Tavallisia kuusia, ensimmäisessä on useita kymmeniä samassa pyörylässä, joita nipistellään Juhannuksen aikoihin ja toinen, joka on yksi palloksi muotoiltu kuusi :
Allaskin tuli puolivahingossa, kun kaivinkonemies ei kuullut kiviä kauhalla tuodessaan, että ei sittenkään… Ompahan sammakoilla nyt koti:
Kaunista! Valamonruusu-poimulehti myi minutkin heti! Paljon kivoja ideoita, kuten nuo muotoillut kuuset.
Isojaloangervot taitavat kuitenkin olla töyhtöangervoja?
Miten muuten hoitelet koristeena olevia raparpereja kukinnan jälkeen, kun ne alkavat ränsistyä? Peittävätkö muut kasvit ne? Mulla on kanssa raparperi lähes pelkkänä koristeena, ja niin komea kuin se onkin alkukesän, on näkymä surkea näistä ajoista eteenpäin. Paikkakin on niin keskellä nurmikkoa (muinaisen kasvimaan jäänteenä), että niitä ei saa maisemoitua muilla kasveilla ja leikattuna tyhjä pläntti on myös ruma ennen uutta kasvua.
Laitetaan uusiksi… Minulla menee muidenkin ruusupuskien “joukossa” pomulehteä ja ei muuten tarvitse perkailla piikkisiä alustoja, minusta sopivat yhteen. Taitaa olla töyhtöangervoa, mutta korkeita ovat ja lisääntyvät. Huomasin, kun sitä on muuallakin, että viiteen kukkaan tuli yhteen vain kukka ja muut neljä tekivät sitten siemenhörhylän, eli lienevät naaras- ja koiraspuoleisia? Raparperit katkaisen, jos muistan ja ehdin, kun alkavat rapistua. Muuten talvi tekee tehtävänsä. Niiden alla on matalia mm. peippejä ja maksaruohoa jotka keväällä ovat hyvännäköisiä ja kun raparperi kasvaa ne häipyvät, mutta eivät kuole kokonaan.
Olin juuri tänä syksynä poistamassa poimunlehti puskia mutta siirränkin ne valamonruusun juurelle…kiitos Sinix ideasta:))
Ihana puutarha sinulla. Tosi taidokkaasti olet osannut muotoilla kuusia ja mäntyjä. Minäkin olen vähän yrittänyt aloitella kuusten leikkelyä, mutta en kai ole osannut tehdä sitä tarpeeksi reippaasti. Minusta on niin paljon järkevämpää leikellä näitä kotimaisia havuja kuin ostaa muun maailman havuja joita on suojattava keväältä. Ja jos leikkelyt menee pieleen on helppo saada uusia alkuja. Myös tykkäsin pajupallopuistasi. Sellaisistakin olen haaveillut, mutta en ole saanut aikaan. Miten talvehditat, kun ovat ruukuissa? Ja sitten jäi mieleeni tuo ihana lampi rehevine ympärystöineen.
Kiitos taas! Ei tämä oma näytä itselle kuin tekemättömät työt ja rikkaruohot. Toisaalta olen niille jo antanut osalle periksikin. Jos löydän vielä lehden, skannaan kuvan, missä oli pajunvitsat ensin palmikoitu, sitten vielä palmikoitu ja ne juurrutettu, niin näkisitte miten kaunis SE oli! Omani olen vain sykyllä (kelta- puna- koripajua) nipunnut ja kietaissut yhteen jokipajulla. Ne juurtuivat talven aikana ja keväällä en antanut kasvaa matkalta, enkä juuresta. Siis todella helppoa! Pajut säilyvät ulkona ruukuissa ihan kuin tyhjää vain. Itselläni on tav. pienessä ruukussa ollut jo monta talvea keltapajua odottaen paikkaansa. Rehevyys tullee runsaudesta, en ikinä ole osannut suunnitella, sinne sekaan vain ja jos tilaa jää, niin eikun lisää. Ilm. kastelulla alkuvuosina on ollut se jokin, kun ovat vain lisääntyeet ja menestyneet, sillä meillä on tuulinen paikka. Alkukeväästä jotain lainnoitetta annan ja syyslannoitan kyllä. Multakin on mitä sattuu. Puutarha oli vielä 6 -vuotta sitten peltona.
Mistä olet ne pajut hankkinut? Voisikohan tuo onnistua ihan kotimaisella kiiltolehtipajulla?
Minulla on itselläni (joista saat oksia syksyllä, jos muistutat, tosin kovin pitkiä ei voi oikein lähetellä) alkujaan pajutilalta ostettuna näitä pajuja ja kyllä onnistuu tavallisellakin. Keltapaju on minun ihanteeni, kun siinä on todella tulinen talviväritys oksissa. Muistaa vain, ettei anna oksien alkaa kasvaa kuin vasta ylhäältä.
On kyllä ihana piha! Perunaviljelmästä vesiaiheeseen…kaikki niin kaunista! 
Kiva tietää tuosta keltapajustakin. Täälläkin päin jossain on sellainen pajutila, en nyt tähän hätään kyllä muista missä. Mutta olen ostanut jostain messuilta sillä pajutilalla tehdyn korin. Ja ajattelin silloin, että joskus pitäisi tehdä retki sinne. Hyvä, kun tuli nyt taas mieleen. Tosin ensin voisin tietysti harjoitella ihan vaan noilla ojanreunojen pajuilla.
En onnistunut kuvaamaan vallattomia ihania siilivauvoja samaan kuvaan kuin 4, mutta viideskin on:
Jyrisee, pian sataa ja nämä meinasin sitoa kiinni (joka vuosi sade kaataa ja nyt oli verkko valmiina), mutta siilet ovat nyt tärkeämpiä, viis kukista! Pelkään että poljemme pienokaiset jalkojemme alle muuten:
Tuomipihlaja, jos syksyllä, kun lehdet putoavat, et ole saanut pajuja, niin laita y.viestiä, laitan “pajuanoksia”, joista saat johonkin kasvamaan. Isoja ei voi lähettää, mutta pääset alkuun.
Kiitos 
Hellanlettas noita vauvoja
Täällä ei siilejä paljon ole, haluaisin niin pihapiiriin siilejä.
En aikaisemmin osannut arvostaa Ranskan tulikukkaa (leviää niin hurjasti), mutta kun sitä on enemmän yhdessä, ei se aivan hassumpaa olekaan:
neet on mielestäni ihaniii!!!
Emäntä kun ei paljon perkaile, alkaa markki olla pian luonnontilassa (käenkaalikos tämä nyt oli, jota riittää):
Täällä jossain se siiliperhe asustelee, siksikään en uskalla edes sekaan astua: