Merikaali lukeutuu merenrantojemme pioneerikasveihin. Monille kasveille suolainen merivesi on vaikea ongelma, mutta merikaali kasvaa vain alueilla, joilla meriveden suolapitoisuus on vähintään kuusi promillea – Suomessa esiintymät jäävät Ahvenanmaalle ja lounaissaaristoon, mantereella se kasvaa Hankoniemen hiekkarannoilla.
Se on ollut Atlantin rannikoilla vuosisatoja erittäin suosittu vihannes. Viljelmät peitetään hiekalla, jotta nuoret versot jäävät lehtivihreättömiksi. Valkaistut ruodit ovat hyvin herkullisia ja niitä käytetään parsan tapaan.
Villivihanneksena kerättynä parhaita ovat nuoret, vaaleanvihreät versot, koska vanhemmiten kasvin maku muuttuu kitkeräksi.
Suomela:n artikkeli (29.1.2009) kertoo mm. että merikaalia viljellään pienessä määrin myös vihanneskasvina, jolloin sitä lisätään siemenistä. Siemenet itävät helposti, mutta taimien esikasvatus sisällä on vaativaa, ja taimet kuolevat herkästi. Suorakylvö avomaalle on helpompi tapa aloittaa viljely. Siemenet kylvetään noin 40 sentin välein 1-2 sentin syvyyteen. Kasvuston annetaan vahvistua raparperin tapaan pari kasvukautta ennen sadon korjaamista. Kasvuston voi pimentää keväisin nurin käännetyillä ruukuilla tai hiekalla, jolloin kasvavat versot pysyvät valkeina ja rapeina.
Keittiömestari Tallbergin mukaan merikaali on yksi jaloimpia villivihanneksiamme. Sen voi tarjota parsakaalin tapaan nopeasti keitettynä hollandaisekastikkeen kera.
Ainakin Alangon kirjan mukaan kasvaa tavallisessa puutarhamaassa. Mun piti jo sellainen siirtää suvun mökiltä pihaan, mutta kun setämies tykkää kaivinkonehommista, niin eihän sitä sitten löytynyt enää, enkä naapurin puolelle lähtenyt varkaisiin
Muistelinkin, että ainakin Hyötykasviyhdistyksessä myydään siemeniäkin. Tarkistin ja niinhän se on. Mutta sittenhän se onkin jo viljelykasvi eikä varsinaisesti villivihannes Tuholaiset siihen varmaan melko helposti iskee kuten muihinkin ristikukkaisiin. HKY:n siemenluettelossa kerrottiin, että kastelu meri- tai suolavedellä antaa hienon aromin. Heti ryhtyisin viljelypuuhiin varsinkin, jos asuisin merenrantatontilla. Siihen ihan rantaan pistäisin ja välillä kauhoisin merivettä päälle. On niin harvinainen Suomessa, että ei Tallbergikaan varmasti tarkoittanut, että villejä merikaaleja Suomessa alettaisiin laajemmiin ruokapöytiin kerätä.
Siemenkirjeen peruja minulla on pari merikaalin siementä, kaivoin ne juuri esille että muistan laittaa esikasvatukseen 5-6 viikkoa ennen ulos istuttamista. Toivottavasti itävät, olisi kiva nähdä pärjääkö kasvi täällä jossa meren virkaa ajavat lainehtivat viljapellot.
Nuu, eiköhän tuo kasva viljapeltojenkin keskellä hyvässä maassa, vaikka kosteudesta varmasti tykkää niin kuin muutkin kaalit. Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelon mukaan viihtyy hiekkapitoisessa ravinteikkaassa puutarhamaassa, pH n. 6,5. Senhän pitäis olla monivuotinen ilo, josta sitten keväisin korjataan satoa. Siemenluettelossa neuvotaan antaa sen istutusvuoden jälkeen kasvaa vielä kaksi kasvukautta, jotta se sitten kestäisi sadonkorjuun. Kasvin voi keväällä peittää, jos haluaa vaaleamman ja mureamman sadon. Suolavedellä kastelu parantaa aromia, jos merivettä ei ole. Kun on pitkä aika sadonkorjuuseen, niin voi myös kylvää myöhemmin / suoraan ulos. Oma ajatukseni on, että jos esikasvattaa, pitää saada järjestettyä viileät olot niin kuin muidenkin kaalien esikasvatuksessa.
Mun yrttimaassa on lajit niin lisääntyneet, että sinne ei mahdu enää oikein mitään. Laajennuksia taas tarvitsisi ennen kuin saisi pari merikaalta mahtumaan mukavasti. Tekisi mieli kyllä kokeilla. Ja kokeilenkin, kun sopiva aika ja paikka löytyy. Kerro, Nuu, sitten kasvatuskokemuksistasi!
