Ei taida vaahtera olla savimaan suosija! Savi on tiivistä ja kylmää. Vaahterat viihtyvät kuohkeassa multavassa läpäisevässä kasvualustassa (1/3 savea). Istuta Imikkä puusi laajalle kummulle + suuri ja leveä ja syvä kuoppa salaojituksineen. Puolivarjoon/aurinkoon.
Täytyy kyllä sanoa, että vaahteran voi saada viihtymään savimaassakin, ainakin jos saven päällä on parinkymmenen sentin kerros multaa. Meillä on savirinteessä ihan omia aikojaan itäneitä vaahteroita, jotka kasvaa hujottavat mitään maalajista välittämättä. Ensimmäinen yksilö oli kyllä istutettu, ja nykyisin valtava yli kymmenmetrinen "matriarkka".
Osaisko kukaan auttaa tai antaa vinkkiä:
Koitin selata muotoleikkausta tms. mutta sieltä löytyi vääränlaisia kuvia.
Meillä kasvaa vaahteroita paikassa jossa ei kuuluisi. (siis ne on sinne joskus itse kylväytyneet orapihlajan joukkoon vuonna kirves ja kuokka)
Ovat jo ihan komean kokoisia puita ja en henno niitä kaataa.Rungot ovat jo ranteen paksuisia tai enemmänkin ja kauniita.
Lisäksi se antavat loistavan näkösuojan naapurista sen puolen kellarikerroksen huoneen ikkunaan.
Ongelmani on siis se että haluaisin ne muotoonleikata. Näin Göteborgissa kauniin muotoonleikatun vaahteran eli uskon tämän onnistuvan. Oli ihan tavallinen metsävaahtera. Vain niin täydessä lehdessä ja näkyvällä paikalla yksityispihassa (kerrostalo) etten kehdannut mennä puuta penkomaan tyydyin katselemaan läheltä vain ihaillen.
En kuitenkaan mistään löydä ohjeita siihen mitä pitäisi lähteä leikkaamaan. Olen vaahteroita vain hoitoleikannut jolloin siis puun luontainen kasvumuoto on säilynyt.
Puu jota havittelen on noin miehen korkuinen rungoltaan.
Lehvästö ei kasva pallona (sellaisia näkee paljon että on joko typistetty vaan rujosti tai hamlattu) vaan kauniin sateenvarjomallinen. Ei kuitenkaan riippa/roikkuva. vaan enemmän kuin sienen lakki joka kuitenkin aika loiva.
Alimmat oksat siis lähtivät jotakuinkin vaakasuoraan rungosta pään korkeudella ja sen jälkeen kaiki on utopiaa. Luulin ottaneeni puusta kuvan mutten nyt ainakaan sitä löydä mistään 
Tajuaako tästä kukaan? Alkaisi vaan olla leikkausaika kohta käsillä ja vuosi sitten jo asian kanssa pähkäilin ja ajattelin etsiä ohjeita ja nyt on taas aika kulunut eikä parempia vinkkejä ole tullut eteeni.
Onpa erikoinen leikkaus, kuva kertoisi nyt vähintäänkin tuhannen sanan verran. Ensimmäisenä tulee mieleen, että olisi valittu yksi siisti oksakerta ja poistettu tai rankasti typistetty latvus (jo ihan nuorena) sen yläpuolelta, ja sen jälkeen pystyjä versoja poistamalla ja ylempien oksien vuosikasvuja typistämällä (ja ehkä jopa taivuttamalla) ohjattu kasvua sivuille? Voi olla että meni ihan hakoteille, mutta tuolla konstilla sellaisen sateenvarjopuun voisi ehkä saada aikaan, ainakin lyhyeksi aikaa.
Vaahteroita voi muuten leikata jo nytkin…
Meillä on vaahterat tontilla melkoinen riesa, paikat täynnään siementaimia ja mikä tahansa maa kelpaa, kukkamaa tietysti mieluiten. Yhtä väärään paikkaan eksynyttä olen viitisen vuotta pitänyt kurissa leikkauksella, sateenvarjoksi sitä sanon, vaikka taitaa olla korkeakupuisempi kuin R&T haluaa. Muoto on kuitenkin saatu aikaan pelkästään silmämääräisesti, parina ekana vuonna rankalla täysleikkauksella, ei minkään oppien mukaisesti, ja sitten pari kertaa kesässä vuosikasvut poistamalla/lyhentämällä. Puu ei ole ollut millänsäkään käsittelystä ja kasvuvoimaa riittää aika nopeasti paikkaamaan ronskinkin muokkaamisen. Runkoa on naisenmitta ja ja latvusta toinen samanlainen, alhaalta runko reiden paksuinen (mutta kenen…) , ja mielestäni latvusta voisi hyvin vielä madaltaa, jos jaksaa katsella sen kesän paljaana törröttäviä oksia. MUTTA tämä siis vain kannustimeksi, oikeita ohjeita ei ole antaa enkä kanssa lupaa, että toimii joka vaahteralle.
