Vielä kuva äskeisen nupusta
on ne ihania.
Herää keräilyvimma. Upeita ovat.
Ai herää vasta… Tuut hakemaan sitten pistokkaita noista uusimmista, kun ovat vähän isompia, mun ensimmäisethän on kaikki sulta peräisin:)
On ne fuchsiat ihania, mutta tosi vaikeita talvettaa , ainakin kaikki erikoisemmat, joten se hillitsee keräilyvimmaa.
Minä ekaa kertaa fuchsioita talvetin viime talvena. Aloittelijan tuuria, vai vaan otollinen paikka, mutta kaikki selvisivät. Ans kattoo nyt, kuis käy ens talvena. Mulla on siis viileää tilaa valollisena tai valottomana kyllä toistaiseksi vielä tarjolla. Se on kyllä ihan totta, että jos kova kato käy joka talvi, niin ei niitä sitten viitsi niin paljon hamstrata, varsinkin, kun eivät ekana kesänä välttämättä ole edes vielä kovin isoja.
Niinpä. Mulla onnistuivat kevään pistokkaista (ostopistokkaita)kasvatetut ihmeen hyvin ja sain ihan mukavasti ne kukkimaan jo kesäkuun lopulta. Nyt sitten kukkivat tietenkin ne harvat talvetuksesta selvinneetkin. On se syksyn tullen taas sellaista mielensä kovettamista, kun katselee komeita kukkiaan ja ne täytyis joko leikata alas ja viedä varastoon tai kompostiin. Miksi ei meillä voi olla lempeämpi ilmasto.
Mulla säilyi yksi runkofuchsia talven ihan vahingossa. Tai siis ajattelin yrittää sitä kyllä talvettaa, mutta siivosimme purkit kellariin kiireellä talven alta ennen reissua ja fuchsia jäi kellarissa jotenkin sinne taka-alalle. En muistanut sitä edes leikata syksyllä saati kastella talvella kertaakaan. Sinne se oli tiputellut kaikki syksyn kukkansa kellarin lattialle ja kuollut ihan koppuraksi. Kevätkiireessä se sai sitten jäädä kellariin odottamaan kompostiin siivousta. Joskus juhannuksen tietämillä sen lopulta kannoin pihalle. Ja kuinka ollakaan, löysin siitä pienen piskuisia vihreitä silmuja. Ja siitä se ajatus sitten lähti: äkkiä vettä ja ronski leikkaus. Heinäkuun loppupuolella näin ensimmäiset kukat ja siitä se kasvaa edelleen. Jospa ensi talvena tarjoaisin sille kellarissa tilkan vettäkin.
Uskomattoman surkeissa olosuhteissa verenpisara voi näköjään talvehtia.
Nobile
Onko kukaan yrittänyt talvettaa verenpisaran oksia vesilasissa ja kuinka ovat selvinneet yli talven? Sitten vielä kysymys oletteko saaneet kasvatettua itse runkoverenpisaran noista isokukkaisista lajikkeista? Minulla ja sisarellani kyllä on onnistuttu kyynelverenpisarasta kasvattamaan rungollisen.
Tällaisen haluaisin kasvattaa isokukkaisesta verenpisarastakin.
Runkoverenpisaran kasvattaminen onnistuu helposti. Nyt syksyllä pistokas juurtumaan ja talven aikana pidetään viileälla valoisalla ikkunalla.Verso sidotaan keppiin kiinni ja sivuversot poistetaan, samoin juuresta lähtevät versot. kastellaan kohtuullisesti ja helmikkusta lähtien lannoitetaan. Kavuvauhti on melkoine. Kun runko on sopivan pitkä annEtaan sivuoksien kasvaa.Tuuheutta niihin saa latvomalla. helpommin sa ajos on jo valmis kasvi. siitä katsotana psin oksa ja sidotana keppiin. Muut poistetaan. valmis juuristo takaa nopean kasvuan. metrin kasvaa hyvissä olosuhteissa talven aikana. Liika kastelu pilää juuret ja liika lämpö ei ole hyväksi.Verenpisara viihtyy pienessä ruukussa aluksi.
Kiitos mummi vastauksesta. Sitä halusin tietää ennen muuta onnistuisiko talven yli säilyttämään verenpisaran oksaa vesiastiassa, kun siten tarvitsee vähiten tilaa. Runko pisaran kyllä varmasti onnistun saamaan aikaiseksi.
Olipa hyvä ohje, kiitos mummi : ) täytyypä just nyt käydä nappaamassa oksa “sini-valkoisesta” verenpisarasta ( mikään sininen ollut…kuvasto huijasi taas…).
Firecracker
