Eipä noissa tuhotuissa viljemissä ja syödyissä koristekasveissa ole paljon kadehtimista minun mielestä 
40 tulppaanin penkistä jättivät yhden syömättä, näinpähän sentään minkälaiset kukat niissä olisi ollut. Saat kaikki peurat(pirut) oikein mielellään!
Ilves vieraili meidän pihalla viime viikon keskiviikkoiltana. Näin sen ihan lähietäisyydeltä, alle 10 metrin päästä. Ihmettelin iltahämärissä, mitä meidän koira haukkuu niin mahtipontisella äänellä aivan ulko-oven takana. Se ei koskaan pyydä sisään haukkumalla ja äänestä kuuli, että nyt on jotain outoa tekeillä. Avasin oven ja koira luikahti salamana sisään. Menin kuistille ja puhelin koiralle, että no mitä täällä nyt sitten on. Keskeltä pihaa, läheltä kuistin nurkkaa lähti ilves kyyrystä menemään. Jolkotti pihatiellä pienen matkaa, pysähtyi katsomaan taakseen vielä. Koira kun sai minusta taustatukea, lähti haukkuen ajamaan ilvestä takaa. Ilves loikkasi kiireettömästi ja kepeästi ojan yli ja katosi kasvimaan takana olevaan metsikköön. Olin ihan täpinöissäni koko illan. Että oli niin hyvä tuuri, että pääsin näkemään ilveksen ilmielävänä, kun en koskaan ole edes jälkiä nähnyt. Heti tapauksen jälkeen oli lehdessä pieni juttu siitä, miten ilveskanta on nyt suurempi kuin aikoihin, muttei niitä silti ole kuin jotain 1500 Suomessa.
Koira muuten oli pari kolme päivää aivan pois tolaltaan. Viihtyi epänormaalin paljon sisällä makaillen ja aina pihalle piipahtaessaan katseli ympärilleen ja kuunteli tosi tarkkaan. Mullekin tuli mieleen, että mahtoiko koira olla peräti jonkinmoisessa vaarassa ja ilves paistia hakemassa. Ainakin poistumistyyli sillä oli niin viileän rauhallinen, että taisi tietää, ettei meistä ole hänelle vastusta.
Oravat voivat tulla tosi kalliiksi.
Vuosi sitten suurinpiirtein näihin aikoihin alkoi automme ilmastointi jostakin selittämättömästä syystä kenkkuilla.
Auto vietiin huoltoon ja kun hain sen huollosta, korjaaja antoi nauruaan pidätellen
käteeni laskun lisäksi muovikassin, joka oli puolillaan mitäpä muuta kuin tammenterhoja.
- Jokin pihallamme pyörivistä oravista oli löytänyt auton alta pääsytien auton moottoritilaan ja
äkännyt ilmastointikanavassa passelinkokoisen kolon, joka sopi kuin nakutettu hälle tammenterhovarastoksi (Ehkäpä tuo orava oli ihastunut paahdettuihin tammenterhoihin).
Pistimme auton ilmanottoaukkoon suojaverkon estääksemme oravaa pääsemästä sisään
mutta eipä se estänyt tuota nokkelaa oravaa täydentämästä varastoaan. Itse oravaa emme nähneet mutta joka päivä konepellin alta tuosta samasta kolosta löytyi kourallisen verran tammenterhoja.
Ajelimme autolla normaalisti olettaen, että orava varmaan osasi paeta moottoritilasta viimeistään autoa käynnistettäessä. Välillä tosin leikittelimme ajatuksella, että moottoritilassa kököttäisi pörröhäntäinen salamatkustaja...
Pari viikkoa kului ja auto vietiin katsastukseen.
Katsastusmies nosti auton pukille, polkaisi kaasun pohjaan ja räts pum! auton tuuletushihna katkesi ja moottorista lehahti kummallinen haju. Katsastusmies sammutti välittömästi moottorin, kehoitti viemään auton huoltoon ja tuomaan se sitten uudelleenkatsastettavaksi.
Eipä auttanut muu kuin hinata auto lähellä toimivaan kalliiseen merkkikorjaamoon.
Muutaman tunnin kuluttua merkkikorjaamolta soitettiin, että hihna on vaihdettu ja että syypää hihnan katkeamiseen oli mikäs muu, kuin tuo salamatkustajamme. Liekö jättänyt pitkän pörröisen häntänsä tuulettajan hihna väliin ja nirri pois.
Tuon jälkeen ei auton ilmastointikolosta ole terhoja löytynyt, eikä toivottavasti löydykään, sillä tuon onnettoman lopun saaneen pikkuoravan kekseliäisyys kaikkine siitä seuranneine auton huoltoineen, hinauksineen, korjauksineen ja tuplakatsastuksineen tuli maksamaan meille liki 800 euroa.
- Oravia pyörii täällä kulmilla edelleen kymmenittäin, ja kauhulla ajattelen päivää, jolloin joku niistä taas keksii pihalle parkkeeratun automme... Se tulisi kalliiksi.
Tuolllaisia kauhukuvia minäkin jo mietin päässäni :(. Meidän auton onneksi saimme juuri viime viikolla jonottamamme autohallipaikan.
Huh huh mikä oravatarina ja meille juuri samanlainen otus rakensi pesän talon viereen, äääks! Muuta pahaa ei toistaiseksi ole saanut aikaan, kun tiputti viikonloppuna meillä kyläilemässä olevan ihmisen valkoisen pakettiauton päälle korkealla männynoksalla olevan linnunpesän, joka julmetulla pamauksella levisi koko pakettiauton päälle. Voi sitä sotkua, kun pesän rakennusaineena käytetty savi ja moska levisi. Hetki meni ennen kuin tajusimme mitä oikein tapahtui.
