Onni on puutarhystävät (ja heidän miehet;)
Sain yhdeltä mieheltä Simo siilille uuden ruokintapaikan ja talvipesän jossa on oikein eteinenkin. Laitoin sinne kattohuopaa alle ja toiseen päälle.
Ruokintapaikan suuaukon laitan kompostoria vasten niin ettei linnut sinne pääse.
Täytyy vielä kuivata heinää tuonne talvehtimispaikkaan, jos vaikka onistuisin sinne jonkun saamaankin.
Ruokintaa jatkan niin pitkään kun syöjiä liikkuu.
Ihanaa, että jossain on siilejä. Meillä ei ole yhtään missään lähimaillakaan. Olisi ihana kun semmoinen mönkisi pihassa. Viimeksi nähnyt ihkaelävän siilin joskus 90 luvulla silloisessa kotipihassani.
Kyllä siilin luulisi tonkivan maata, sehän rakastaa kastematoja ja miten niitä muuten saisi ellei tonkimalla?
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Katselin tuollaista pesän ohjetta lehdestä. Meillä ei ole kyllä muutamaan vuoteen siilejä näkynyt. Millähän niitä sais houkuteltua. Kissat varmaan söis ruuan jos sillä kokeilis. Siilit kuulemma syövät etanoita ja kotiloita.
Tuon kopin tekijä sanoi minulle viime pyhänä, että saat heidän siilin pesän, kun sitä ei ole enää näkynyt. Kun meni pesää ottamaan oli siellä heinien keskellä siili nukkumassa. Eli eivät olisi edes tienneet siitä ilman tuota pesän lahjoitus juttua. Nyt aloittivat ruokinnan ja miulle teki ihan oman laatikon.
Siilit taitavat syödä myös myyrien poikaset eli hyötyeläin ja niin ihana muutenkin.
Meillä kävi siili pihassa “uskollisesti” viikon ajan elokuussa. Oli pienikokoinen, eli varmaan poikanen. Nukkui jopa yhtenä aamuna meidän keittiön ikkunan alla kiveyksellä (2m päässä ulko-ovesta). Siilin nukkumapaikat on olleet niin huolettomasti valittuja, näkyvillä paikoilla, eikä ole korvaansa lotkauttanut jos olen käynyt kepillä vierestä rapistelemassa. Outoa tuollainen kesyys tai paremminkin huolettomuus!
Siilinmökki olisi kiva, käynyt mielessä, ei ole ollut aikaa (remontin keskellä) toteuttaa ylimääräisiä nikkarointeja
Yllätys oli suuri, kun jonkin aikaa sitten avatessani ikkunaverhon näin pihassa ilveksen ja kuitenkin tässä on tien varressa kymmenisen omakotitaloa ja keskustaan nelisen kilometriä matkaa. Juteltuani joidenkin naapureiden kanssa kävi ilmi, että pihoissa käy kauriitakin.
Porilainen urbaanilegenda, jonka todenperäisyydestä ei ole tietoa, kertoo, että Puuvillan läheisellä huonokuntoisella puutaloalueella ilvekset ja ketut majailevat noiden hylättyjen talojen kellareissa ja elävät jäniksillä. Paikasta on torille kai vajaa kilometri, eli kutakuinkin keskustaa. Ilvekseen en kyllä heti usko, mutta kettuja olen nähnyt kyllä aika lähellä tuota aluetta ja rusakoita nyt näkee vaikka keskustassa.
Meillä kävi mäyrä/mäyrät syömässä karviaiset. kauan etsittiin miehen kanssa reikää aidasta, ennenkin löydettiin. Sen huonosti korjasin, niinpä seuraavana yönä taas oli siitä tultu. Nuorempi koira varsinkin tarkasti haistelee jälkiä ja myöhään illalla silloin haukkui karvat pystyssä tuonne puskiin päin. Otin koirat heti sisään kun ei varmasti tiennyt mikä siellä käy varkaissa. karhutkin liikkuvat turhan lähellä 
Viime viikolla kuulin että tässä riistanhoitoalueella on 18 pantakarhua! Joten niitä kaikkiaan on paljon!!
