Isokoskelon poikanen oli nukkumassa hoitopaikan kalliolla, yksin ja kyljellään. Ei mitään merkkiä mitä oli tapahtunut, ehkä ohi kulkeneen veneen aallot paiskoivat kallioon. En haudannut, vein metsään minkin tavoittamattomiin. Joku toinen eläin löytää hänet nälkäänsä. Melkein lauloin muistokseen hyräilin laulua:
Laps olin köyhän, kauniin Karjalan,
nyt vaikka vierahissa vaellan.
Siell äiti tuuditti mun kehtoain
ja laulut Laatokan ma kuulla sain.
Kun tyyni milloin oli pinta veen,
ma kuulin niinkuin soinnut kanteleen.
Kun myrsky sai, löi aallot rantoihin.
Tuo en oo minä. Kheopsin byramidia vissiin pykää. Yksi vene- ja autokuormallinen lähti. Nuo jäävät ensi kevääseen, kun liiteri on tollakin täysi. Moottorisahasta puhuu jo nyt kaksi, kolmaskin tulossa. Polku tää ei johda mihinkään, nyt sen nään.
Paarlastina kuivat pölkyt toimii, tyhjällä veneellä tulin mökille yksin ja pikkasen moottorin kalarauta nappasi hiekkaan, kun paino on perässä. Vesipöntöt keulaan tullessa, trimmi ei auta.
Perseidejä ei näkynyt, jätkänkynttilöitä poltettiin. Lepakoita näkyi huussipolulla kirkasta järveä vasten. Lämmintä edelleen myös vesi, laskenut 20 cm parissa viikossa.
Paimentytönkeitto on vanhan sienikirjan ohje olemattomille kanttarellisaaliille, herkkua oli. Sienet kasvaa mökin takana räystään alla, kaksi sementtilaattaa on ollut puutikkaiden alla, nää aarteet puskee kivien viereltä.
Kalajuliste v 1962 Metsästys ja Kalastus, metsä-, kala- ja kennelmiesten lehti, pääsi tippumaan seinältä. Nyt on uudelleen kiinnitetty nastoilla ja vetoketjun nauhala. Listat pitää hankkia, lakanoita vaihtaessa ilmavirta hulmuutteli irti.
Eilen ajoin kasvimaan niemeen polkuja ja silppusin ruohonleikkurilla järviruokokasoja. Jaravoin järvenpohjaa ja vanhan kuivuneen kasan vedin ahkiolla katteeksi valkosipulipenkkiin.
Nyt kovassa tuulessa kitkin talikolla ahomatarat, kuivasta maasta nouseekin yllättävän hyvin. Jo vuosia olen estänyt sitä leikkaamalla ja kitkemällä ollenkaan niin kaunis kuin se onkaan. Jääkimpussani oli ahomatara, päiväkakkaroits ja kissankelloa.
Ahomatara kitkemisen syy on se, ettei risteydy keltamataran kanssa paimenmataraksi. Molemmat olen tänne itse tuonut. Keltamatara on nykyään niin harvinaistunut, että haluan sen saavan saaresta turvapaikan risteymiltä. Viimein alkaa olla niin iso kasvusto keltamataraa, että voin siemenien keruun lisäksi jakaa ja istuttaa metsään avokallioille, kivikoihin ja rannalle, omalla maalle.
Olet onnekkaalla alueella. Pidä mataroistasi hyvää huolta. Olen sisämaassa tunnin venematkan päässä Kolilta. Vielä 60 luvulla tälläkin saarella lampaat kulkivat laiduntamassa vapaana.
Aiemmin keltamatara on ollut yleinen kuvien ketojen ja pientareiden laji, mutta perinneympäristöjen, ennen muuta niittyjen katoaminen on tehnyt siitä sisämaassa jo harvinaisuuden. Keltamataraa uhkaa myös risteytyminen lähisukuisen paimenmataran (G. album) kanssa.
On ne jänniä, kuin koirat kuunaan. Kyykyttävät isäntäväkeään, ovat vaativaisia ja tuppautuvat kiipeämään syliin. Rescuekonnia molemmat 30 vuotiaita, tyttö ja poika. Muut pitää noita akvaariossa tai terraariossa. Meillä ovat perheenjäseniä ja vähän hemmoteltuja.