No huh huh tosiaan. Lasku ei varmastikaan naurata, ei sitten yhtään.
Mutta nuo paahdetut tammenterhot kylläkin hymyilyttää kovasti...
On siinä kyllä varmaan ollu huoltomiehelläkin naurussa pitelemistä...
Meilläkin pyörii jatkuvasti muutama orava pihapiirissä, mutta eivät ainakaan vielä ole keksineet konepellin alle mitään jemmata. Mihinkähän koputtaisin....Ja tammikin on onneksi vielä niin pieni, ettei tee terhoja.
Meillä kävi niin että isän auton konepellin alle johonkin koloon oli kannettu koiranpalikoita, isä kiekuu pers silmä tuuman ulkona että mä olen ne sinne laittanu, mut ilmeisesti asialla oli orava…
Äitini autosta hiiret nakersivat jonkun johtosarjan (tms. minulle auton tekniikan tuntemus rajoittuu rattiin ja polkimiin) poikki. Korjaaminen maksoi muutaman sata euroa. Meni viikko, ja samat johdot poikki. Sillä korjaamoreissulla kävi sitten jo ostamassa rotanmyrkkyäkin.
Kuulin tutulta ettei wunderbaumia kannataisi pittää syksyllä autossa, hiiret tykkäisi niistä, onkohan perää?
Eläimet osaavat olla vekkuleita 
-paahdettuja terhoja, nerokasta! Sääli tietysti, että kokkaus koitui oravan kohtaloksi. Onneksi meidän herralla on leasing auto firman puolesta, oma pussi ei köyhtyisi moisesta tempauksesta (eli lähettäkää vaan meille ne oravat ja ilvekset!). Ovikoristeen otin juuri äsken sisälle -kranssi jossa on kissakoriste- linnut ovat sitä nyt parin päivän ajan nokkineet hajalle. Samoin kävi edelliselle kranssille, nokkivat teko-omenat silpuksi. Meillä vauriot vain näin vähäisiä. Viime talvena tosin pitkäkorvaiset järsivät yhden pienen omenapuumme, mutta hyvä että meni tarpeeseen jos nälkä oli :). Minä saan tapettua enemmän kasveja tällä tontilla kuin yksikään nelijalkainen. Ymmärrän tietysti että joitakin henkilöitä eläinten tihutyöt harmittavat, varsinkin jos on paljon uhrannut rahaa ja aikaa kasveihinsa.
Talitintit on taas hakanneet rikki koristelinnunpelättimen, semmoisen variksennäköisen hattupäisen, joka istuu terassilla pajuhyllyn päällä... Pelottomia veijareita. Viimetalvena kaivoivat siltä sydämen
irti, styroksiin jäi vain reikä ja purivat hatun rikki. Virkkasin uuden hatunkin, mutta nyt on taas vesisaavi täynnä styroksin muruja. Ainoa pihakoriste onkin ollut, nyt nakkaan hänet roskiin!. (Nuoriso uhkasi liimata puutarhatontun kiveen kiinni pikaliimalla ja silleen piiloon, etten heti 
huomaa.
Onneksi pikaliiman ja tontun hinta oli viikkorahan saavuttamattomissa, en niin julmetusti ajatuksestakaan tykännyt
)
minä jo luulin päässeeni eroon ilveksistä,mutta mitä vielä,autotallin edessä oleva hiekka on täynnä ilveksen jälkiä!!!toivottavasti riistahoitajat pyydystää sen ja pian!!!
Sen pennunko vai aikuisen jälkiä?
Iesteri, toivottavasti saavat nopsaan kiinni. Jos se on se pentu niin kyllä sen pitää jo päästä huolenpidon piiriin. Voi että, kerrothan heti kun saavat sen kiinni ja vievät hoitopaikkaan!
minusta ne oli pennun,mutta se riistamies sanoi että emon kun ne oli painunut niin syvään!yksi riistamies sanoi että tämän kevään pennut pitäisi olla paljon isompia,se vielä että se on syntynyt jotenkin väärään aikaan ja on vielä avuttomampi talvea vasten.ei kiva!
Voi ressukkaa, jos pentu etsii kotipesää…Toivottavasti saadaan talteen. Miten se aiotaan pyydystää?
nuo miehet puhu jostain häkistä!sitten ne sano että se varmaan on emoton ja meidän kissa muistuttaa ilvesta(norjalainen metsäkissa)ja että se etsii turvaa siitä.toisvat äkkiä sen häkin!
riistapäällikön mukaan jos ei tuhoja tule,niin ei tehdä mitään!!!jos tapahtuu vahinkoja niin sitten ammutaan! en vielä niele tätä juttua!
äläkä nielekään, iesteri! Mikähän sulla on asuinpaikka, ei näy tuosta suoraan? Onko teillä edes suht. lähellä jotain eläintarhaa tms. aluetta? Ja kyllähän pitemmältäkin matkalta kuskataan hoito"lapsia" esim.korkeasaareenkin. Ähtäri on olemassa. Ja mitä kaikkia niitä nyt on. Paikallinen eläinsuojeluyhdistys ehkä voisi auttaa paikkojen etsimisessä, varmaan tietävätkin jo jotain. Sitten vaan kun tiedät minne otat yhteyttä niin puhelin kuumaksi. Luulen ettet saa rauhaa tulevina kylminä päivinä ellet saa asiaa hoidettua. Vai ammutaan... kaikkea sitä kuulee!!!!!
asun joroisissa!yritin esiä eläinsuojeluliitosta jotain sähköposti osoitetta,mutta en onnistunut.savonlinnassa on joku luonnonsuojelu ihminen,kai huomenna yritän soittaa sinne.siis riistahoito on pelkästään ampumista!!!arghhhh