Kyllä se pelottaa! On minullakin pelko p…sä nykyään mökillä käydessä! Keväällä, maaliskuun loppupuolella, tosi isot karhun jäljet näkyivät hangessa ihan huussin takana. Kenties kymmenen metrin päässä! Olin yöllä käynyt pissillä siinä ulkosalla- ! Kesällä kuulin pikkuserkun vaimolta , että l -ammaskatraasta oli susi vienyt yhden, (kaksimetrien aita!!) vain nahka ja pääkallo jäljellä! -Siinä oli syönyt ateriansa kahden metrin päästä aidasta! …Irsan sieniretket jäivät aika vähiin! ( ja kilikellokauppoja kovasti kyselin)
Sanotaan että kellokkaanhan se karhu ensimmäiseksi porotokastakin syö… ; ) Mutta eihän se nyt ihan mieluisin naapuri ole. Täälläkin ilveksiä ja satunnaisia susia liikuskelee, mutta en niinkään ihmisten puolesta pelkää, kuin elukoitteni. Koirat ovat nyttemmin onneksi yöllä tarhassa turvassa, mutta päivällä on eri juttu. Jiro on niin pieni, että kanahaukkakin saattaa olla sille vaaraksi. Ei varmaan mukaansa saattaisi, mutta voisi repiä pahasti.
Onneksi täällä on vain rusakoita. Rusakko majailee meidän pihassa yöt ja syö kaiken vihreän, mitä lumen alta pilkistää. Suikerovihma ja sammalleimu on sen herkkua joka talvi, vaikka heitän havuja päälle, se kaivaa ne sieltä välistä. Onneksi joku söi ne fasaanit, joita oli viime talvena, nyt ei ole näkynyt.
Illalla auringonlaskun aikoihin näin jotain liikettä sivusilmälläni ulkona, ja kun vilkaisin sinne, näin pari metsäpeuraa pihassa. Ne menivät aivan ikkunan alta, ja toinen kävi lähellä pihassa olevaa omenapuuta. Kun se on suojattu lähinnä vain jäniksiä ja myyriä ajatellen, avasin ikkunan ja varoitin sitä koskemasta omenapuuhun. Piti oikein hakata kämmenellä ikkunalautaa, ennen kuin peura siirtyi kauemmas siitä.
Sitten ne siirtyivät lehtikompostiin kaivelemaan sitä. Kun ne lähtivät kiertämään sitten talon toiselle puolelle, menin minäkin sille puolen katsomaan, ja niitä olikin siellä jo ennestään, yhtensä 6. Onneksi oli puutarhan ympärillä 180 senttinen verkko. Sitä sitten lähtivät kiertämään, ja hävisivät metsään.
On tämä metsäpeura huomattavasti isompi, kuin poro, vaikka kuvissa ei siltä näytäkään, kun ovat alhaalla parinkymmenen metrin päässä. Ja kopara on valtava. Olen luullut niiden jättämiä jälkiä hirven tekemiksi, kun ovat ennenkin menneet tästä pihan läpi huomaamattani...
upeaa Jussa, ihan kuvankin sait! Ihan käy kateeksi, onhan tuo melkomoisen harvinaien eläin. Omenapuulla taitaa olla vaaranpaikat lähellä kun noin kiinnostaa. Pelkääköhän metsäpeurat mustaa puusta roikkuvaa muovisäkkiä, porojen pelokkeeksihan niitä portinpielessä käyttävät aitauksissa.
Juu, sain muutaman kuvan lasin läpi. Piti laittaa salama pois ensin, etteivät pelästy ja juokse heti pois. Vaikka eiväthän ne sitten kuitenkaan kovin säikkyjä tuntuneet olevan, kun oikein komentaa piti kauemmaksi. Tuo musta muovisäkki voisi ehkä olla pelokkeena omenapuulla. Ehkä varminta on kuitenkin korottaa verkkoa. Nythän ne pääsevat halutessaan napsimaan oksia verkon yli. Onneksi enin osa omppopuista onkin verkkoaidan sisällä.
Tässä kuvassa näkyy tuo kengän koko hyvin...ja seuraavassa uljas eläin tutkii ympäristöä...
Täällä Jusan ja minun maisemissa metsäpeura ei ole niin hirmuisen harvinainen. Eilenkin ajelimme Kajaaniin, niin tien penkat olivat kuoputettu paljaiksi monesta kohtaa. Meiltäkin noin kolmekilsaa matkaa mäntykankaalle jossa usein keväisin peuroja on syömässä. Ovat aika kesyn oloisia, kun voi lenkkeillä muutaman metrin päästä, eivätkä säiky.
Niin, metsäpeurahan oli Suomesta hävinnyt, ennen kuin niitä istutettiin uudestaan Kuhmoon, joka on tuossa naapurissa itärajan pinnassa. Sitten ne rupesivat lisääntymään ja niitä siirtyi Sotkamonkin puolelle, mutta aivan viime aikoina ovat taas alkaneet vähentyä.
Lieneekö pedoilla osuutta asiaan… Ainakin ne ovat ruvenneet pyörimään asumusten lähellä, jolloin niitä on jäänyt autojen allekin…
Jussa, metsäpeuroja ei tarvinnut Kuhmoon istuttaa, vaan loikkasivat rajanyli idästä. Kuhmosta on kyllä viety "istukkaita" muualle Suomeen.
