toinen melkein yhtä paha jos villiintymään pääsee… on Campanula rapunculus… tosin sitä hiukan rajoittaa kaksivuotisuus !!!
Olen ennenkin tänne kirjoitellut, että mitä kuivempi, tiiviimpi, köyhempi maa, sitä suurempi riesa vuohenkello on. Meilläkään siitä ei juuri ole murhetta pihanpuolen paraatipenkeissä, joissa on hyvä tuoreehko kasvualusta. Vain vanhoissa suurissa ylösnostamattomissa puskissa kellonlehdet hissukseen lymyilevät, eivät juuri leviä.
Mutta puutarhapuolen aurinkoisessa, kuivassa, savisessa rinnemaassa se ryöhää kaikkialle. Eikä minkäänmoista toivoa saada pois. Uskon myös siementen säilyvän itämiskykyisinä paljon pidempää kuin mainitut 10vuotta.
Taitaa olla myös niin, että kun juuria kaivelee, niitä vahingossa myös pilkkoo ja kasvi lähtee vain entistä useammasta lähdöstä, koska se lähtee pienestä juuren palastakin. Minulla on parissa kohtaa pari pientä lähtöä vuohenkelloa ja lisäksi niityllä. En niitä kaivele ollenkaan. Kukkapenkistä revin vaan lehdet maata myöten heti, kun huomaan (ehkä 3-4 kertaa kesässä).Niityllä on saanut kukkiakin. Kukkineet varret niityltä olen yrittänyt muistaa kerätä pois ja hävittää. On pysynyt aisoissa. Niityllä ei ole mitenkään kilpailukykyinen verrattuna koiranputkeen, lupiineihin ja voikukkiin.
Kun maata möyhii ja siirtelee kasveja paikasta toiseen, niin silloinhan helposti pieni pala juurta siirtyy uuteen paikkaan. Näin varmaan minullakin se toinen kohta kukkapenkeissä on saanut alkunsa. Itse sen sitten siirsin kukkapenkistä niitylle. Eikä se tietysti kukkapenkistäkään tällä operaatiolla hävinnyt.
Sinisointu, älä itseäsi tumpeloksi moiti, meitähän on aika monta, joilla on se pihallamme 
Kun aikoinaan muutimme tähän nykyiseen asuinpaikkaamme, näin yhden kukkivan vuohenkellon ja ajettelin, että onpa kaunis, voi kun tuota saisi enemmän. Nyt kaduttaa, sitä on liikaakin. Ei kuole roundupillakaan. Kahden vuoden jälkeen myrkytyksestä puskee samasta paikasta uutta versoa. :((
Hyvät vuohenkellotaisteluexpertit!
Olisiko kenelläkään vertailukuvaa ukon- ja vuohenkellon juurakosta? Kas, kun ukonkellollakin on paksu juurakko. Kuva: LuontoPortti
Jossakin väitettiin, että vuohenkello on kellokukista ainoa, jolla on paksu juurakko, ja se on siksi hyvä tuntomerkki…
Kyllähän kasvit sitten erottaa, kun on jo kasvua mullan päällä, mutta puhdistan penkkiä syvältä ilman maanpäällisiä osia.
vuohenkellon juurakko ei ole kuten ukonkellon… paksuja juuria jotka lähtee samasta kohdasta alaspäin… Vuohenkellolla on paksuja juuria ja niistä kasvaa ohuita jatkoja, joiden päähän muodostuu taas paksuja mukuloita!
Pärjäisiköhän vuohenkello lupiinin seassa?
Minä uskon että Vuohenkello pärjää lupiinin kanssa, minä taas en pärjää Vuohenkellon kanssa
Oletteko kokeilleet glyfosaatti-vesi sivelyä Vuohenkellon nujetamiseen? Mitkä on parhaat konstit? Minulla on yksi penkki ihan täynnä Vuohenkelloa ja ajattelimme hävittää koko penkin. Ehkä minun pitäisi yrittää myrkyttää ensin Vuohenkello. Miten kaunkohan Vuohenkello-multaa pitäisi pitää mustissa muovisäkeissä että juurakot todella mädäntyisivät vai pitääkö se kaivaa kaivurilla syvälle maahan? metsään tuota maata ei tohdi kipata.
Pari viikkoa piisaa. Vettä perään, niin alkaa kunnolla muhia. Rounduppia en kyllä suosittele missään nimessä. Ennemmin vaikka soodaa. Tai etikkaa. Molemmat toimii erinomaisesti.
Sitten on tietysti myös niitä kasveja mille edes vuohenkello ei pärjää. 
Eikä se minusta ole niin paha kuin parjataan…
Just, mie sain v2013 Tarhaleidiltä röyhytatarin (?) alkuja ja junttasin ne vuohenkellojen sekaan maisemoimaan 1000 litran vesisäiliötä, enää muutamaan vuoteen ei ole paljon vuohenkelloja näkyny mutta suht vallaton on röyhytatarkin ja Iso.
