Takiaiset ovat kaksivuotisia tai lyhytikäisiä kerran kukkivia kasveja. Suomessa kasvaa neljä eri takiaista. Rohdoksi käytetään syksyllä kerättyä juurta, harvemmin lehtiä ja hedelmiä. Takiainen oli aikoinaan hyvin suosittu lääkekasvi, jonka juurirohdos tunnettiin jo antiikin aikana.
Kaikkien takiaisten juurakko on syötävä. Se sisältämästä vararavinnosta on jopa 50 % inuliinia. Aasiassa sitä viljellään gobo nimellä ja juuri käytetään mustajuuren tapaan.
Takiaisen nuoria varsia voi hyödyntää tuoreena salaateissa ja keitettynä muiden vihannesten, esim. parsan tai mustajuuren tapaan.
Olen laittamassa pari tainta kasvimaalle, jotta pääsisin juurten ja varsien/lehtiruotien makuun. Kehtaako kukaan muu tunnustaa kasvattaneensa, vai käyttekö vain keräämässä luonnonvaraisesti levinneiden kasvien osia? Millaisin rivi- tai taimivälejä olette käyttäneet?
Kehtaan tunnustaa, että olen takiaisen jättänyt varta vasten kasvamaan yhteen nurkkaan, mutta idea oli huono, koska olen niin laiska, etten aina muista katkoa varsia ennen kuin ehtii siementämään, ja se kyllä sitten siementää ja kasvaa pitkin nurmikkoa ja joka paikassa. Siemenet eivät kyllä kovin kauas yleensä kulkeudu, eli jos tahdot takiaisen pihallesi, niin laita sellaiseen paikkaan, jossa leviämisen pystyy pitämään aisoissa.
En ole sitä mitenkään ruuaksi kokeillut laittaa, eikä sitä varten olisi tarvinnut jättää pihaan, kun takiaisia kasvaa meillä muutenkin tienvarsilla ja joutomailla. Täsyikokoinen takiainen hyvällä paikalla saattaa olla niin valtava, että vaatii tilaa melkein koko neliön, mutta ne nurmikossa vähän väliä yliajetut eivät ehdi muutamaa senttiä korkeammaksi, lehdet kasvavat maata pitkin ja ovat noin parikymmentäsenttisiä.
No juu tarttuuhan ne siemenet, ja varsinkin samojedin koiran turkista niitä on tavattoman paha saada pois. Eli ei mihinkään kulkureitin viereen kannata sijoittaa.
Mutta olen mä niitä siemenpalloja hyödyksikin käyttänyt, ja sen takia sitten pihaankin levisi. Kun koira oli nuori ja vilkas, se tykkäsi viedä pikkulapsien päistä pipot, kun en ollut itse paikalla, koska nämä sitten aina lähtivät sen perään juoksemaan. Lasten komentaminen ja etikka yksinään ei auttanut, mutta takiaispallot pipon tupsun virkaa tekemässä olivat sille lopulta liikaa. Ottivat niin ikävästi ikeniin, huuliin ja kuonokarvoihin ;)