Onhan orava söpö, sitä en kiellä. mutta peto se on, meillä yritti juuri eilen käydä rosvoamassa munat/poikaset haarapääskysen pesästä mutta onneksi ehdin väliin. tänään ne pääskyt tossa pihalla opetteli lentämään. ja nyt on kahtena iltana kun olen menny ovea laittamana lukkoon niin on rusakko loikkinyt pihan poikki. Ja sit näin tänään naapurin pellolla vielä bambin. Ja kurki pariskunta kävi taas tapansa mukaan päivällä tuossa pellolla syömässä ja pitivät koko ajan senpäiväistä meteliä että.
Hui kun pelästyin äsken jänistä melkein kuollakseni. Kävin pihalla ja kun lämpöä on vaan kympin kieppeillä ja vielä sumua, oli ilma kostea ja kylmä, minulla vain kylpytakki päälläni kun olin nukkumaan menossa joten juoksin pihan poikki ja likakaivojemme vieressä on pieni angervopuska. sieltä puskasta lähti yhtäkkiä jänis juoksemaan pakoon, en nähnyt kunnolla mutta voi olla rusakon poikanenkin. Se juoklsi suuren angervon alle vähän matkan päähän ja minä en ollut kuin metrin päässä kun se lähti siitä puskasta. Pelästyin aluksi aivan järjettömästi ja pääsi melkoinen kiljaisukin. Meni ohi kun tajus että pupu se vaan on mutta... ulkona melko pimeää ja se lähti niin läheltä minua ja niin yhtäkkiä yllättäen...
Esittelen tämän kesän pihapiirissä touhailleen pupunpennun. Se on aika kesy, joskus pitää vähän virkayskiä että se tietää lähteä "pakoon" kun tulen yllättäen tuvan takaa.
Tässä se on kovasti mielestään piilossa marjapuskien alla kun satoi.
Tuossa edellistä viestiä kirjoittaessani huomasin, että orava istuu vadelmapensaan päällä ja popsii vattua poskeensa. Saatuaan yhden syödyksi se lähti kamuamaan pensaassa katkoen oksia ja karistellen kypsiä vattuja alas. Olisiko kova käytös häntä kohtaan paras, vai tyytyisikö pehmeämpään. 
Kysytkin vielä...jos aikoo vattuja saada olisi ne mentävä poimimaan etteivät karise maahan 
Meillä tässä kanssa oravanpoikanen käy aterioimassa.Pieni mansikkamaani on hyvin verkotettu niin eikös tämä peijakas oikein puskemalla puskenut verkkoa että se antoi myöten ja sitten verkon raosta mansikkaa jyrsimään,isännän piti sitä oikein harjan varren kanssa hätistellä pois kun ei yhtään pelännyt ja parin minuutin päästä takas.Sitten se keksi karviais pensaan ja alaoksista repiin karviaisia.No nyt ei oo näkynyt pariin päivään.
Meilläkin täällä kaupunkialueella on saatu kosketuksia " villiin luontoon".
Kerrostalon pihalla asusteli säännöllisesti yhteen aikaan metso.. ei sitä kukaan uskaltanu lähestyä mutta kyllä kissalla oli parvekkeella 2 metrin päässä pitelemistä ettei alas hypännyt..
Pupuja, oravia on vaikka muille jakaa.. pupuja ihan riesaksi saakka. Käpytikankin olen kevään aikana todennut erittäin seuralliseksi eläimeksi kun raivasin tontilta risuja toukokuun lopulla. Joka kerta ilmestyi pari minuuttia tuloni jälkeen lähipuuhun säksättämään, parin viikon ajan säännöllisesti. Sitten kaivinkoneen käytyä ei ole enää montaa kertaa näkynyt, taisi säikähtää tai sitten oltiin tietämättämme kaadettu sen pesäpuu?
Keväällä saimme hassun yllätyksen kun kävimme katsomassa tonttiamme ensimmäisen kerran ( tonttimme sijaitsee vajaa 2 km Rovaniemen keskustasta ). Kahdella rajapyykillä oli isot kasat hirvenkakkaa.. kuulimme näiden olleet juuri ne cityhirvet jotka toistuvasti toikkaroivat kaupungilla valoissa ja ne oli ollut pakko lopettaa ku eivät suostuneet metsässä pysymään.
Olivat olleet oikein tuttavallisia ku naapuri kertoi että yksi aamu olivat ensin olleet takaovella ja sitten kun oli tullut pystykorvan kanssa lenkiltä, olivat hirvet jo etuovella. Eivät sentään sisälle olleet pyrkineet!