Minusta vuohenkello on kyllä kaunis… Huolisin kukkapenkkiini
Mulla on tuo Vuohenkello tuohon levittynyt aikojensaatossa niin että maa on ihan yhtä paksua juurakkoa. Isot yksittäiset juuret ovat n. keskimäärin 2,5cm tyvessä ja pituutta voi olla helposti siinä 35cm ja enemmän.
Olen välillä potenut silkkaa taisteluväsymystä enkä ole jaksanut kitkeä Vuohenkelloa niin paljon kuin olisi pitänyt. Pari muuta tuossa penkissä vielä hengissä kitkuttavaa perennaa, jota Vuohenkello ei ole vielä onnistunut kuristamaan ovat pilalla. mm. Kalliokielo, toivottomalta tuntuu säästää sitä ellen pese ihan yksittäin joka ainoaa juurta ihan kaikesta mullasta ja sittenkin joku hiusjuuren pätkä Vuohenjuurta saattaa säilyä mukana.
Koska pari perennaa joita olen tuosta penkistä ajanmittaan yrittänyt siirtä turvaan, puskevat ne nyt juureltaan Vuohenkelloa, vaikka olen ihan kaiken paljainsilmin näkyvän v.j:n juuren yrittänyt pelastettavista jakopaloista huolella poistaa. Vaikka palaan jäisi ihan ohuinta hiusjuurta, niin ajanmyötä Vuohenkello lähtee siitä.
Kaikella kunnioituksella mutta ei tuollainen palsternakkamainen mehevänsitkeä juuri ja etenkään siitä koostuva juurakko mee kahdessa viikossa jätesäkissä yhtään miksikään. Hyvä jos kaksi vuotta riittäisi. Se on silkkaa ongelmajätettä.
Ihan sama mille se päällepäin kukkiessaan näyttää, kun se maassa valtaa ja kuristaa kaiken muun. Oikea vitsaus.
Ei kannata jakaa ikinä Vuohenkellon asuttamasta paikasta -mitään perennaa kellekään. Olis ystävällisempää pissata samantien lahkeelle, ja vaikka omalleenkin, niin kaikki pääsisivät vähemmillä harmeilla.
Kasvualustallakin taitaa olla oma taikansa leviämiselle. Mulla on semmosta savikunttaa, ettei läheskään kaikki pärjää. Siksi ei varmaan ongelma olekkaan. Paljon ärsyttävämpiä mun pihalla on vuohenputki, vesirajassa myrkkykeiso ja paikoitellen se joku korte joka näyttää ihan joltakin korallikasvilta ilman lehtiä. Nimeä en muista, tuli joskus kuorikatteen mukana. Siitä viisastuneena en enää kuorikatetta käytä, vaan nurmea.
Nuo porkkanat on mulla pysynyt ihan babyporkkanan kokoisina. Tuommosiin palsternakkoihin ei varmaan pari viikkoa riitäkkään. 
Entä kunnon rovio? Josko ne sillä kuolisi, kun polttaa ne. Siis ensin ylös, ja koivujen päälle palamaan.
Vuohenkellohan tosiaan on tuotu juureksena ammoisina aikoina tänne nälkämaille.
Lainaus netistä…
“Nuorten kasvien lehtiä voidaan poimia salaatteihin. Juuret ovat valmiita korjattaviksi lokakuun loppuun mennessä. Niitä otetaan maasta tarpeen mukaan ja syödään keitettyinä tai käytetään raakoina salaateissa.”
Hittolainen täytyykö tuo sitten kokeilla? Jotenkin kuvottava ajatus, mutta joku kehui että on parempaa kuin maa-artisokka tai kaurajuuri.
Meillä ei sitten tässä lopu ravinto ikinä jos tuo on muka syötävää.
Voi… olispa naapurissa lampaita tai vuohia niin veisin mieluummin/mielelläni niille! :crazy:
Lehteä maistelin suoraan penkistä, oli salaattimainen maultaan, ei mikään paha, mutta lehden pinnalla tuskin havaittava nukka ei miellyttänyt suuta.
Joku raakaravinnon syöjä tuosta salaatti tarpeena voisi ehkäpä innostuakin. Suomessa tuskin ainakaan luonnonkasvien raakaravinto valikoima ei taida olla suuren suuri.
Kopioimassani käyttöohje tekstissä luki että käyttö jopa raasteena… eli juuri on pestynä ja kuorittuna suoraan syönti kelpoinen… mutta ei vielä tänään!
tässä nuulle kaikenmoista ohjetta vuohenkellon syömiseen:-(
Luin tästä vähän taaksepäin. Oikeesti varmaan vois olla maistamisen arvoinen, mutta ne minun suuren innostuksen kaudet alkaa jo olla takanapäin. Olenko rauhoittunut vai vaan vanhettunut ja sitä myöten mukavuudenhaluistunut. Ehkä molempia. Luulen etten lähde syömiseksi valmistusta kokeilemaan vaan tyydyn ihailemaan kukintaa etäältä. Siltä ainaskin juuri tällä hetkellä tuntuu