Suolaheinät : Suolaheiniksi kutsutaan useita yleensä hierakkojen sukuun (Rumex) kuuluvia kasveja. Ne voidaan jakaa kahteen alaryhmään: Acetosa-alaryhmän yleisin laji on monimuotoinen niittysuolaheinä (Rumex acetosa), Acetosella-alaryhmän lajeista tunnetuin on puolestaan ahosuolaheinä (Rumex acetosella). Kumpaankin suolaheinien alaryhmään kuuluu useita lajeja ja alalajeja, kuten Suomessa esiintyvät tulisuolaheinä (Rumex thyrsiflorus), lapinsuolaheinä (Rumex acetosa lapponicus), kaitasuolaheinä (Rumex tenuifolius) ja somersuolaheinä (Rumex acetosella arenicola). Tenonsuolaheinä (Rumex graminifolius) kuuluu silmälläpidettäviin lajeihin.
Suolaheinän lehdissä on oksaalihappoa, mutta niitä voi kuitenkin käyttää ravintona pieniä määriä. Oksaalihappo neutraloituu vaarattomaksi, kun samalla aterialla nautitaan maitotuotteita. Ryöppäyksessä oksaalihappo liukenee keitinveteen. Parhaimmillaan suolaheinät ovat alkukesästä ennen kukintaa, jolloin oksalaattipitoisuuskin on alhaisempi.
Etenkin Ranskassa suolaheinää on käytetty paljon ruoanvalmistuksessa. Muun muassa suolaheinäkeitto on siellä tunnettu ruokalaji.
Niitty- ja tulisuolaheinän lehdistä voi valmistaa salaattia. Suolaheiniä on jopa viljelty varhaisvihannekseksi. Lappalaiset ovat hapattaneet maitoa suolaheinien lehdillä saadakseen sen säilymään pitempään.
Lähde: Wikipedia (ks. linkki)