Vuonankaalin levinneisyys Suomessa on hyvin suppea, keskittyen Ahvenanmaalle. Mantereen puolelta lajin saattaa löytää Varsinais-Suomesta Kemiön saaren etelärannalta ja lähisaarilta. Rantavuonankaalin siemenet itävät syksyllä ja kehittyvät nopeasti pieniksi, talvehtiviksi lehtiruusukkeiksi. Seuraavana keväänä se kukkii jo toukokuussa.
Vuonankaalin lehtiä käytetään salaatin tapaan. Lehdet ovat teelusikan kokoisia, tummahkon vihreitä, pehmeitä ja sitkeähköjä. Lehtiä ei leikata erilleen toisistaan, vaan ne myydään ja tuodaan usein pöytään saakka kokonaisina kasveina, joissa voi olla hiukan lankamaista juurtakin jäljellä. Maku on pähkinämäinen ja soveltuu hyvin makeahkojen juuresten makuun. Vuonankaalia viljellään Keski-Euroopassa tyypillisenä talvisesongin salaattina jonka talvehtivia lehtiä voi kerätä ruokapöytään vielä toukokuun alussa.
Vuonankaalia voi kylvää vielä heinäkuussa kasvimaalle. Se viihtyy syksyn viileydessä, kun taas kevätkylvöt kukkivat herkästi. Vuonankaalin siemeniä saa puutarha-alan liikkeistä. Puutarhassa vuonankaali kasvaa huonommassakin maassa ja sitä voidaan kylvää pitkin kesää lisää, sitä mukaa kuin sitä syödään. Sitä voi kerätä jopa lumen alta.
Lähde: Luontoportti
Lähde: Raholan syötävät sanat