Sinipsu, intoa ja onnea pihaprojekteillesi! Niistä kun oikein innostuu, niin ne ei mihinkään lopukkaan 
Ihanaa kun aloitit gallerian, sun piha on niin kaunis, yllätyksellinen ja ihanan rento ja viihtyisä!
Tunnelmallista ja kaunista, tämä on parasta huvia tähän aikaan vuodesta, katsella Penttiläisten pihoja. Heti tulee rauhallinen ihana olo ja sielu lepää ihanissa kuvissa.
Mielestäni siniset hetket on talven paras juttu. En ole koskaan yrittäny kuvata niitä, mutta Tuomipihlaja on hyvin onnistunut ikuistamaan.
Hip hei, mitä täältä löytyikään! Ihanaa, Tuomipihlaja, että aloitit oman kuvagallerian! Tätä onkin jo odotettu!
Kiitos kauniista sanoistanne
Se valon täyttämä kasvihuone pellon keskellä kuvassa 2.1. klo 11.40 
aivan surrealistinen, siitä vois tehdä vaikka taulun!!!
Esittelen teille taas yhden pihapuun 
Pilvikirsikka. Tämä ei iältään ole ehkä kuin puolet pihan vanhimpien mäntyjen ja kuusten iästä, nopeakasvuinen siis ja muutenkin maailman vaatimattomin. Kuitenkin aina kaunis: keväällä jo ennen omenapuita pilvikirsikka on pihan morsian. Kesällä vehreä varjon tuoja ja syksyllä liekehtivä näky. Elinvoimainen, tekee juurivesoja ja siementää ympäriinsä. Pari vuotta sitten laitoin juurivesasta tälle kaverin kasvamaan vähän matkan päähän. On sekin jo minua korkeampi ja kukki kauniisti viime keväänä.
Tämän päivän kohokohta:
Huuhkaja pihatien kuusessa.
Komea lintu. Itsekin olen kerran päässyt läheltä näkemään. Mukavaa, kun avasit gallerian!
Kiva katsella sinun pihakuviasi! Ja olen tosi kade huuhkajan bongaamisesta, itsekin olen toivonut näkeväni pöllöjä omin silmin muuallakin kuin eläintarhassa, mutta ei ole ollut onnea toistaiseksi.
Huhuu hiiret, myyrät ja rusakot, lähtö on koittanut teille ristiturvat ja talttahampaat. On se komea
Toivonpa tosiaan, että huuhkaja hoitaisi hommansa hyvin, niin on täällä ristiturvat juhlineet useampana kevättalvena
Onnekas Tuomipihlaja, huuhkajan valitsema!
Meillä asui huuhkajat tai varmaan pariskunta pihametsässä koko nuoruuteni eikä se silloin tuntunut oikein miltään. Sitä piti lintuna muiden joukossa. Lukiossa hämmästytti, kun matikanopettajani, innokas lintumies, oli kuullut asiasta naapurikuntaan asti ja ajeli sieltä 20km:n päästä fillarilla (autoton mies) kiikaroimaan huhuilijoita.
Enää ei ole vuosiin kuulunut ei näkynyt huuhkajia. Sääli! Kuvittelisin, että lähtivät, kun vanha suuri kolokoivu katkesi myrskyssä. En kyllä tiedä, pesivätkö ne juuri siinä, mutta ainakin se oli puu, jossa istuttiin huhuilemassa.
Ja nyt onkin sitten jo paljon lunta 
. Tykkään valkeasta maailmasta.
Katajat kumartaa niin nöyrinä. Ei kai pidä koetella niiden nöyryyden mittaa, vaan on mentävä vapauttamaan ne painolastistansa.
Lumi on tehnyt männystä melkein kuusen 
.
Mun aurinkotuoli on jo ihan hukkumassa 
.
Mitenkäs tuulimylly on pyörinyt ja kuinka on tuottanut?
Ei ole toistaiseksi voinut kovin valvomatta jättää pyörimään (jos tuuli voimistuu liikaa), koska automatisointi ja mittarointi on vielä kesken. Pikkuhiljaa…