Vy/vv: Isomaksaruoho, Hylotelephium telephium

(Villiyrtit ja villivihannekset)


Isomaksaruoho
  Isomaksaruoho kasvaa alkuperäisenä luonnonkasvina Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä länsirannikolla Merenkurkun korkeudelle. Sisämaassa laji on jokseenkin yleinen vain Jyväskylän tienoille saakka, pohjoisempana se sitä esiintyy vain paikoitellen.
Lähde:Luontoportti (ks. linkki)

Varjojenkirja/yrtit kertoo että "kasvin lehdet ja juuret ovat syötäviä, jauhettuna se kelpaa jauhojen jatkeeksi. Juuret ovat hyvin ravinteikkaat, niissä on paljon tärkkelystä. Kasvi maistuu aika lailla perunalta tai pähkinältä."

Wikipedia kertoo että "sitä on aikoinaan käytetty hyötykasvina ja sen paksuista mehevistä juurista juontuu kansankielinen nimitys kallioperuna".

Villiyrttikeittokirjan kirjoittaja Sami Tallberg on kertonut että isomaksaruoho muistuttaa maultaan herneenversoa tai neulapapua.

Jos oikein olen käsittänyt niin isomaksaruohon lehtiä voi ihan sellaisenaan pilkkoa salaattiin joukkoon.
Kokemuksia kenelläkään sen käytöstä ?

Pitääkin seuraavalla kallioretkellä näpsiä vähän mukaan, sitä kasvaa pilvinpimein tuolla :slight_smile:

Huomenna taitanee olla nätti päivä, joten voin sitten kertoa miltä maistui :smiley:

Isomaksaruoho (?), kituliaasti kasvanut ja ötökät syöneet lehdet.


Isomaksaruohon lehdet ovat rapeita, mehukkaita, mietoja ja monikäyttöisiä. Kerää isomaksaruohoa maltilla ja jätä kasvupaikalle aina reilu kasvusto.

Tunnista: Paksut ja mehevät lehdet, vihertävänvalkoinen tai vaaleankellertävä kukka. Korkeus 15–50 cm. Kasvaa kallioilla, rinteissä ja merenrannoilla.

Käytä: Käytä kokonaisina lehtinä, jopa varsineen, salaateissa tai nopeasti kypsennettynä vokeissa ja vihanneslisäkkeissä. Lehdet säilyvät myös jääkaapissa muutaman päivän.

Lähde: Meilläkotona.fi/artikkelit Villivihanneekset

1 tykkäys