Avaan uuden palstan eläimille pihapiirissä. Katselin juuri aamulla, kun
oravia käy lintulaudalla ja siihen ei koskaan kahta aikuista mahdu yhtä
aikaa, vaan tulee aikamoinen kärhämä, jos siihen yrittää toinen samaan
aikaan tunkea. Pieniä pentuja on joskus ollut useampikin samalla
kertaa, eivät vissiin ole vielä oppineet riitelemään. Tässä toinen on syömässä ja toinen yrittää tulla, mutta hetken päästä mentiin lujaa peräkkäin puusta puuhun, kun lintulaudalla ollut kuritti sinne yrittänyttä.
Meillä asustaa taas oravapesue liiterissä. Isäntä näki tänään kaksi nappisilmää pikkukurrea, kun vei työkaluja sisään. Taisi olla toissa kesänä, kun siellä neljä pikkuista temmelsi useamman viikon. Täytynee viedä vielä vähän auringonkukkaa lintulaudalle, näytti olevan vähissä, siellä mammaorava käy ruokailemassa.
Meidän pellolla oli kävi toissa iltana susi erittäin suurella todennäköisyydellä Vastakylvettyyn peltoon jäi hyvät, suuret jalanjäljet ja eläin meni suoraan mummon ikkunan alta niin, että hän näki sen ihan vierestä, me muut täältä meidän puolelta ojan takaa. Kohtaaminen oli toki nopea, sillä kun isäntä meni pihalle susi lähti pötkimään poispäin. Avoimella pellolla näkyvyys oli hyvä ja melko varmoja olemme, että kyseessä oli susi eikä koira.
Ainakaan lähiseudulla ei ole sudennäköisiä koiria, vaikka voivathan nekin kulkea pitkiä matkoja. Teiden varsia tuossa tutkaili miesväki eikä niillä koirien jälkiä näy, joten metsään eläin oli mennyt...
Nopeasti kipsivalu jäljestä Inki! Meillä otettiin silloin pari vuotta sitten toukokuulla kipsivalut ja kyllä niitä on katseltu.
Kipsivalun teko on helppoa, haetaan sitä jauhoa, sekoitetaan veteen ja kaadetaan jäljen päälle. Me teimme kipsimuotin kehykset karkkilaatikosta, josta poistettiin pohja. Se oli sopivan kokoinen.
Nostalgiamielessä kuva siitä jäljen kipsivalusta: (koko on n. 13,5 x 11,5 cm)
Eilen satoi vettä, joten nyt on myöhäistä - enkä ihan toivo, että tulisi takaisin, että saataisiin. Isäntä otti kyllä kuvia niistä jäljistä, eläimestä itsestään ei keretty. Metsässä ei susi minua haittaa, mutta ei nyt ihan tuvan klasin alle tarttisi tulla...
No nyt ne meni ja ampui sen "meidän" karhun, aamun uutisissa kertoivat. Kartasta kaavailin reittiä, mistä pääsisi pois asutuilta seuduilta sillä eihän täällä paljon yhtenäisiä metsätaipaleita ole mutta mahdollisuus olisi kuitenkin ollut, eipä karhu tiennyt ja valitsi sitten väärän suunnan Hankoniemi on liian kapea ja asuttu karhun kulkureitiksi, harmi.
Tynnyrikeskustelusta muistui mieleen, että mitenkäs Temskulan siilit? Onko näkynyt? Viime kesänä kun olit niin kovasti tohkeissasi kun vihdoin tuli pihaan siilejä. (Ei ollut siilille omaa otsikkoa…)
Meidän hirveät villieläimet - eli nämä siilit - ovat jäljistä päätellen talvehtineet ison karviaispuskan juurella runsaan kuivan heinäkatteen sisällä. Eli taas yksi asia joka on kattamisen plussapuolta.
Yhtenä iltana hortoilin tuolla kasvihuoneella ja kuulin aivan selvää kahinaa sieltä puskien alta. Seuraavana päivänä isännän kanssa katsoimme niin aivan selvät siilenkokoiset käytävät sieltä puskan alta pilkottivat. Ruokinta on aloitettu, ja ruuat häviävät, emmekä me tiedä kuka syö. Siiliä en ole vielä nähnyt.
Voi että kun ne oravat nätisti popsii siellä ruokaansa Oravat on tosi ihania, en tiedä mikä niissä viehättää mutta on aina olleet mun mielestä hirmu suloisia otuksia. Hieno häntäkin ja kaikki.
