Tässä on vielä se heinäharava vai mikä se nyt oli, jolla ajettiin ensin heinät karheille ja siitä sitten nosteltiin seipäille. Paarmat söi ja hiki valui, mutta taaskaan ei saanut jättää hommiaan. Kahvia jos pääsi keittämään ja viemään heinäväelle, niin olipas onni suosiollinen.
Eräästä maitotonkasta en ottanut kuvaa. Sen kaulassa oli lappu, että kun joskus v. jokin miehet veivät meren jäällä maitoja toiseen saareen, niin jää petti ja osa maitokannuista upposi syvyyksiin, miehet eivät onneksi hukkuneet ja joku maitotonkka jäi olemaankin ja ko. maitotonkka oli sitten se jäihin vajoamiselta pelastunut.
Sitten Pohjoisen Jurmon elukoita. 
Aika iso. 
Hevosia. 
Tässä vilä kurjenpolvia, olivat niin sykähdyttävän kauniita.
milloin ne kisukuvat tulevat?
ei ollut kissoja, ei edes laivakissoja.
Tässä viime lauantain yöpyjät, tuuli oli aika navakkaa ja tuuli suoraan laituriin. Manöövereissä olikin tekemistä, että päästiin rantaan. Veneissä on harvoin jos koskaan kissoja, koiria kyllä aika usein. Jurmoonkin on yhteysalusyhteys, eli pääsee Åvaan ja sieltä vaikka Kustaviin.(kait se niin oli 
)
hoyabella, ylämaan karjaahan nuo. Niitä laitumia on saarella lehmille omat, härille omat (emme menneet edes katsomaan, kuin hirmuisen isoja ne ovat) ja vasikoille ja mullikoille omat tarhansa. En minä kovin lähelle mennyt enkä päässyt, mutta onneksi se elukka nousi ylös mua katsomaan.
Palataan Pyhärantaan ja Santtion kylään ja ruusuihin. 
Santtion kylätalon yhteyteen on perustettu ruusutarha, jossa on pimpinellaruusuja. Ja koko Rantatien alueella on ruusuja pihojen kukkijoina.
Jatkan sitten oman pihan kukilla.
Ja aloittelen ensin juhannuksen aikaan otetuilla kuvilla. 
Vuoripioni.