Kyllästyin noin viikko sitten katselemaan alkujaankin tosi räjähtänyttä ja alkukesän olojen ränksälleen taivuttamaa mongolianvaahteraa, ja päätin tehdä radikaalin tempun.Tartuin sekatööreihin ja linkkusahaan ja tein siitä kokeellisen pollardin! Aika lailla kyllä hirvitti ensin leikata puusta keskellä kesää kaikki oksat pois (itse asiassa päätin varmuuden vuoksi jättää pari pikkuversoa jotta näkisin ainakin kuoleeko koko puu) varsinkin kun en tiennyt koko hamlaamisesta mitään ennen tätä vuotta
Tänään kuitenkin huomasin, että hullun arboristin leikkiminen taisi onnistua sittenkin. Haaroihin on ilmaantunut uusia pulleita kellanvihreitä versoja! 
Tästä se sitten alkaa, uuden ihmeellisen muotopuun hoitelu.
Aika rohkea veto 
Kerro myöhemmin miltä näyttää…
Rohkean näköistä, myönnettävä on. Omassani oli sentään lehtiä jäljellä kovan leikkausksen jälkeen eikä ollut hienoa ulkolaista sukua 
Laitapa vähän kuvia puun tulevista vaiheista. Minä en taida tohtia omaani esitellä, ennenkuin vuosikasvut on taas leikattu, se on kuin mikäkin peikko tällä hetkellä.
Tässäpä pientä näkemystä tilanteen edistymisestä. Pakko ottaa lähikuvia kun kokonaiskuvassa ei tuommoiset silmut vielä erotu.
hyvin on lähtenyt uuteen kasvuun, Puunainen. Lähdin tuossa hämärän rajamailla leikkaamaan omaa sateenvarjopuutani tämän ketjun inspiroimana. Pikkuisen oli hankalaa kun ei meinannut loppuvaiheessa valoa enää riittää. Mitähän tuleva aamu paljastaa…
Päivitystä pollardiprojektin etenemisestä: versokasvu etenee hyvää
vauhtia. Vähän olen nipistellyt liian alas oksiin tulleita silmuja,
jotta kasvu keskittyisi latvuksiin. Toivottavasti tämä menisi nyt putkeen.
Tulin vartavasten katselemaan, josko Puunaisen projektikuvasto olisi taas päivitetty, ja olihan se :). Tässä mun muoto-opiton sienivaahterani. Viimeisessä siistinnässä tuli poistettua liikaa alaoksia ja rungon monihaaraisuus tuli harmittavasti näkyviin. Ylhäältä sitä olisi pitänyt typistää eikä alhaalta, mutta näin mennään ensi vuoteen.
Kuinka ollakaan, nyt on taas aika antaa päivitystä, kun vaahteran kasvussa on taas tapahtunut silminnähtävää edistystä. Kovaa vauhtia on nuo versot kasvaneet, alle kuukaudessa näin pitkiksi jo.
Tuulia-tuun sienivaahtera näyttää minun silmiini kyllä hauskalta tattimaisine lehvistöineen, vaikka olisikin monihaarainen. Kokemuksesta on jo huomannut että puiden muotoilussa on edettävä puun luonnollisen rakenteen asettamissa rajoissa.
Sienivaahteran omistaja täällä mietiskelee, mitä Puunainen aikoo jatkossa tuosta pollardipuusta kehitellä. Kun nuo uudet "piiskat" kun kasvavat niin terhakkaasti pystysuoraan ylös, niin mitä niistä on aikeissa tulla ~isoina~, minkälaiseen muotoon pyrit niiden kanssa?
Itse asiassa ajattelin antaa puun “päättää” asioista, eli katsoa millaiseksi se siitä kehittyy tulevien vuosien hoidon myötä ja improvisoida tarvittaessa. Nythän homma etenee jatkossa niin, että puu kasvattelee uusia versoja ja parin vuoden välin ne leikataan “alas”. Arporaattori taisi jossain mainita ihan tarkat aikavälit ja mitatkin, mutta sitä sopii murehtia myöhempinä vuosina. Ehkäpä alan taivutella versoja alaspäin muutaman leikkauksen jälkeen, kunhan tuossa on ensin muodostunut vähän solmukohtaa.
Minulla on noin viisi vuotta sitten isttettu vaahtera, jonka alla kasvaa nurmikkoa vajaan metrin säteellä rungosta ulospäin. Onko vaahteran juuret niin pinnassa, että ne vioittuvat, sillä haluaisin poistaa nurmikkoa? Haluaisin laittaa maanpeitekasveja kasvamaan latvuksen alle.
Tee ensin lapiolla ns. pystyiskurinki sopivalla säteellä vaahterasta, niin mahdolliset pinnemmalla kasvavat juuret katkeavat siististi.
Vaahtera kyllä vanhemmiten (muutaman kymmenen vanhasta) kasvattaa melko lähellä pintaakin joitakin juuriaan, mutta pääjuurihan kasvaa melkein pystysuoraan kohti Kiinaa.
Selvä. Onneksi tuo nurmialue ei ole vielä niin laaja ja samaten oksisto ei ole vielä kovin leveä. Maanpintaa ei varmaankaan saa mennä nostamaan tuosta puun ympäriltä, niin olen ymmärtänyt.
Sanotaan, että maanpintaa ei saa nostaa, mutta mahtaneeko vaahtera olla kovin tarkka. Minä olen sekä reilusti kaivanut että lisännyt maata sienivaahterani (jonka kuva tuossa aiemmin oli) ympärillä, kun tekaisin siihen kurjenpolville penkin, eikä puu ole ollut millänsäkään.
Minäkin olen tuuminut, että luonnonmetsässähän vaahteran omatkin lehdet pitäisivät maaperää tuoreessa nousussa hitaasti mutta varmasti.