. Naapurissa on vedetty vuorimännytkin juuresta poikki. Samoin kanukat ja heidän norjanangervosta tehty aita. Harmittaa niin ettei veri kierrä. Kaikki oli istutettu viime kesänä uudelle peltotontille ja odottelin innolla, että tänä kesänä saisi jo vähän jotakin “reunusta” ja suojaa tähän lentokenttätunnelmaan. Nyt ei ole sitäkään vähää mitä viimekesänä…
Vahinkoja löytyy lisää kun hanki alenee. Nuoria puita on kaluttu ympäri. Onneksi pistin edes osaan puista myyräsuojan - ensimmäisen kerran! Ovat järsineet niin paksujakin ettei olisi tullut mieleenkään suojata niitä. Pitäisikö julistaa kilpailu paksuimmasta järsitystä rungosta…
Mie kävin kans tutkimassa myyrätuhoja, ainakin vaahteran kaikki nuoret oksat kaluttu, orapihjajapuun nuoret oksat ja kirjolaikkukanukat.
Muiden puiden ja puskien ympärillä onkin vielä niin paksusti lunta etten niitä päässyt tarkaselemaan.
Meillä on käärmeiden ruoka saatu koko talven ajan omasta pihasta loukuista, jotain positiivista sentään… Se minkä taimihankinnoissa menettää, tulee takaisin säästönä kun ei tartte ostaa pakastehiiriä.
Meidän kissa, joka on lähes sisäkissa, ainoastaan muuttuu ulkokissaksi silloin kun pääsee jostakin luukusta ulos karkaamaan, toi sisälle elävän myyrän hampaissaan ja laski sen eteisen lattialle =(. Siihen vanha dalmis-vanhus ja ranskanbulldoggi-neiti huseesaamaan perään. Hetki oli melkoinen mylläkkä eteisessä, kunnes dalmis lohmaisi myyrää niin että oli vainaa ja ukko-parka piteli koiria molemmissa käsissä ja huusi apuun. Seuraavaksi niitä sopii odottaa löydetyksi vissiin omasta sämgystä....
Vahinkojen määrä tosiaan jatkuu, mitä enemmän lumi sulaa. Olivat syöneet KAIKKI vuorenkilpien lehdet tuossa rinteessä etupihalla, jotka siihen viime kesänä istutin. Samoin vähän matkan päässä samaa rinnettä on lumi sulanut istuttamieni sammalleimujen päältä, kaikki syöty. Aivan järjetöntä. Kyllä rupeaa sellainen myyräviha nousemaan pintaan että ja jotta...
Tänään oli sulanut jo niin paljon että puuvartisten tilanteen pystyi tarkistamaan: Ei yhtään hampaanjälkeä missään. Mahdolliset perennatuhot ja myyränkolot on vielä lumen alla. Vesimyyristä meillä on isoin riesa yleensä ollut, syksyllä myrkytin kaikki mahdolliset ja mahdottomat kolot ja laitoin hiiribaareja rappujen alle yms, suojaisiin koloihin. Noinkohan olisivat tuumineet että johan ämmä myrkyn lykkäsi…
Sammalleimut on täälläkin yhtä käytävää, tiedä sitten kuinka paljon niissä on eloa. Onneksi ruotsinköynnöskuusama on ehjä, samoin tulppaaneita, scilloja, krookuksia ja pari narsissia piipattaa. Jotain sentään hengissä.
Parin kärhön alaoksat on syöty, ovat hassun näköisiä kun kuivat karat ovat pergolan rakenteissa ja tyvipuoli heiluu irrallisena tuulessa. Pitäisi varmaan raksia pois.
Annikin, laikkuköynnökseni, juurella on vielä lunta, joten sen kohtalo on vielä arvoitus.
Köynnöshortensia on saannut siipeensä, tihulaisena on ollut jänis.
Yhteenveto: onko turvauduttava tuohon niin rumaan ja ankeaan metalliverkkoon aidoittamalla koko pieni piha? Metreissä aitaverkkoa ei paljon menisi, mutta on se niin rumaa, niin rumaa.
Aita voi tepsiä pupuihin mutta tuskin myyriin..
Osaavat pahukset kiivetä - tohon oli tarkoitus varttaa: 