Onko kellään tietoa, minkä värisenä ilveksen silmät hohtavat pimeässä? Meidän pihassa oli eilen todella kirkkaat keltaiset kiilusilmät. Eläin oli lampun valokeilan rajoilla, niin en nähnyt sitä ollenkaan, mutta kyllä se selvästi kissaa suurempi oli. Supikoiran silmät loistavat todella kirkkaasti, mutta ne eivät ole keltaiset. Kissojen, kettujen ja supikoirien silmiä näen pimeässä jatkuvasti, nämä eivät olleet mitkään näistä, väri ja koko ei täsmää. Eläin katseli valoa kohti aikansa, mä huutelin sille muttei se ääneen reagoinut. Sitten se hävisi yhdessä silmänräpäyksessä eikä vilkuillut enää taakseen. Aamulla koitin etsiä jälkiä, mutta en löytänyt. Koirakaan ei antanut pienintäkään vihjettä mistään.
Onko veikkauksia, ketä mahdoin katsella? Ilves? Susi? Mäyriäkin meilläpäin on, mutta edelleen tämä eläin oli kyllä isompaa kokoluokkaa.
Ilvestä veikkaan 
Sillähän on keltaiset silmät.
Sitä mäkin vähän epäilin kun en jälkiäkään nähnyt. Sudelta jää helpommin jälki kun kynnet tekevät selvät reiät, ilveshän vissiin tassuttelee kissojen tapaan kynnet sisäänvedettyinä. Tuossa kohtaa maa oli sellaista että koirankin tassusta jäi kynnenjäljet mutta anturanpainaumaa ei oikein erottanut.
Harmillista kun lampun akku oli lopussa juuri nyt kun jonkun isomman eläimen satuin näkemään. Täydellä latauksella olisin nähnyt koko eläimen selvemmin.
Teilläpäin on aika jännää liikkua pimeällä, kun ei tiedä tuleeko susi tai ilves vastaan… Kurja vain, kun pihalle asti tulevat. Ja teillä on niin iso piha ettei sitä oikein voi aidatakaan.
Tää alue alkaa olla yhtä villieläinten hullunmyllyä, Tilhiski ei meinaa asu kauhean kaukana täältäpäin, ainakaan villieläinten siirtymisiä ajatellen…täällä on taas sudet hyökänneet (metsästys)koiran kimppuun ja raadelleet sen kuoliaaksi torstaina.
Enkä sitten ole tippakaan susia tai muita villieläimiä vastaan, mutta liian rohkeiksi ne on päässeet ja sekin on ihmisen oma vika.
Olikos se sielläpäin sekin tapaus, ku lehmiä oli tapettu melkein pihapiiristä?
En oo ihan varma, ylämaan karjaa ainakin on sudet ahdistellu tosi usein, jonkun hevostilallisen hevoset ne on ajaneet “matkoihinsa” aitojen läpi ja lammasfarmilla kaikenmaailman aidoista huolimatta ne sudet on oikea riesa.
Meinaan istuin maaseutuasianmiehen luona 2h ja 20 min tekemässä sitä suurpetovahinkoilmoitusta ja siinä samalla se ukko selitteli mimmosia vahinkokorvaushakemuksia mein kunnassa on tehty susien takia.
tämä mynämäen juttu taitaa olla tuo emon tarkoittama ja viimeisimmäksi uutisoitu…
ei taida kovin kaukana olla tageteksen tai tilhiksen pihapiireistä…
Torstai-iltana kun pimeällä ajelin kotiin päin, pitivät kolme hirveä jotain kokousta meidän tiellä. Hiljensin ja antoivat sentään tietä. Täällä meillä on paljon hirviä, valkohäntäpeuroja, rusakoita, kettuja ja susia. Karhukin on joskus kulkenut tuosta kilometrin päästä. Yksi kettu piti joskus tapanaan käydä meidän navetassa kissan ruokakupilla syömässä. Ja minkki piti hetken aikaa majaansa siellä samasta syystä. Nykyään ruokitaan kissatkin kokonaan sisällä, ettei houkuttele ylimääräisiä suita.
