Tupasvilla on Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa yleinen, erilaisten soiden sarakasvi. Se muodostaa tiiviitä, rönsyttömiä mättäitä. Kukinto on tähkä ja kukat ovat kaksineuvoisia. Kukan tummanharmaat tähkäsuomut ovat noin 8 mm pitkiä, puikeita, pitkäsuippuisia ja kärjestä läpikuultavia.
Kukassa on yli kymmenen kehäsukasta, jotka pitenevät kukinnan jälkeen jopa 3 cm pitkiksi, paljon tähkää pidemmiksi valkoisiksi karvoiksi, “tupsuiksi”. Suomessa tupasvilla kukkii touko-kesäkuussa.
Suomessa tupasvilla on yleinen koko maassa. Runsaimmillaan se on Pohjois-Suomessa
Paikallisen rannalla sijaitsevan hotellialueen rantareitin varrella huomasin tänään tupasvillamättään. Sille alueelle on tuotu alueen kunnostustöiden yhteydessä pari vuotta sitten junttaa. Puolukanvarsia siinä on aika paljon, mutta tässä kohdassa mistä löytyi tää tupasvilla oli myös suopursua. En oo aikasemmin noita kumpaakaan huomannut, ja nytkin olis jäänyt suopursu huomaamatta ellen olis huomannut sen tuoksua siinä tätä kuvatessani.
Lapsuuteni nevan (toim.huom. Pohojanmaalla on kaikki nimeltään nevoja suotyypistä riippumatta) vieressä eläneenä suopursu ja tupasvilla ovat sellaisia tunnekasveja.
Olisin halunnut tupasvillaa morsiuskimppuuni, mutta en tullut silloin ajatelleeksi, että noita tupsuja ei enää lokakuussa mistään löydä. Floristi laittoi sitten jotain muuta karvaista kasvia tilalle.
Tupasvillaa pitäisi nyt käydä keräämässä kuivakukaksi. Jouluasrtelmiin saa oikeaa lumen tuntua. Olen mökille syksyllä joskus kerännyt siementen toivossa, taisivat 24 kesällä nekin kuivahtaa hengiltä.
