Vuohenkello, Campanula rapunculoides

Vuohenkello: löysin upean apajan pyörätien vierestä metsiköstä, aivan älyttömästi vuohenkelloa ja muutakin perennaa..autiotalojen pihoista levinneitä. En sentään ihan ajanut ojaan niitä pällistellessäninaurua Kannattaako kaivaa puska juurineen vai ottaa syksyllä vain siemeniä, onko kokemusta?Aion ehtiä pelastamaan ennen kuin leikkaavat ruohoa, kun samalla menee kaikki kukatkin.. Meinasin jo tilata taimena vuohenkelloa k-kankaan luettelosta, mutta en ehtinyt..onneksi..kieli ulkoa

Vuohenkello on sellainen vihulainen, että älä vain ota sitä riesaksesi!

Minulla oli edellisen talon pihalla vuohenkelloa. Kaunishan se on kukkiessaan, mutta valtaa aivan kaiken muun ja aivan mahdoton kitkettävä. Valtavia, paksuja, syvälle maahan ulottuvia juuria, joita melkeimpä mahdoton saada kaivettua kokonaisena ylös.

Onko kellään kuvaa vuohenkellon alusta? Tai voisiko joku kuvailla miltä sen alku näyttää? Huomasin viime kesänä yhden vuohenkellon penkissäni. Unohdin sen silloin siitä riipaista pois. Nyt olen päättänyt alkaa jahtiin; heti kun se nostaa päätään kaivan pois.

Tässä lähikuvaa vuohenkellosta. Helposti tunnistaa punertavasta lehtiruodista.

Kiitos Jalomi! Juuri tuollaisen vuohenkellon alun kuvaa kaipasin! Nyt tiedän mitä metsästää…

Tässä vielä kuvaa vuohenkello kasvustosta, sitä on koko syreeniaidan alusta täynnä. Koko talon matkalta. Iloisesti kasvaa sekä nurmikolla, että kukkapenkeissä.Eli jos joku haluaa tätä muutaman kottikärryllisen, niin tervetuloa hakemaan

 

Tässä kuva siltä väliltä, vähän olin hidas:)


Mitä useampi kuva sitä parempi=) Nyt se alku ei voi mitenkään harhauttaa minua, kun on useampi todiste miltä hän näyttää.

Ja kaivathan sitten syvältä ja leveältä ja seulo multa tarkkaan. Kun entisessä kodissani taistelin vuohenkelloa vastaan, niin totesin, että se lähtee kasvamaan sentinmittaisesta ja hammastikun vahvuisestakin juurenpalasta.

En yleensä käytä Rounduppia missään, olisko tässä paikallaan?

Jos kyse on vain yhdestä tai muutamasta alusta yhdessä nipussa, niin kaivaisin varovasti ja seuraisin siitä vihreästä asti mihin juuret kulkevat ja poistaisin ne sitten.

Viime kesänä oli vain yksi alku, se oli tuli siirretyn lupiinin paakun mukana toiselta pihalta. Elikkä yritän kaivamista.

Vuohenkello on ainoa kasvi, jota myrkytän. Sitäkin vain kukkapenkeistä, muualla saa rehottaa vapaasti. Kolme vuotta taistelin sen kanssa vanhassa pihassani, nyt en jaksa enää nyhtää.

Oih vuohenkello… että minä olen sitä nyppinyt sitä tuolta yläpenkistä. Ja nypin vastakin kun en uskalla Rounduppia sinne viedä. Onneksi ei ole muualle levinnyt.

Tässä selkeä syy, miksi se pullahtaa aina vain uudelleen pintaan ja aina yhtä elinvoimaisena. Putsailin yhden penkinkulman ja kaksi sangollista vein roskikseen sen "porkkanoita". Mahtavan syvällä ne ovat ja helposti napsahtavat poikki. Voi kunpa noita voisi syödä, olisivat niin mehukkaan näköisiä!

Jestas noita juuria! Minulla on jostain ilmestynyt vuohenkelloa yhteen penkkiin, tullut jostain taimien mukana ja olen tässä miettinyt mitä sen kanssa tekisin. Tänään kaivoin kaikki mitä irti lähti ja kiikutin ison kuusen juurelle. Siellä olisi jopa toivottavaa kasvaa.

Kuinka nopeasti uutta kasvustoa alkaa ilmaantua, tiedän vain koska uskallan istuttaa penkkiin jotain uutta, nyt vain seulon, seulon, seulun ja seulon multaa ja koitan saada juuria pois. Onneksi parissa vuodessa ei ole ehtinyt vielä ihan kauheasti levitä.

Niinpä, nuo kaivettuani alkoi kovasti tehdä mieli siistiä kaikista penkeistä tuo otus pois juurta jaksain (mistähän tuokin sanonta tulee). Tuota kaivellessa kyllä tuli mieleen, että juurta kun jaksais kaivaa…

Minulla nuo olivat viattomasti vahvistelleet itseään varsinaiseen hyökkäykseen useamman vuoden ajan ja tänä keväänä sitten vaikutti ryöpsähtäneen.

Kävin tänään taimitarhalla ja siellä oli vuohenkello taimia myynnissä ,mietin pitkään ostaisinko pari tainta ,mutta luojalle kiitos etten sittenkään ostanut jos ovatkin noin viheliäisiä leviämää no kuitenkin sitten syysleimuja ja sammalleimuja,ja pari kuunliljaa pitihän sitä jotain ostaa .

Juuri noita Kasuariinan vuohenkelloporkkanoita oli minun paraatipenkkini täynnä, siis aivan toivoton urakka. Kaivettiin penkistä kaikki multa pois kolmen-neljänkymmenen sentin syvyydeltä, sitten juurimatto ja multaa ja hevonpeetä peräkärryllinen kumpaakin, tai multaa hivenen enemmän, johan on kumma jos vuohenkello tai männynjuuri vielä tuppautuu jostakin ylös. Niin ja aiemminhan todettiinkin, että vuohenkelloa on tosiaankin käytetty ravintokasvina, joten Kasuariina on hyvä ja syö ne pois vain :D!



Tänään on taas saatu maailmalta hyvä saalis, toiselle turha, ei käyntiin lähtevä ruohonleikkuri, jonka Hra belgi korjasi saman tien on meille hyvinkin tärkeä, kun tuolla päältäajettavalla on vaikeaa päästä joka paikkaan. Se on kaiken lisäksi vain kolmisen vuotta vanha siisti kone, olin enemmän kuin tyytyväinen. Sitten saalistimme metri tolkulla paksua letkua, joka oli kuin meitä varten odottamassa toisilla roskiskuormaa, juuri passelia vesirännin alle ja sieltä lummelampeen vettä kuljettamaan sadepäivinä, tuostakin olin hyvin tyytyväinen. Sitten saimme hitsutetuksi kottikärryn aisan, kun uhkasi eilen poiketa pihahommissa. Ja sitten hitsautimme myös päältäajettavan leikkurin peräkärryn aisan, siihen kunnon vahvistuksen lattaraudasta. Uskomatonta mutta täysin käyttämättömän kärryn aisa paukahti kaksinkerroin multakuormaa ajettaessa, tai peruutettaessa hitaasti edellisen kasan päähän, hiukan luvattoman heikkoa tekoa, kun pitäisi kuulemma kuitenkin kestää 250 kilon painoa. No aisat tuli rakkineista korjatuksi ja työt voivat jatkua.

Olen väsynyt monivuotiseen taisteluun vuohenjuuren kanssa ja haen rouduppia. Sitä saavat myöskin peurankello sekä vuorirevonpapu.