Pitäähän se olla korkki, kaiken varalta. Kaljanhimo vaivaa nelivyöjäärää. Parempi korkki pullossa kuin kymmenen tölkissä
Punatähkä on jämäkkä ruokailupaikka, kestävä jos ei myyrät syö mukuloita. 
Liuskaperhonen on huonommalta nimeltään viinimarjaperhonen, ohdakkeella näyttää lepäilevän.
Laukkoja pitäsi raaskia hankkia lisää, siemeniä kyllä otin talteen, mutta taitaa kestää vuosikaudet niiden kasvuun kukkivaksi asti. Toisaalta, joskus kukkivat kunhan alkuun pääsevät ja on tilaa kasvatella.
Isopihtihäntä vaihtaa nahkojaan kompostorin kannella, onneksi ovat pienikokoisia otuksia.
Kukkahämähäkit etsiytyvät sinne, missä on ruokaa, tällä on vaaniminen käynnissä.
Klo 20,33-ötökkä oli liian lähellä. Pian toiseen kuvaan. Mutta kaunis sekin on, katselee vaan kauempaa.
Kesän parasta aikaa mielestäni, kaikki on nupullaan ja ilma lämmin. Koskaan ei Suomen kesässä tiedä loppuuko lämpö alkavaan ukonilmaan ja sen jälkeiseen viileyteen. Viimekesänä monesti näytti näin lupaavalta, mutta pilvet pyörähtivät jonnekin muualle pois sateineen.
Isotalvikkina olen tätä pitänyt, mutta saattaa olla kellotalvikkikin. Ilmestyy sinne, mistä polttopuita kaadamme ja ole siirtänyt kallion alle kasvamaan, ikivihreillä kasveilla on aina paikkansa.
Nurmikohokki kasvaa näin somasti rantaniityllä, metsäpuutarhassa jänikset syövät sen… Pitäisiköhän minun rakentaa portti aallonmurtajalle?
2009 kissankellot innostuivat kallionreunassa kukkimaan, kuiva kesä 2010 ei ollut yhtä kukkeaa.
(Mikähän minul on tänään, kun meinaan koko ajan lukea, että Kaltsun kylmä ja kivinen…) Oli minulla ihan asiaakin, hienoja kuvia 
Pienet on näköjään minun ympyrät
, sama kallion ja kukkaniityn mutka nyt tälläisessä kukkavaiheessa. Tuo korkea lilansininen on peurankello, keltasauramoa taustalla.
Heksu, sehän on looginen miälleyhtymä
täällä on ollut kaltsupullon ja tölkin kuvia.
Punapietaryrtti (pyretriinin alkuperäinen raaka-aine tästä kasvista) ja keltasauramo (ei maistu jänölle eikä kirvoille), luonnon itse luoma pari kukkaketooni.
Jos rauhaoittavia tarvitaan, siinä auttaa valeriaana, eli virmajuuri. Näitä kasvaa valkoisia ja vaaleanpunaisia. Ei leviä liikaa, kun katkoo kuihtuvat kukinnot pois.
. Minua ainakin auttaa rauhoittumaan, kun istun onkipenkillä ja katselen virmajuurien kukkia.
Lehtopähkämö, neliskanttinen varsi, nokkosmaiset lehdet, on vaatelias maan laadun suhteen, kasvaa vain hyvillä paikoilla. Miks ihmeessä se kasvaa just meiän mökillä? Täytyy olla joko luonnonvoimien kosto: kasvaa ja kasvaa, ei katoa kitkemällä. Haisee pahalle, tekee juurirönsyjä ja niihin mukoloita (?), jotain pallukoita. Voi käyttää itikoiden torjuntaan hieromalla ihoon 
yjäk, siis jotain rajaaa!
Onkos tuo valkoinen tavoiltaan ihan samanmoinen kun se punertava elikkä leviäväinen vai sekoittuvatko ne keskenään?
Heksu kysyy vaikeita. Hhmm, Otavan kasvitieto kirjasta lunttasin. Rohtovirmajuuri on rönsytön, vaaleanpunainen tai valkoinen. Lehtovirmajuuri taas on pinta- ja maarönsyllinen, vain lounaassa ja lännessä yleinen, ja merenrannoilla. Veikkaisin, että rohtovirmajuuren olen tilannut Hyötykasviyhdistykseltä -96 ja lehtovirmajuuri on pohjanmaalta 08 itse tuomani. Jos näin on, niin hyvä niin, mahtuu allonmurtajalla kukkaniityllä kasvamaan kasvamaan vaikka maarönsyineen.
Laitanpa helpon ja selkeen, epäselvän kuvan silti. Valkoinen kanerva, näitä kasvaa omalla maalla, muutaman ehdin pelastaa kalliolle. Ennen kuin kuusikko kasvoi, varjosti ja hävitti loput alkuperäiseltä paikaltaan. Ovat kai elossa, mutteivät kuki. Hankin 2010 lopulla raivaussahan, hyökkään 
pöhelikköön uudestaan!!
Jahas… kiitos selvityksestä, pitääkin kesällä katsoa tarkemmin noita, mutta rohtovirmajuuri varmaan minulla sehän se yleisempi lie.