Hei,
Olisiko jollakulla antaa ohjeita vaahteran siementen kylmäkäsittelyyn. Millaiseen aineeseen sekoitan siemenet? Millaiseen astiaan? Laitanko astiaan kannen vai en tai teenkö kanteen reikiä? Netistä löytyy jos jonkinlaista ohjetta, olivat vain melko sekavia 
En ole perehtynyt vaahteran mahdollisiin erityisvaatimuksiin, mutta koska näkyy helposti itävän ympäriinsä kokeilisin "perus"systeemillä. Tavalliseen muoviruukkuun hiekansekaista multaa tai kaupan kylvömultaa marraskuussa, sinne siemenet kevyesti peiteltynä. Ruukku pihalle paikkaan, jossa varjoisaa keväälläkin ja keväämmällä heittelisin lunta lisää päälle, ettei kuivu tai pääse itämään liian aikaisin. Mitään kantta ei mielestäni tarvitse.
Minä en näe mitään syytä siemenestä edes kasvattaa… On meinaan vaahterantaimi poikineen nypittävänä joka ikinen kesä, kun tontilla kasvaa iso vaahtera. Jos jollain on vaahteran siementaimille tarvetta, niin voisin tietysti niitä nypittyjä antaa muuallekin kuin kompostin ruuaksi
Heksu, kiitos neuvosta, kokeilen tuota!
LiisiA, kaikkea on kiva kokeilla! Jos homma ei onnistu niin siirrän ensi kesänä luonnosta taimen
Juu, tottahan se on että kaikenlaista on mukava kokeilla. Jotenkin vaan on itse niin korvia myöten täynnä vaahterantaimia, ettei jaksa ajatellakaan sen siemenkasvatusta 
Hmmm, tuossa parin kilometrin päässä on variegata vaahtera puistossa. Ainakin luulisin sen olevan vaahtera, en ole koskaan katsonut sitä läheltä, vaan etäältä autosta. Äidin rivarin pihalla on verivaahtera. Pitäisiköhän yrittää molemmista siemenlisäystä?
Viippu,
Minäkin kiinnostuin siemenlisäyksestä juuri siksi, että tuossa lähellä kahden kerrostalon pihalla kasvaa kaksi suurta vaahteraa jotka keväällä tekevät kirkkaan punaiset lehdet, jotka sitten kesän mittaan tummuvat tumman vihreiksi. Käsittääkseni ne ovat verivaahteroita. Pari sellaista olisi mökillä hienoja.
Japaninvaahtera näyttää selvinneen hyvin talvesta. Yksi oksa vaan murtunut lumipeitteen alla.
Kurppa,
oliko se kokonaan lumen peitossa?
Japaninvaahterasta kun tuolla toisaalla puhuttiin niin laitan yhden talven kokemuksella tietoa. Istutin kesällä rinnekohtaan jossa ei varmasti jää syksyllä maa kosteaksi. Lumipeite oli tosi vahvasti päällä koko talven ja suli vasta viimeisten joukossa. Latvan kärki näyttää olevan paleltunut, mutta muuten elossa. Ei muuta suojaa päällä kun se paksu lumipeite ja pakkastahan riitti tänätalvena paljon.
Mikä lajike sinulla on, Kurppa.?
En löydä sen lappua, enkä muista.
Tämän näköinen.
Acer palmatum Atropurpureum?
Voi että,nurmikko ja kukkamaat ovat täynnä vaahteranneniä,nurmikolla on kuin pikkukeppejä pystyssä , kyllä tulee taimia
kummankin lumitalven jälkeen sama tilanne. olen nyppinyt vaahteranalkuja liioittelematta varmaan tuhansia. saman verran on vielä jäljellä. nyyh!
Mä ihmettelin joskus alkuaikoina, miten tällä tontilla on niin paljon pieniä vaahteroita. En ihmettele enään näitä siementaimia nyppiessäni. Se emopuu kasvaa tuolla 100 m päässä, naapurin tontilla.
Kuinkahan paljon meidän naapurit mahtavat kirota tämän pihan puista alkunsa saaneita pikkuvaahteroita? Meillä niitä alkuja ainakin löytyy tontin reunalta toiselle.
Suojasin Japanin vaahterani talveksi köynnöstuella, jonka päälle kiedoin hallaharsoa monta kerrosta. Lunta oli lisäksi riittävästi. Nyt vain uloimmat kärjet paleltuivat - osin myös siksi että tämä vaahtera pukkaa lehtiä vielä pakkasten tullessa. Viime talvena kaikki 30 cm maanpintaa ylempänä olleet oksat paleltuivat, eli suojaaminen näyttäisi auttavan.
Mulla joku vihreämpi lajike, ei Atropurpureum.
Minulla on kasvamassa parvekelaatikossa vaahteran taimia, jotka idätin viime syksynä keräämistäni siemenistä, mutta ne ovat melko onnettoman oloisia. Melkein kuin heiniä! Tietääkö kukaan milloin ne alkavat tuosta napakoitumaan? Tammet, joita olen myös kylvänyt ruukkuihin, kasvattivat saman tien melko jämäkän varren.
Vaahterahan on ensimmäisen vuoden keväänä semmoinen pehmeä ja hontelo, mutta syksyyn mennessä puutunut. En ole niin tarkkaan seurannut taimien kasvua, koska ne kehittyvät itsekseen puutarhassa, mutta viime vuoden keväällä itäneet ovat nyt jo vahvoja ja puisia, availevat juuri silmujaan.