Mesimarjoja saaressa kasvaa paljon, eivät tee enää marjoja. Joskus 10-15 vuotta sitten keräsin niitä 5 litraa kesässä. Hakkuuaukeita olen kiertänyt senkin jälkeen, mutta marjat ensin väheni, sitten katosi. Siirtelin eri puolilta tonttia mesimarjan taimia laiturin viereen ja ostin muutamia viljelytaimia. Pitäisihän mesimarjoja saada!
Luulin löytäneen kuvan valkoisesta kyläkurjenpolvesta, mutta onkin metsäkurjenpolvi. Miten mahtava kestävyys ja väri metsäpuutarhaani. On niitä valkoisia kyläkurjenpolviakin minulla, mahtavia juurakoita olen siirtänyt metsäpuutarhaani kukintaa odotellen
-Nyt sain ommeltua vinonauhat tikkikankaaseen, mikä hirvittävä puuha. Untuvatakin vetoketjunkin vaihdoin viikonlopulla, kun syötin kuvia tänne. Hieman lievittää korjauksen ja paikkaamisen tuskaa kuvien siirtely ja kesästä haaveilu.
Pieni ankanpoikanen uiskenteli maksaruohoissa 1, Sedun acre.
Pieni ankanpoikanen 2, tämä vesiaihe ei ole lainkaan tyyliä japanilainen puutarha
Marsaruohoa ilman ankkaa.
Rantakukka kosteassa kasvupaikassaan.
Rantakukka 2, kylväytyy itsestään ja kukkii jos ei ole kovin upoksissa rantavedessä - joskus ne ovat siellä lähes koko kesän.
Maksaruoho kalliolla sorassa ja sinnekin on rantakukka ilmestynyt itsestään.
Maksaruoho ja pörröturkki, näistä otuksista ei tosiaankaan oli kenellekään mitään vaaraa.
Mehitähdet maistuvat jäniksille ja pyyt sekä sepelkyyhkyt käyvät kaivamassa ne pois kasvupaikaltaan, muutaman olen tavannut itse teossa ja katselin tihulaisia tyynenä ikkunasta. Luonnonvalinta pelaa. Tämä isona istutettu taimi ehti jopa kukkia ja siementää.
Juhannuksen aikaan kukkaretken tunnelmia. Tähtitalvikki on vähän salareräinen piileskelijä, kun sitä lähtee metsään kuvaamaan on paras olla itikkakarkotteet käytössä. Tapanani on hipihiljaa ihmetellä tämän pienuuden ääressä, kääntää kuin kurillaan kukintonsa piiloon.
Kaatuneet koivupökkelöt ovat salaperäisen näköisiä sammaleineen ja kääpineen.
Maariankämmeköitä on saaressa vähän, vähemmän kuin tähtitalvikkeja tai lehdokkeja.
Kumolleen kaatuneita runkoja kesän vihreydessä.
Juhannusyönä kalliopihalla korkeat korot kuuluivat 2008 juhla-asuun. Istuin penkillä, kuvasin popojani, ei valitettavasti näy 7 cm teräskorkoni 
. 
Juhannus ja kesäkukat, miten kauan sitä saakaan odottaa. Maljakkona on rautaputken pätkä ja kallionkolo vesisankoilla täytettynä.
Männyssä roikkuu saviruukku, oksia taivutetaan aina kesäluussa, jolloin siitepöly värjää veden keltaiseksi. Maljakon pitää olla tukeva tuulenpuuskien varalta.
Vähän aikaa nauttia. Vähän aikaa laulaa laulu. Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi. Tulee juhannus ja joulu uudestaan.
Mänty on juuri nypitty. Tynnyripurjehdus kuuluu juhannusperinteisiin. 
Kokko kokosi kokoon koko kokon. Joko kokonko kokko kokosi?
Aamulla paistettiin puhtaaksi harjatun kokkokallion kiven paahteessa nuijitut possunfileet, lisäkkeinä salaattia, uusia pottuja ja kermaviiliyrttisalaattia. Turvavälineenä on kuparinen sankoruisku. Kokin kokkokengät, itikkasuojana myös 80-luvun tuulipuvun housut kuuluvat juhannusasuun.