Osmankäämin noin 20-30 cm mittaiset kevätversot aikaisin ovat kokonaan syötäviä. Ne voidaan syödä raakana tai keittää. Suurempaa kasvia on kuorittava, jotta päästäisiin käsiksi valkoiseen pehmeään sisäosaan, jota voidaan paahtaa avotulella. (lähde: www.yrttitarha.fi) Herkullinen ja ravitseva villiyrtti (Luontoportti.comin sivulla oleva ote Sami Tallbergin Villiyrtti-keittokirjasta):
“Kerää osmankäämistä kukkimattomien versojen tyvet. Ne ovat kokonaisuudessaan syötäviä, makeita ja erittäin herkullisia sellaisenaan noin 15 cm:n korkeuteen saakka. Vanhemmistakin yksilöistä voit kaivaa sen sisuksen, joka näyttää purjolta, mutta maistuu mantelilta.”
Nuoria versoja ja kukintoja syötiin vihanneksina, vankka juurakko voitiin jauhaa jauhojen jatkeeksi tai keittää siirapiksi, siemenistä saatiin puristettua öljyä Lähde: Luontoportti.com
Luontoon.fi - lisäsärvintä luonnosta kertoo että parsan voi korvata ruuanlaitossa osmankäämin juurilla. Osmankäämiä voi niinikään käyttää perunan ja juuresten tapaan. Tarkoitetaankohan siinäkin juuria ? Kasvien juurien paras hyötöaika on keväisin.
http://www.kolumbus.fi/bjorn.corander/flora/osmankaami.htm kertoo lisäksi että - kasvin juurakossa on valkoisia sormenmittaisia juurisilmuja joita kannattaa kerätä. Ne maistuvat kurkulta. Ja että - ennen avautumista korjattu vihreä tähkä voidaan syödä keitettynä kuten maissintähkät.
Kävin muutaman tunnin villiruokakurssilla jossa valmistettiin täys menu villivihanneksia käyttäen. Lopputulos oli aivan A’la Carte tasoinen niin ulkonäön kuin myös makujen puolesta.
Erikseen saatiin maistella vielä mm. pikkelöityä osmankäämiä. Mikä ihana, kurkun makuinen tuttavuus. Alla koulutuksessa saatu resepti:
Osmankäämin käsittely: Kannattaa huuhtoa hyvin. Uloimmainen ruskeahko kuorikerros otetaan pois. Liota ensin kylmässä vedessä, ja lopuksi vielä perusteellinen huuhtelu juoksevan veden alla.
Erillisessä koulutusmatskussa oli osmankäämin kohdalla tällainen teksti:
Pikkelöityä osmankäämiä : -1 osa omenaviinietikkaa, 2 osaa sokeria, 3 osaa vettä (tilavuusmittoina)