Etkös se ollutkaan sinä, jolle toin viime kesänä puskan punalarvaa Miikoksen luo, kukahan se olikaan?
Viherpiiperö, tämän vuoden perennakylvöjäpä hyvinkin, niitä kaikkein hitaimpia ja pienimpiä, isoimmat jo kukkivat.
Inki, kyllä toit, ja se alkaa kukkia, laitan kuvan. Pyysin sitä, koska luulin Miikokselta saadun taimen kadonneen.
Tässä Inkiltä saatu punalatva. 
Hyvä että selvisi hengissä:)
Onkos tuo rohtosalkoruusu se monivuotinen?
En tiiä, onko. Kylvin viime vuonna ja nyt se kukkii ja kasvaa ihan väärässä paikassa. 
Juu, tarkistin, on monivuotinen ja voi kasvaa parimetriseksi, jäykkävartinen, komistus.
Jos keräät siemeniä - siis edelletyksellä, että ehtivät kypsyä - niin olisin kiinnostunut
Nuo lupaukset tulevasta ovat aina yhtä liikuttavia.
Ja siellä sitten sorruttu taas liljoihin…
Jouluruusu, niin on.
Jossain vaiheessa kyllästyin, kun oli liljakukkoja niin tuhottomasti. Näin minä nytkin alkukesästä pari, mutta en enempää. Liljat on kuitenkin niin ihania näin elokuussa, kun muut kukat alkavat jo olla kanttuvei. Ja lupaukset ensi kesästä ovat todella liikuttavan pieniä, miten mahtavat talvesta selvitä. En kuitenkaan laita kuvaa niistä purkeista, joissa vain nimilappu ja pari rikkistä, ne sitä vasta ovat lupauksia , juu. 
Siinä nyt kolmiosainen paraatipenkki. Jatkeeksi aion tehdä vielä yhden osan, kun johonkin noita taimia on laitettava kasvamaan ja jotain täytyy siirrellä ja ja. Multaa löytyy juur yhden penkin verran, mutta ei paljoa enempää. Se seuraava onkin numero 7 tälle kesälle. 
Joitakin kukkiakin, tässä valkoinen lilja, myöhään kukkii sekin.
ja tässä hänen hirmuisuutensa Asteri Hirmu, kurten siemenkirjeen pussissa luki ed. talvena. Valkoinen asteri on nätti.
Erodium manascevii, kivikkokurjennokka, tämän kevään kylvös ja kukkii jo.
Tämän kuvagallerian ensimmäisiä lumikuvia katsellessa tulee jo huokaus, kohta se taas on edessä. Ja kun joku säärohveetta on povannut ensi talvesta viime talven kaltaista lumi-ja pakkastalvea, niin voi voi…
Nyt itaitaa olla niitä viimeisä aikoja laittaa syyskuun kukkijoita esille tähän galleriaankin, kohta ne joko lakastuvat tai ruukut on siirrettävä sisälle talvetukseen, puuh, puuha sekin ja alkaa pihan siivoilu talvea varten, kaikki tavarat sisälle ja kalusteet myös, lehdet haravoida ja laittaa jänsiverkot. ja siinä vaiheessa yleensä laitan puutarhan kiinin ja siirryn sisälle miettimään uusia istutuksia ja kasveja. Ai, mutta yksi unohtui, syysistukset ja syysalet, höh. Sipuleita ja muuta kivaa, kyllä tässä vielä jokusenkin kerran kaivelee kuoppaa täyteen ahdettuun perennapenkkiin ja yrittää laittaa pussillista narskuja kasvamaan sinne, missä kasvaa jo pari pussillista narskuja. 
Tämä pieni dendrobium kertoo kukallaan kaiken sen, miksi näitä kasveja harrastan. Tänään huomasin yllätyksen jälleen kerran, kukkahan se, ja niin söpö. Pieni ja nätti, ei melua olemassaolollaan,ei tuoksu eikä ole räikeä, vaaitmaton, ilahduttaa ja on siinä kukka somasti alaspäin.
Bougainvillean kukittaminen onkin tänä vuonna ollut oikein puolivuotisprojekti. Joskus helmi-maaliskuussa leikkasin sitä ja laitoin verannalle ja ensimmäiset lehdet taisivat ilmaantua joskus vapun aikaan, kukat vasta nyt syksyllä. Tosin kukkimattomuus voi johtua moneta syystä, mutta kenties sekin on lyhyen päivän kasvi.