Sinivalkoinen venekin kuuluu juhannukseen. Vauhti on lujaa, tehtävä kutsuu. Kalareissulla olen itsekin päässyt puhaltamaan ja kalakorttia näyttämään, molemmat hyvin tuloksin (toinen nolla ja toinen OK)
Monelle veneilijälle on hikiset hetket järvellä olleet, kiikarilla rannaltakäsin on vahingoniloista seurata puuhia järvellä.
Lippu liehuu perässä, meno on rauhallisempaa. Tukkinippuja taitavat hinata vähemmän kuin ennen. Työntöproomut eivät ole yhtä tunnelmallisia, mutta roskaavat vähemmät kuin tukkilautat lahdenpohjukoihin koottuina. 
Kirjosieppo, paarmalintu syöttää poikasilleen hyttysiä, kärpäsiä ja paarmoja. Herralla on useampikin frouva pöntöissä, kun yksi emo alkoi hautoa alkoi uuden frouvan houkuttelu laululla. Toinen pesäpoikua uudestaan heinäkuussa.
Ruokahuolto pelaa, valkoinen jätevana kertoo kalabaarin suosikki kalliosta.
Sisiliskojen suojaksi lentohyökkäyksiltä laitoin korituolin kehikon. Itse kiersin vierestä.
Lehtokuusama kasvakoon tuulensuojaksi. Pistokaslisäyksellä toivon saavani näitä lisää.
Vaikkeivat syötäviä olekaan, niin kauniita ovat ja myrkyllisiä vähän nämä kuusaman marjat.
Onko sulla sisiliskojen koti jossain tuossa kohtaa. Enhän ymmärtänyt ollenkaan, vastaus varmaan naurattaa. Oikeastaan jo etukäteen, kun tiedän kysymykseni hassuksi. 
Sisiliskojen koti on tuolla jossakin, kävelysilta on niiden auringonottopaikka. Tossa kohtaa niitä lökötteli kaikkein eniten. Samana iltapäivänä laitureilla 14 kpl olen laskenut heitä parhaimmillaan…
Sisiliskon poikanen vastasyntyneenä. Joko nukkuu tai silmät eivät ole auenneet?? Miten se on näillä hännäkkäillä?? Näitä poloisia suojelin sillä korituolinkuvulla.
Tosi hellätystä. 
Ei ollutkaan hassu kysymys.
Kiviä eri muodoissaan, ensin nämä sammaleiset. Ovat tainneet aina olla paikoillaan.
Kivi ja lintukoriste. Tykkään näistä, vaihtuvat ihan itsestään, tämä on tiira.
Kikkailua optisen lisäkkeen kanssa, vesi alkaa laskea, kalliot ilmestyvät. Katiskanmerkki komeilee taustalla.
Vannamelontaa, yksinkertaiset vesikulkuneuvot ovat suosituinpia, eli sininen lastenamme. Tuosta kun kasvoivat, sahattiin muovitynnyri pitkittäin puoliksi ja melominen jatkui niillä
Vesi laskee, enää ei meloja pääse alukseellaan läpi.
Vesiaihe, joka on olemassa joinakin kesinä, toisinaan sitten taas ei
Hui, tuli syyskuun kuvia äsken. Rimpuilen mieluummin alkukesän tunnelmissa, lupiinit on vielä nupulla. 
Akileijat vaihtavat paikkaanva oman mielensa ja vaihtelevien tuulten mukaan sinne, mistä löytävät jalansijaa.
Hyvät hykkyrät, olin jossain yleisessä ketjussa tohkeissani kiitellyt valtsua, poistin viestin sieltä ja tässä suunnilleen sama:
valtsu, kuvasi ovat todella nautittavia ja kuvagalleriasi verraton. Taidan myöntää sinulle oman henkilökohtaisen vuoden luontokuvaaja -tittelin.