Merikaali on tosi hyvää, ainakin luonnosta kerättynä. Omat siemenkasvatukset ei oo kyllä tuottanut mitään syötäväksi asti. Talvesta ovat selvinneet, mutta kasvu on tosi hidasta ja sitten ötökät syö sen reiälliseksi. Täytyisi kokeilla tuota suolavedellä kastelua ja merilevää jos se sitten pääsisi vauhtiin. Harson alla kasvatus voisi myös olla hyvä.
Hyvä huomio että koska siitä ei satoa kerätä ensimmäisenä kesänä eikä toisenakaan varmaan tosiaan kuin maistellen pikkuisen, niin voisi laittaa suorakylvönä. Täytyy hommata sille kasvulaatikko, helpompi pitää rikattomana ja muutenkin pidän monivuotiset sillä tavoin erossa muusta kasvimaasta.
Jos ne siemenet nyt vaan itää niin sitten on taas yksi syy enemmän olla tyytyväinen aiemmin hankkimastani isosta puhdistamatonta merisuolaa sisältävästä säkistä
Niin, ötökät varmaan pilaa helposti koko homman. Yrttimaalle ei innosta harson laittaminen, kun se on minulle sellainen esteettinenkin ilo tuo yrttimaa. Entäs se vaihtoehto, että sen keväällä heti peittää ämpärillä/saavilla ja kasvattaa sitä vaaleana niin kuin HKY:n luettelossa neuvottiin? Silloin ei ötökät pääsisi. Jotenkin sietäisin varmaan sen ämpärin paremmin kuin harson. Mutta silloin menettää tietysti paljon terveysvaikutuksista.
Parhaiten varmaan toimisi se, että käsittelee kasvia kuten parsaa. Keväällä syödään hennot lehdet ja sitten kesäkuun alun jälkeen jättää kasvin rauhaan kasvamaan ja kukkimaan (ja yrittää pikkaisen ötököitä torjua). Ovat kovin nättejä vaaleanvihreine lehtineen ja valkosine kukontoineen.
Pitääkin itse keväällä kokeilla nuorien lehtien keräämistä ja valmistamista, poikaystävän kesäpaikalla kun on autioita hiekkasaaria joilla kasvaa merikaalia. Poikaystävä kertoi, että yksi vanha ukko niitä siellä aina keväisin/kesäisin keräsi ja söi ja kaikki saaren nuoret ihmettelivät, miksei se hullu osta tavallista kaalia kaupasta…
Minä tässä varmaan kohta perin sen tittelin. Saarelaisten (keski-ikäisten ja nuorten) mielestä sieltä ei muuta syötävää löydy kuin merestä saatu kala (ja metsämansikoita), minä kuljeskelen ympäriini ja kerään niittysuolaheinää, ruohosipulia, pihlajanmarjoja, variksenmarjoja, katajanmarjoja ja kohta sitten merikaaliakin. Vanhempi sukupolvi jotka näitä osasivat arvostaa on valitettavasti jo melkein hävinnyt saarelta. Poikaystävä on useampaan otteeseen kysynyt minulta "Mutta ei kai noita voi syödä?!". Jospa vielä saisin pari tyrnipuskaa sinne istutettua…
Onko kukaan kasvattanut merikaalia siemenistä niin että onnistuu? Pitäiskö nyt syksyllä kylvää suoraan maahan vai kannattaako esikasvatus alkuvuodesta?
Mä kasvatin, ja hyvin itivät.Kylvin keväällä huhtikuun puolesvälissä
lootaan taimimultaan, ja nyt ovat ihan hyvänkokoisia taimia, vaikkakin vähän kituivat, kun koulin ne omiin purkkeihinsa. Hengissä ovat ja oottavat, että osaisin päättää mihin ne istutan =)
Aurinkoinen ja paahteinen paikka on, imitoin merenrantaa: entisen omistajan koirahäkin sorapohja ja alla koivunlehtiä ja muuta maatuvaa haravoitua. Valtavien katuvarren koivuja viemässä ravinteita. Hyvin kasvaa, ei kuki. Kasvatusvinkin mukaan voisi merisuolavedellä kastella, eli rapujen keittovesiä loppukesällä olen antanut laimeana kastelukannun suuttimen läpi illalla.
Saarelaisten (keski-ikäisten ja nuorten) mielestä sieltä ei muuta syötävää löydy kuin merestä saatu kala (ja metsämansikoita), minä kuljeskelen ympäriini ja kerään niittysuolaheinää, ruohosipulia, pihlajanmarjoja, variksenmarjoja, katajanmarjoja ja kohta sitten merikaaliakin. Vanhempi sukupolvi jotka näitä osasivat arvostaa on valitettavasti jo melkein hävinnyt saarelta. Poikaystävä on useampaan otteeseen kysynyt minulta "Mutta ei kai noita voi syödä?!". Jospa vielä saisin pari tyrnipuskaa sinne istutettua…