Poimulehden miedon kirpeät lehdet sopivat yrttijuomiin, keittoihin sekä leivontaan. Ne maistuvat myös salaatissa tai voileivän päällä. Lehtiruoti poistetaan. Kukat ja siemenet sopivat mausteeksi.
Lehtiä kerätään alkukesällä kukkimiseen saakka. Jos poimulehteä viljelee salaattiaineeksi, kukkiva kasvusto kannattaa poistaa, jolloin kasvi tekee uusia lehtiä syksyyn asti.
Nuoret aluslehdet poimitaan yksitellen käsin puolivarjoisasta paikasta. Lehtiä kannattaa maistella jo keruuvaiheessa, sillä eri poimulehtilajien lehtien karvaisuus, kovuus ja maku poikkeavat toisistaan. .
Lähde: Arktiset aromit (ks.linkki)
Muistan kerran tehneeni poimulehtikeittoa. Siitäkin on jo neljännes vuosisata. Sisälsi muistaakseni ainakin kypsänä kuullotettuja perunakuutioita,varmaankin kasvislienta ja sitten niitä poimulehtiä ja ehkä jotain muutakin. Hyvältä maistui.
Minäkin kokeilin joskus samantapaista poimulehtikeittoa. Muu perhe ei suostunut syömään, mutta ihan hyvää se oli; villivihannesversio purjoperunakeitosta.
Poimulehti = Vanhanpiianheinä, Ryppylehti, Hiirenhame, Juomakuppi, Kasteheinä, Neitsyt Marian viitta.
Uskomuksia: Poimulehden lehtinesteellä peseminen säilyttää nuoruuden ja kauneuden.
Poimulehti on naisten yrtti, se helpottaa mm. kuukautis ja vaihdevuosivaivoja. Sillä on myös ruuansulatusta edistävä vaikutus.