Hyvät hykkyrät Merlin
, kiitos. Tässähän ihan rupee surisemaan päässä moisesta kunnianosoituksesta, kuin sudenkorentoja pörräis. Slow life kannattaa, kamera käteen ja selälleen.
On vaarallista ollut tämä kameran kanssa kykkiminen, itikat ja punkit puree tai talvella villikoirat. Mietin jo tässä välillä uskallanko enää luontopoluilla pysähtyä kameraa kaivamaan.
Hyvää uutta vuotta kaikille. Tämän kuvan tuella lupaan lopettaa kaikkinaisen mässäämisen vuonna 2011. 
Vaan siivilleen kohosi kaunis lintu valkoinen. 
Ystäväni västi ongenvavalla itikoita päivystämässä.
Västin parempi päivä. Oliskohan tämä poikanen ja tuo edellinen jompikumpi emoista, räytyneeltä näyttää toisen poikueen syöttöurakan jäkeen. Tämä on toinen poikue, aloittivat uuden pesueen heti edellisten oppiessa pyydystämään itse ruokansa.
Kuikka kalareissullaan, sukeltelee kaislikon reunaan asti ja kääntyy takaisin järvelle.
Kivikon kukkapenkki luonnonmukaisesti viriteltynä.
Kesän 2011 kuntosalini. Pari kolme kiveä tuosta siirrän aallonmurtajaan ja Riviera on valmis. Puistobulevardia varten on pallomaiset tervalepät kasvamassa. Mitään lepikkoa en tuohon tahdo, tai jos tahtoisin kevätjäät kyllä ne silppuavat. Saa nähdä milloin muotoiluille lepille tulee noutaja.
Ihan kaikkia kiviä en tietenkään poista. Tätä en ole muutamaan vuoteen nähnyt, ilmestyi kuivan kesän jälkeen syyskuussa.
Mittakaavaa saa kun järvellä liikkuu, haitanneeko muutama kivi rannassa, vettä on kuitenkin suhteessa enempi.
Tankatakin pitää, muuten ei kivet siirry. Kasvikset on itse kasvatettu. Perunoitakin kasvaa, muttei uusista perunoista saa tolkun muusia. 
Harmaa tupanen saaren keskellä. Pihakoivu on katkennut, katto sortunut. Pihan tunnelma on talvikkeja, lehdokkeja, metsämansikoita ja linnupoikasten sirkutusta hirsien päällä. Syksyllä ylivoimainen tattipaikka! Paikka on ollut 70 luvulta asti autiona, tässä on asunut vanha pariskunta ilman sähkövaloa n 12 neliön huoneessa, uuni vie lattiapinnasta suuren osan. Kesällä saaren perimätiedon mukaan ovat asuneet navetan yläkerrassa. 
Matot on pesty ja kuivumassa. Samalla saivat kalliokasvit kastelua. Oikealla näkyy leikattua tervaleppää, toimii aidanteena lahdelle päin.
Sanat loppuu kun näitä katsoo. Tuollainen kuntosali on maailman paras!
Kylpyankat rannassa, telkänpojat palleroiset.
Nuo vanhat hirret ovat vieraan sedän maalla, kenen lienee. Pitäisi rakentaa tie. Käyn pitkillä metsäretkillä tuolla istuskelemassa kaatuneella rungolla ja aistimassa vanhan pihapiirin tunnelmaa, on aika valmis.
Tuulisena päivänä pakenen saaren sisäosiin, sinne ei myrskyt yllä. Ja siksihän molemmat maatalot peltoineen on muinoin lehtometsään raivattu.
Vanhat koivut kääpineen, tikankoloja ja linnunpesiäkin noissa on. Viirupöllön olen metsässä tavannut ja säikähdin rutkasti. Kerran se lensi mökin takana myyräjahdissa, kun tulin saunan ovesta. Näytti kerrassaan upealta, suurikin se on. Toivottasti ei kohdata pesäpuun lähistöllä.
Nyt meni päreet. Koivut ja vanha rakennus kilpailevat pitkässä iässä, taitaa koivu voittaa. 
Mökkeröisestä saisi varmasti hienon lumisen talvikuvan…?