Ihanaa että ihmiset pitää huolta luonnon eläimistäkin, niinkuin Temskukin ruokkii siilejä :) Mitä ruokaa niille laitat?
Inki, eikai teidän lähellä ole kellään ulkokoiria? Ettei vaan sudet vie.
On tää kaupungissa asuminen toisaalta niin ankeaa, kun ei näe paljoa noita luonnon elukoita. Muutama päivä sitten pomppi iso rusakko meidän keittiön ikkunan alta. Cassandra-kissa istui pöydällä kyttäämässä ulos, ja säikähti rusakkoa niin että tipahti pöydältä! En tiedä oliko se yllättynyt vai innostunut, kun pomppasi ilmaan niin ettei osunutkaan takaisin pöydälle
Joensuussa on se hauska puoli, että täälä vilisee ihan tavallisia metsäjäniksiä siinä kun rusakoitakin keskellä keskustaa kuhan nyt ei päivän vilkkain hetki ole. Niitä ruokailee tyytyväisenä pitkin kaupungin istutuksia jos pitää silmät auki :D
Korpinkin näin hätyyttämässä varista keväämmällä. Hetken aikaa ihmettelin mitä se sitä hätyyttää mutta sitten huomasin että variksella oli joku herkkupala suussaan. Sitähän se sitten jahtasikin. Sen puolisoa en nähnyt. Näytti kyllä aika nuorelle korpille. Liekö vielä puolisoa löytänytkään.
Selkälokkikin tuli bongattua. Mulla on sellanen kutina ettei ne näin kaukana merestä viihdy mutta yksi yksilö ainakin näyttäisi matkustelleen vähän kauemmas. Vai onko niitä ihan virallisestikin täällä?
kyllä täällä selkälokkeja on, ehkä hieman lisääntyneetkin viimeaikoina määrällisesti. selkälokin kiljunta saa aikaan jo ihan merellisen tunnelmankin. jos joensuussa haluat nähdä paaaljon jäniksiä kokeilepa raviradan seutua ja koirien agilitypaikkaa palloilukeitaan luona, 12 kpl samaan aikaan ei vielä ole mitään.... rusakot ei ainakaan säiky edes temppukoiraa!
Satua, onneksi ei ole sutta enää näkynyt näillä main. On meillä yksi koira vapaana ja kaksi häkissä. Koirien hauke meidät sai suden tullessa ihmettelemään, jotta mitä kummaa on tekeillä ja vapaakin tuli kyllä sisällä kiiruusti. Toivottavasti pysyykin poissa pihapiireistä hukka...
Tällainen orava kiipeili ikkunani takana olevassa puussa juhannuksena... Aika hauskan värinen, on jäänyt harmaat pöksyt jalkaan. Olikin ensimmäinen kerta, kun näin oravan täällä pyörimässä, äidin pihapiirissä niitä juoksentelee useita, kun metsää on ihan vieressä...
Tämä riiviö on muuttanut meidän pihalle, viis veisaa hätistelystä vähän väistää puskan alle kun hätistelee mutta muuten mutustelee pihan antimia ihan rauhassa ei paljon ihmisistä piittaa.
Kauhulla ajattelen kunhan vielä keksii perheen perustaa niin sittenhän noihin kompastuu ja hyvästi kasvit, varmaan maistuu pihan eineet koko perheelle
Vastakylvettyyn peltoon jäi hyvät, suuret jalanjäljet ja eläin meni suoraan mummon ikkunan alta niin, että hän näki sen ihan vierestä, me muut täältä meidän puolelta ojan takaa. Kohtaaminen oli toki nopea, sillä kun isäntä meni pihalle susi lähti pötkimään poispäin. Avoimella pellolla näkyvyys oli hyvä ja melko varmoja olemme, että kyseessä oli susi eikä koira. 
Isäntä otti kyllä kuvia niistä jäljistä, eläimestä itsestään ei keretty. Metsässä ei susi minua haittaa, mutta ei nyt ihan tuvan klasin alle tarttisi tulla...
Hankoniemi on liian kapea ja asuttu karhun kulkureitiksi, harmi.
Oravat on tosi ihania, en tiedä mikä niissä viehättää mutta on aina olleet mun mielestä hirmu suloisia otuksia. Hieno häntäkin ja kaikki.