Porojahan täällä riittää kaupungin laitamillakin todella paljon. Olemme kokeneet karvaasti mitä porotokka saa yössä aikaan.. rivitalossa asuessamme aamulla avasin olohuoneen sälekaihtimet ja säikähdin vimmatusti kun takapiha oli ihan pommin jäljiltä. Marraskuisena yönä olivat porot käyneet kaivamassa koko takapihamme ( n. 80 nelilötä ) nurmikon ylösalaisin.. myös osa naapurin pihoista oli saaneet osansa. Seuraavana keväänä kyllä harmitti ku piti paljon paikata nurmikkoa.. porojen kaivuu oli saanut nurmikon karrelle kun suojaava lumipeite oli reikiä täynnä.
Tässä tikkaystäväni
Oravalla on jo monta vuotta ollut pesiä meidän pihan "metsikössä". Niiden talvivarastoja löytyy sieltä täältä, tässä yksi. 
Hauskin talvivarasto on oksanhaarukkaan kuivumaan tuikattu kärpässieni. Oikein koristeellinen. Tänä syksynä en sellaista ole nähnyt; otan kuvan heti jos näen.
Kuva on hiukan huono, kun kaveri kiipesi miltei männyn latvaan, kun pelästyi koiraa. Ja jotta sai kuvan, oli pakko peruuttaa aika kauas, etttei oksat ole tiellä. Kyseessä ilmeisesti näätä. Ja keskellä päivää liikenteessä.
Nämä on kuvattu syömässä lintujen ruokintapaikalla keittiön ikkunan alla:
jaahas, jos kaivelis arkistoista niitä muitakin.
Peurat pellolla
Supikoiria täällä on riesaksi asti ja yksi tyyppi käy niitä ampumassa. Pimeässä oli erehtynyt ja ampunut vahingossa tämän komean mäyrän: Tällaisen kanssa mun koira yksi kesä otti yhteen tuossa ihan lähimetsässä (tosin ei ollut enää omalla tontilla, vaan naapurin puolella) kun illalla sitä käytin pissalla. Melkoinen otus ja nopeampi kuin uskoisi!
mukavaa katsella eläimistä kuvia - työmatkala näkee vain niitä litteitä, joilla korvat heiluu ilmavirrassa
Tällainen on yhdessä männyssä meillä,onkohan oravanpesä?
Tyypillinen harakan pesä. Harakka käyttäytyy muuten pesänsä äärellä hyvin salakavalasti, jos ei arastele pihapiirissä liikkuvia. On voinut siis pesiä viime kesänä.
Niinhän se on harkanpesä. Kiitos anttipa vastauksesta! Harakoita kyllä täällä pihassa käy toisinaan. Pesä on tuolla tontin laidalla johon ei ihan heti pihasta näy,aikamoinen ryteikkö muuten:)
Meillä harakka teki tänä kesänä pesän ihan pihassa kasvavaan mäntyyn. Lähestulkoon suoraan grillin yläpuolelle, kivat aromit siellä varmaan 
. Edelliskesänä pesä oli parinkymmenen metrin päässä pihapiiristä... Joten ensikesänä varmaan tulevat sitten terassille asumaan
Meilläkin paljastui harakanpesä ihan pihassa olevasta tuomesta nyt kun lehdet tippuivat. Aivan käsittämätöntä, jotta siinä kasvihuoneen nurkalla on pesinyt minun tietämättäni. Käyttääköhän samaa pesää seuraavana kesänä?
paulastiina, todennäköisesti käyttävät samaa pesää.
Harakat kulkevat hyvin huomaamattomasti pesällään, niinkuin anttipa tuolla jo mainitsikin.
Meillä on harakan pesä muutaman metrin päässä ulko-ovesta. Sama pesä on ollut käytössä monta vuotta. Tosin tänä syksynä pesä putosi maahan myrskysäällä, saa nähdä haluavatko rakentaa uuden samaan paikkaan.
Meillä on harakanpesä ollut pari vuotta aivan kompostin takana pensasaidassa. Salaista puuhaa se pesiminen. Poikasetkin viedän vähän kauemmas heti pesästä lähdettyään.
Ennen aikaan, kun pikkupojat juoksivat ulkona eivätkä räpläilleet tietokoneitaan, eivät harakat pesineet pihassa. Tietysti asiaan vaikuttaa myös kaikkien eläinten rauhoitus lisääntymisaikaan. Silloin ihmeteltiin, kun Norjassa miltei joka pihassa oli harakan pesä.
Harakan pesimisestä pihassa on muuten se hyöty, etteivät pesimättömät irtoharakat pakkaudu pihaan; pariskunta pitää siitä huolen.
Meillä ainakin vuosia sitten oli pihassa iso kuusi johon harakkaperhe mieltyi ja teki pesän, kaikesta juoksusta ja mekkalasta huolimatta. Minulla oli omat ja hoitolapset ulkona mekkaloimassa leikeissään ja peleissään. Pesivä harakkapariskunta tuli pesälle todella hiljaa ja ensin pysähtyivät johonkin läheiseen puuhun josta livahtivat hiljaa pesään. Muut harakat pysyivät poissa ja piha siistinä, siitä pesivä pari piti huolen.