Meilläkin päin alkaa jo olla metsäpeurahavaintoja, vaikkakaan emme ole niitä vieläkään saaneet kuvattua niillä villieläinkameroilla. Valkohäntäkauriita, pupuja ja omia koira vain. : )
Saukkoakin koitimme kuvata mutta tyypillistä tuuriamme on vain se, että kamera oli ottanut yhden kuvan aamuyöllä klo 4:40 - jostain syystä ilman salamaa - ja aamulla näimme että saukko oli käynyt pissimässä juuri sillä kivellä johon olimme kameran kohdistaneet. Saukot liikkuvat siinä nollakeleillä joten ajattelimme siirrellä kameraa päivänajoiksi siihen "pissakivelle".
Mutta kun väittivät, että joku metsäteknikko (todistettavasti täysijärkinen ja asiantunteva) oli nähnyt ihan tässä lähellä poron. Jälkiäkin olivat tutkineet ja väittävät kivenkovaan täällä yhden poron liikkuvan.
Ärsyttää vain vallan hirmuisesti se, että näytimme tyhmyyksisämme eräälle miehelle näitä meidän villieläinkameran kuvia ja nyt naapurikylän metsästäjät hilluvat hulluna oman kuntansa puolella ja yrittävät hengiltä valkohäntäkauriita, sillä heillä on muutama lupa vielä jäljellä. Aina pitäisi olla niin epäluuloinen. Nämä kauriit kulkevat sen kylän puolelta meidän pelloilla syömässä.
Seuraavan kerran kun näen sen jätkän niin...
Ilveksiäkin meillä on enkä pelkää yhtään. Mutta yleensä epätietoisuus luo turhia pelkoja.
Päinvastoin, minä olen iloinen ja ylpeä mitä enemmän villieläimiä meidän pihapiirissä on.
Aivan normaali maalaisjärki ja terve varovaisuus riittää. Ja suoraan sanottuna ei meidän sakilla käy mielessäkään että villieläimiä pitäisi pelätä! Totuus on, että villieläin ensisijaisesti karttaa kamalia, meluisia ja pahaltahaisevia ihmisiä. Me emme ole niiden arvomaailmassa kovinkaan korkealla, joten minä istun nöyränä ja hiljaa jos villieläimen luonnossa näen. Se on lahja.
Kerran isännän kummisetä oli pakastanut lumesta ilveksenjäljen pakastimeen odottamaan, että käymme heillä vierailulla. Se oli todella hieno keksintö.
Lieköhän ajeltu Jussan ohi tänään...oli kymmenkunta peuraa ruokailemassa pänikkäkylän liepeillä
...meillä ei ole peuroja mut ilves löytyy
Muutama talvi sitten meidänkin pihalla oli kulkenut kolme ilvestä. Tunnistin tietty jäljet heti, mutta piti naapureilta kysyä ja varmistaa onko ilves oikeasti pihoilla kulkenut. Joku oli kolmikon nähnytkin, ihan siististi cityilvekset olivat ylittäneet kadun suojatien kohdalta ja pikku kuusikkoon kadonneet!
Metsäpeuroja on täällä Itä-Suomessa, Ruunaan erämaissa. Ei ole tullut paikalla käytyä vuosikausiin.
Metsäkauriita oli iltapäivällä liikuskellut kaupunkialueella.
Kuvailin eilen auringonpaisteessa vähän jälkiä. Pihapiirissä on liikkunut ilves, yrittää päästä navettaan, kun meillä on siellä kaneja, mutta ei päässyt, sen sijaan jänöpupua on jahdannut jälkien perusteella siinä pihalla. Suuret on jäljet kun vertaa kissan ja shetlanninponin jälkiin.. Kuvia silvuplee (mun läpänen antamassa vähän perspektiiviä:
Kissan ja ilveksen tassulla vähän eroa:
Ponin jälki ja sitten jänöjussi
Minusta tuo näyttää aika pieneltä ilveksen jäljeksi. Ainakin silloin kun itse olen pihapiirissä nähnyt loikkivan ilveksen jälkiä, niin ne ovat olleet lähes oman käteni kokoisia.
Ei ole ilveksen jälki minun mielestäni, ennemmin suden. Ilveksen jälki on pyöreämpi, kuin ihmisen rystyset painettaisiin hankeen ja niiden perään ne pikku polkuanturat! Siis leveämpi pituuttaan on ilveksen jälki!
Sanoisin, että koiran jättämä jälki.
Minun mieleeni tuli tuosta kuvasta susikoiran jälki, mutta onhan täällä susiakin kyllä liikkunut.
Vuosia sitten oli Koiramme-lehdessä suden ja koiran jälkien kuvia, eroja oli kyllä selkeästi, mutta eihän niitä enää muista.
Mutta kukas tunnistaisi, että mikä lentävä otus on napannut jäniksen meidän pihatien vierestä? Yksi sulka ja paljon höyheniä oli pyydystäjältäkin maahan taistelun jäljiltä jäänyt. 
