Aallonmurtajaa juhannuksena, aatonaattona satoi! Helle alkoi juhannuspäivänä ja jatkui elokuulle. Kuivuus oli alkanut jo toukokuun lopussa.
Kurjenmiekat juhannuskokon edessä, vasta juhannuksena alkavat kukkia ollaan sentään IV vyöhykkeellä.
Minulla pieni epäily noista korkokengistä varmaan painuu hyvin savimaahan ja kivillä kävelessä vaaraliset ja muuten tiedän yhden penttiläisen joka digaa tuolaisia korkoja
Lehdokkien tuoksu tyynenä kesäiltana on tyrmäkkä. Koko takapihan kulku on suunniteltu lehdokin kasvupaikan suojelemiseksi. Alkoivat kasvaa paremmin n 8 vuotta sitten , kun tein suojaviritelmiä turveharkoista. Heinäseipäistä pystytetty kartio kuuluu myös suojarakennelmaan ja siperiankärhöäkin (alppikärhö, valkoinen?) varten, tuulen vuoksi siirsin hänet takaisin kotiin mantereelle maalikylille .Vuosikaudet polttopuutyömaan liikenne katkoi lehdokin versot. Lahdenpohjalla myös on kaadettu polttopuiksi nuorta kuusikkoa, jotta lehdokit saisivat valoa, pysyisivät hengissä ja jopa kukkisivat sitten joskus.
Savimaassa tommoiset korot ovat onnenomiaan, muokkaavat maata ja koloihin voi pujotella härkäpapuja! Kalliolla pitää vähän sipsutella niillä, enhän aina voi lampsia kumppareissa, tyystin syrjäytyä talikoineni 
Kesä ja tyyni yö saaressa. Kuvittelin pääseväni mökille jouluna, mutta -30 pakkasta ja 5 km hiihtomatkaa on ihan mahdoton yhdistelmä. Luin justiinsa netistä Tanskan lumimyräkkäuutisia. Armeijan telaketjuautollakaan ei ollut Bornholmin saarelle kätilö päässyt työtään tekemään. Vasta aamuyöllä hiihtävä kätilö oli päässyt terveen poikavauvan avuksi. On Joulun Ihme ja vuosi 2010.
Aamu valkenee. Talviyö on pimeä ja joululahjakirja jännittävä.
Minkä kirjan sait?
Minkä taakseen jättää, Anne Holtin jännärin, jossa tapahtumapaikkana on Oslo.
Lehdokit juhannuksena turvanaan pömpöösi ruukku ja pajukartio. Kanaverkon kappale on jäniksien esteenä.
Juhannus, sama paikka sivultapäin kun aurinko pääsi paistamaan puiden välistä. Paikka lemahti vahvasti imelän hajuisena, hajusaippua tai halpishajuvesi tuli mieleen. 
Juhannusruusun taimi aloittelee kukintaa, syksyllä laitoin katiskan niskaan jänisten suojaksi. 
Valkoinen raunioyrtti on joutomaalta pelastettu, paikalla alkoi tietyöt ja tämä pikkutaimi taitaa palkita pelastamisensa vielä monella kukalla.
Karjalanruusua kasvaa villinä, siirsin varjoisan kuusen takaa verson kauan, kauan sitten. Tekee juurivesoja muttei kaipaa muuta hoitoa kuin liikojen vesojen poistoa.
Valkoinen ranskantulikukka ei mahtunut kokonaan kuvaan, nuppuja aukeaa alhaalta ylöspäin ja siementääkin ihan omatoimisesti.
Kuu kaakon yllä
, siis kesäkuu.
Lemmikkejä kesäyössä valkoisina pilkkuina taustalla, pajukartio on lähes-katajavainaan varjostajana, mutta ruukussa oleva harjaneilikka ei kestänyt kuivaa kesää.
Juhannuskukkaa edustaa myös siperianiiris, siemenöiset sirottelin maahan emonsa juurialueelle, josko kasvaisi ja täyttäisi maan.
Lumipallopensaasta ei ole perhoskasviksi, ei tee mettä eikä siemeniä edes linnuille. Tuulensuojaa se antaa aikanaan, kunhan varttuu ja vahvistuu.
Akileija Nora Barlow kovin blondina, tästä toivon siemenlisäyksellä saavani ihmeitä tuleviksi vuosiksi.
Idänkurjenpolvi sinisenä sopii Suomen lipun väriseen yhdistelmään toki juhannuksena, vaikka luulin valkoisen yksilön paikalle siirtäneeni…