Aika oudolta kuulostaa että sudet Mynämäellä mellastaa. Olen lapsuuteni 60-70-luvulla asunut Mynämäellä enkä silloin koskaa ole susista edes juttuja kuullut.
Mynämäki sijaitsee 30km Turusta pohjoiseen , eli ei todellakaa ole mitään erämaata. Sieltä pohjoiseen löytyy kyllä isoja metsiä, mutta sitten alkaa olla jo satakuntaa ettei kyllä mitää erämaata ole. Nämä on sitten niitä maalaiscity susia jotka sukkuloivat Mynämäki - Rauma- Pori - Loimaa alueella sujuvasti. On niillä sukkuloimista, kyllä asutus ja tiestö on tiheää tällä alueella.
Juu ei sudet täällä harvinaisia ole. Meidän laitumen takana niitä nähtiin 2010 syksyllä useamman kerran, sitten viime tammikuussa yksi susi oli kulkenut tuosta pihan poikki. Ei oltais edes huomattu mutta mettämiehet seurailivat sen jälkiä ja tupsahtivat pihaan. Olohuoneen ikkunan alta se oli mennyt, ihan läpi koko tilakeskuksen, joten ei se ollut mikään satunnainen harhautuminen. Kesällä kolme sutta jolkotteli keskellä päivää tuossa kylätiellä kahden kilometrin päässä meiltä, samat sudet nähtiin myös yhdessä pihassa. Nyt puintiaikaan oli meidän pellolla susien kaatama peura. Muutaman kerran olen hakenut hullunvauhkot hevoset tarhasta talliin ilman näkyvää selitystä paniikille. Kiva olis joskus nähdä muutakin kuin jälkiä, mutta omassa pihassa en välittäis nähdä niitä jälkiäkään.
Viime viikolla oli Lauttakylä-lehdessä juttu, että susi vei kissan pihasta keskellä päivää, ihan tuvan oven vierestä. Se tapahtui linnuntietä parinkymmenen kilometrin päässä meiltä. Kyllä tässä kieltämättä kylmää päästää kissoja ulos, mutta hulluksihan nuo hiirikissat tulevat jos eivät pääse töihin edes päivällä -yöksi kyllä huutelen ne sisään. Koiraa ei voi päästää edes pienesti pissalle yksin, ei etenkään yöaikaan, eikä hevosia arvaa pitää pihatossa. Lapset nyt on vielä pieniä ja muutenkin vahdittavia, mutta kyllä heiltä tulee tällä susimenolla jäämään metsäleikit väliin sitten kun vähän kasvavat. Niinhän ne väittävät ettei susi ihmiselle mitään tee, enkä minä niitä pelkääkään. Lapsiani en kuitenkaan halua kasvokkain suden kanssa, suurpeto se susi kumminkin on. Pitäisi olla ainakin neljä laumanvartijakoiraa pihassa, että voisi luottaa eläintensä ja lastensa olevan turvassa omassa pihassa.
Kun muutin lapsineni uuden elämän alkuun tänne, ei kukaan ollu nähnyt susista karvaakaan.
Siittä muutosta semmoset 5 vuotta ja susia olikin yht’äkkiä kaksi laumaa (7 kpl ja toisen lauman osalta jo epävirallinen laskelma 15 kpl) + vaeltavat ns. reviiriyksilöt.
Pitäiskö luovuttaa ja myydä alihintaan talo vai mitä ihmettä. En tiedä, mut nuoremman pojan metsävaellusreitit on ainakin historiaa ja metsään ei enää majoja rakennella.
Ei meinaan oo ku vajaa 2 viikkoa ja tod.näk. sen saman todella ison suden tassun jäljet on ollu mun pihassa. Kahteen eri kertaan.