Hei!
Minulla olisi teille puutarhatietäväisille voikukkakysymys. Kirjoitan ensimmäistä kertaa, mutta lukenut olen palstaa niin, että hyvin tiedän, kuinka viisaita olettekaan (tulipa siinä pilkkua kerrakseen). Kas kun: tänään siivosin töissä firman lava-autoa ja siella moskan seassa oli aivan valtavan paljon sekä voikukan hahtuvaa, että semmoista juuri itänyttä hentoisen vihreää voikukan itua. Uuden (vanhan) pihan omistajana olin tietenkin aivan innoissani, josko voisin käyttää hyödykseni pihan melko tuotteliaan voikukan siemensadon idättämällä niitä hahtuloita siististi keittiön pöydällä lautasen päällä? Ja sitten tehdä niistä villiä salaattia noihin kaiken maailman kesäisiin juhliin...Onko loistava ajatus? Vai aivan huono?
Kyseleepi Elmikelmi
Niin ja valkaisu eli pimeässä pitäminen kai tekee niistä vähemmän väkeviä.
Onkos siinä perää että mitä suorempi lehden reuna sitä miedompi. Ainakin sellainen malli jossa kolot ovai niin syviä että lehtiruoto on paljaana pykälien (?) välissä oli tosi väkevä.
Pitihän tuota teoriaa heti kokeilla maistamalla
Minä olen kuullut saman. Perustuuko se kuitenkin siihen, että ne pienimmät lehdet ovat yleensä niitä vähiten "pykäläisiä".
Tuli mieleen tuosta miedosta mausta ja lehtien pykälistä: voiskohan lehtien reunojen pykälien ja voikukan elinvoiman välillä olla joku yhteys?
Meillä nimittäin on alkanut voikukka naamioitumaan ahkeran kitkennän seurauksena. Ainahan sinne maahan joku juurenkappale jää, ja nyt niissä voikukissa ei ole enää juuri ollenkaan niitä pykäliä lehdenreunoissa. Täytyykin katsoa ehtoommalla, että otinkohan niistä yhtään kuvaa viime viikonloppuna. Ne on paljon vaaleammat väriltäänkin. Lehdet on kyllä ihan isoja ja tuppaat isoja.
Voisiko olla niin, että minä ja mansikka ollaan voittamassa taistelu voikukkaa vastaan?
Tässä kuvassa näkyy tuo voikukan "naamioituminen".
Tuolla yläoikeassa kulmassa näkyy tuommoinen "tavallinen" voikukka. Lähestulkoon kaikki muut voikukat minun mansikkamaallani ovat nyt tuommoisia kuin kuvan keskellä oleva. Muoto ja väri on ihan eri.
En ole maistanut. Minä en voikukkaa syö!
nanikka, minulla jokin ohdakkeenpeijooni on aivan saman näköinen. Joka paikasta nousee ja minä kitken 
.
Minustakin tuonnäköinen on ohdake. Meiltä löytyy sitä jatkuvasti. Epäilen sitä tulevan vanhasta hevonpee kasasta vaikka kuinka sitä putsaisi.
valvatti on tuo, ei ohdake ,
sen saa kylkijäisenä hevonpeen mukana,kiusallinen luikertavan juuriston takia
Tuo nanikan naamioitunut voikukka ei mielestäni ole voikukka, mutta mikä se on, en tiedä. Kaivelepas sitä varovasti ylös ja tutki onko viereinen kasvi samasta kasvista peräisin oleva rönsytaimi. Tällaisia ilmestyksiä meidän pihasta löytyy, on ikävä rikkis. Peltovalvatiksi luulen.
Syödäänkö siitä voikukasta lehdet? Ihan noin vain paljaaltaan, ei pesua kummempaa käsittelyä? Hölmöjä kysymyksiä, mutta kun ei uskalla noin vain alkaa jotain pihalta rouskuttelemaan. Mitä muita kukkia voi syödä ja mitä osia niistä kukista syödään?
Jaahas, jaahas, vai luulee voikukka selviävänsä naamioitumalla peltovalvatiksi. Ei se mitään, pois mansikkamaalta joutaa silti 
.
Ohdaketta tuo ei ole, sitä on muualla. Peltovalvatti se voi olla, tosin niitäkään ei ollut viime vuonna tuolla, joten kyseessä olisi uusi aluevalloitus. Täytyy katsoa lauantaina sitä tarkemmin, että alkaako puskemaan ylöspäin vai jatkaako ruusukkeena.
Kun joka paikkaa ei ehdi joka viikonloppu kitkemään, niin pääsevät välillä vähän isommaksikin.
Ei voi valvatin leviämistä pistää hevonpeen niskoille, sillä se tekee niitä aluevaltauksia ihan omatoimisesti siemenillä, jotka leijuvat tuulessa kuten pajun, haavan, voikukan yms. siemenet. Jos heposilla on olkikuivitus, voi siellä tietysti olla valvatinsiemeniä matkassa, mutta turve-/purukuivituksella tuskin ollenkaan, koska heinissä harvemmin on valvattia matkassa. Jos hevonherkku on palanutta, sekin vähentää rikkasiementen määrää.
Huomaan olevani näitä että-jotta-koska-kun-jos-vaikka-jne-selittäjiä, kun ei ole aina niin itsestään selvää, mikä on syy ja mikä seuraus. Ammatin mukanansa tuomia etuja. Silti tänä aamuna Tampereen Radiossa puhuttiin voikukista ja siitä kuinka tämä rikkavoikukka leviää ja mäki- ym. voikukat ovat helisemässä, ja kuinka esim. eteläisessä Euroopassa viljellään voikukkaa saalaattikasvina. Hieno rehu! Onneksi se menestyy meilläkin.
Juu ei parane pistää hevonpeen syyksi. Ei ole hevonpeetä ihan lähellä ollut hetkeen aikaan. Vaikka kuinka olisi hyvä lannoite, niin en kyllä ala henkilöauton peräkompulassa sitä kuljetteleen.
no perutaan se yleistys sitten .)
meille tuli valvatti hevonpeen mukana (silloin en vielä tiennyt juuri mitään erilaisista kuivikkeista ja palamisasteista :))
(Toivottavasti ei mun kopukoitten paksasta kumminkaan, kibu :))
Olen joskus maistanut voikukkasalaattia, hieman kitkerää oli. Joissakin ohjeissa sanottiin, että kun lehtiruusuke ei saa auringonvaloa, eli jää vaaleaksi, on hyvää salaattiainesta. Ämpäri tai pahvilaatikko muutamaksi päiväksi ruusukkeen päälle ja salaattia tekemään.
Mökin pihalla kasvoi nämä kaksi voikukkaa ihan vierekkäin, ja molemmissa oli kukinta jo ohi. Vähän oli eroa jäljelle jääneessä yläosassa. Siinä vasemmanpuoleisessa oli kaikki siemenkodat (?) samanlaisia. Mistähän moinen johtuisi? Voikukan lehdet oli molemmissa tismalleen samannäköiset.
Saako arvata kun ei tiedä? Näyttää minusta jonkin verran kehäkukan siemenkodalta. Mutta ei kai ne risteytyä voi?
Voikukan joku pikkulaji? Toinen on pölyttynyt ja toinen ei?
Ne on mökiltä, yhdeltä tasanteen rinteeltä. Meillä ei ole siellä koskaan ollut kehäkukkia ja naapureihinkin on aika matka. Minusta se on niin outo että tekisi mieli melkein kokeilla ruukussa millaisia voikukkia siitä tulee (jätin sinne kymmenkunta samanlaista vartta).
